Äidinkieli/Oikeinkirjoitusopas

Tämä luku kertoo ortografiasta. Ortografia eli oikeinkirjoitus on kielen kirjoituksen säännöstö. Ortografia kattaa sekä sanojen kirjoituksen että välimerkit (myös suomen pilkkusäännöt).

Pisan tornin rakennustyöt aloitettiin 1173 ja saatiin päätökseen vasta kaksisataa vuotta myöhemmin, kun maa rakennuksen alla ei kestänyt sen painoa ja torni alkoi kallistua. Myöhemmin kellotornista on tullut maailmankuuluu virheestään.

Suurin osa maailman kielien oikeinkirjoitusjärjestelmistä on äännepohjaisia, eli niissä kirjoitetun kielen yksiköt vastaavat tavalla tai toisella puhutun kielen äänteitä. Tiukan foneemiperiaatteen mukaan kielen tulisi toteuttaa ideaalia "luetaan niin kuin kirjoitetaan". Suomen ortografia on uskollinen foneemiperiaatteelle. Poikkeuksia foneemiperiaatteesta on silti suomenkin ortografiassa.

Puhutun kielen ja kirjakielen erot

muokkaa

Tiukan foneemiperiaatteen mukaan kielen tulisi toteuttaa ideaalia "luetaan niin kuin kirjoitetaan", eli jokaista kielen merkitsevää äännettä (eli foneemia) pitäisi vastata tasan yksi kirjain (tai grafeemi). Tämäkään määritelmä ei ole mitenkään yksiselitteinen — on usein huomattavan vaikeaa rajata merkitsevien foneemien joukkoa (joka usein vielä vaihtelee murteesta toiseen) tai edes kielen grafeemien joukkoa, erityisesti jos ne koostuvat useammasta merkistä — mutta kaikkien luonnollisten kielten ortografia kuitenkin poikkeaa tästä vaihtelevin määrin.

Suomen ortografia on moniin muihin kieliin (esim. englantiin ja ranskaan) verrattuna hyvin uskollinen foneemiperiaatteelle. Poikkeuksia foneemiperiaatteesta on silti suomenkin ortografiassa.

Merkittävin ja tunnetuin poikkeus on ŋ-äänne ("äng"), joka on eri foneemi kuin /n/, mutta jolla ei ole aakkostossa omaa kirjaintaan. Äänne kirjoitetaan monimutkaisten sääntöjen mukaan joko n- tai g-kirjaimena: lyhyt /ŋ/ sanassa keŋkä kirjoitetaan "kenkä", kun taas pitkä /ŋ/ taivutusmuodossa keŋŋän kirjoitetaan "kengän". Poikkeuksia ja hankalasti määriteltäviä lisäsääntöjä on kuitenkin lukuisia, erityisesti lainasanoissa: eŋlanti kirjoitetaan "englanti", maŋneetti kirjoitetaan "magneetti", koŋgestio kirjoitetaan "kongestio", jne. Jukka Korpela on ehdottanut, että ängää alettaisiin merkitä espanjan kielessä esiintyvällä ñ-kirjaimella, joka ei tosin espanjassa tarkoita ängää, vaan liudentunutta n:ää.

Osittainen lista muista merkittävistä poikkeuksista:

  • pitkät vokaalit merkitään kahdentamalla vokaali
    • peräkkäiset lyhyet vokaalit pitää siten erottaa välimerkillä: "tasa-arvo", "ruo'on"
    • vokaalin pituus oikeinkirjoituksessa määräytyy usein lähdekielen eikä suomen lausumisen perusteella: symbooli → "symboli", Austraalia → "Australia"; nykyään tosin kirjoitetun kielen mukainen lausumisasu valtaa alaa yhä enenevässä määrin
  • h äännetään soinnillisena "huomenna" tai soinnittomana "kahden"
  • loppukahdennuksen merkitsemättä jättäminen: Tulep pian → "Tule pian"
  • assimilaation merkitsemättä jättäminen: Olempa → "Olenpa"
  • konsonanttien kahdentaminen tai kahdentamatta jättäminen lainasanoissa
    • kaksoiskonsonantti kirjoitetaan yhtenä: kamppanja → "kampanja", samppoo → "sampoo"
    • yksi konsonantti kirjoitetaan kahtena: penisiliini → "penisilliini", asistentti → "assistentti"
  • lainasanojen alkuperäisen kirjoitusmuodon säilyttäminen: pitsa → "pizza" (myös "pitsa"), siti → "city"
  • soinnillisten klusiilien g and b merkitseminen vaikka ne voidaankin arkikielessä lausua soinnittomina: kreippi → "greippi", panaani → "banaani"; toisaalta sivistyneeseen lausumiseen b ja g kuuluvat p:stä ja k:sta erillisinä äänteinä
  • "nf", ja "mf" luetaan µf: "sinfonia" → siµfonia
  • tarkoituksella erotetut homonyymit: sian/sijan, haltia/haltija
  • yksittäiset poikkeukset: ruuan → "ruoan", sydämmen → "sydämen"

Oikeinkirjoitus

muokkaa

Virke on ortografinen yksikkö, ja se tarkoittaa isolla alkukirjaimella alkavaa ja isoon välimerkkiin (pisteeseen, huutomerkkiin tai kysymysmerkkiin) päättyvää jaksoa. Virke voi koostua yhdestä tai useammasta sanasta tai lauseesta.

Lause on joko itsenäinen yksikkö, jolloin se alkaa isolla alkukirjaimella ja päättyy isoon välimerkkiin, tai se voi olla osa virkettä.

Isot välimerkit

muokkaa
  • Piste:
  • Kysymysmerkki: Kysymysmerkkiin päätetään virkkeet ja lausahdukset, jotka ovat muodoltaan kysyviä. Kysymysmerkin käyttö määräytyy päälauseen mukaan. Esim. "Sataako huomenna?" on kysymyslause, mutta "Kalle tahtoi tietää, sataako huomenna" on neutraali toteamuslause johon ei laiteta kysymysmerkkiä.
  • Huutomerkki: Huutomerkillä päätetään huudahdukset, jotkut ohjeet ja komennot.

Pienet välimerkit

muokkaa
  • Pilkku:
  • Kaksoispiste:
  • Puolipiste:
  • Ajatusviiva:

Kappale

muokkaa

Kappalejako

muokkaa

Otsikot

muokkaa

Väliotsikot

muokkaa

Numerointi

muokkaa

Yhdyssanat

muokkaa

Kirjoittaminen

muokkaa

Tässä osiossa on esitelty erilaisessa kirjoittamisessa huomioitavia seikkoja. Lisää kirjoittamisesta voit lukea luvusta Kirjallinen julkaisu.


Tieteellinen kirjoittaminen

muokkaa

Tiivistelmän yleisimmät virheet:

  • väärä persoonamuoto
  • avainsanat vääriä

Sisällysluettelon yleisimmät virheet:

  • lukujen numerointi ja disposition asettelu (orvot alaluvut)
  • liikaa päälukuja

Lähdeviitteiden ja lähdeluettelon yleisimmät virheet:

  • kaikki mahdolliset virheet

Asettelun yleisimmät virheet:

  • tavutus puuttuu
  • pseudokappaleita
  • vasen marginaali liian kapea

Kuvien käytön ja taulukoiden käytön yleisimmät virheet:

  • numerointi yleensä on, mutta otsikot puuttuvat (samoin lähteet)
  • otsikon paikka usein väärä

Liitteiden virheet:

  • otsikot puuttuvat