Baarikaappi/Raaka-aineet

Votka muokkaa

Votka on kirkas ja tyypillisesti väritön viina. Votkaa valmistetaan yleensä viljasta, mutta sitä voidaan tislata muistakin tärkkelystä sisältävistä aineksista, esimerkiksi perunasta, maissista tai sokerijuurikkaasta. Lukuun ottamatta muutamia maustettuja versioita, votka sisältää ainoastaan vettä ja etanolia. Yleisimmät valmistusmaat ovat Venäjä, Puola, Suomi, Yhdysvallat, Kanada ja Ruotsi.

Vilja liotetaan veteen ja annetaan sen käydä. Sen jälkeen se tislataan valmistustavasta riippuen esimerkiksi kolmeen kertaan. Tislaus hävittää aineesta epäpuhtaudet. Tisle laimennetaan veteen, jolloin siitä tulee alkoholiltaan 32—47 tilavuusprosentin vahvuista nestettä. Lopuksi neste suodatetaan aktivoidun puuhiilisuodattimen läpi. Tuloksena syntyy votkaa.

Votkaa voidaan nauttia joko raakana, jolloin se usein jäähdytetään kylmäksi, tai vastaavasti juomasekoituksina. Votka-merkkejä: Finlandia vodka, Koskenkorva vodka, Absolut vodka ja Smirnov vodka.

Gini muokkaa

Gini on alkoholijuoma, joka valmistetaan tislaamalla viljasta ja katajanmarjoista. Katajanmarjat antavat ginille sen tunnistettavan ominaismaun. Perinteisen ginin maku on hyvin kuiva.

Ginistä tuli 1700-luvulla hyvin suosittu juoma Englannissa, kun valtio salli huonolaatuisen viljan käytön ginin valmistamiseen. Samalla valtio asetti tiukat määräykset ulkomailta tuotavalle alkoholille. Se oli halpaa ja siitä tuli köyhemmän kansanosan suosikkijuoma. 1800-luvulla ginistä tuli arvostetumpi juoma ja keksittiin useita ginipohjaisia juomasekoituksia. Nykyisin gini liitetään vahvasti englantilaiseen kulttuuriin.

Viski muokkaa

Viski on viljasta tislaamalla valmistettua vahvaa alkoholijuomaa. Viljana käytetään Pohjois-Amerikassa joko ruista (rye) tai maissia (corn, antaa makeamman mäskin). Säädösten mukaan viskinä voidaan pitää vähintään kolme vuotta vanhennettua 40 prosenttista juomaa. Sana viski (englanniksi whisky), tulee gaelinkielen sanoista uisge beatha tai usquebaugh, eli suomeksi elämän vesi. Sanalla whisky viitataan yleensä nimenomaan skotlantilaisiin ja nykyisin myös kanadalaisiin viskeihin. Whiskey sen sijaan tarkoittaa muualla, kuten Yhdysvalloissa tai Irlannissa valmistettuja viskejä. Viskejä usein jaotellaan eri laatukriterioihin riippuen siitä, kuinka montaa erilaista mallasta on sekoituksessa käytetty. Yleisesti arvokkaimpana pidetään yhdestä maltaasta valmistettua (single malt) viskityyppiä, koska niissä eri mallaslaatujen sekoittaminen ei ole päässyt alentamaan viskin 'perusmakua'.

Yhdysvalloissa on paikallisia eroja eri viskityyppien välillä johtuen erilaisista raaka-aineista ja valmistustavoista. Kentucky bourbon-viskit ovat esim. yleensä luonteeltaan erilaisia kuin Tennesseen makeammat, maissipohjaiset viskit. Viimeksimainituista tunnetuin lienee Jack Daniel's -viski, kun taas kentuckylaiset ovat 'kuivempia'.

Käyttö muokkaa

Tunnetuin tapa nauttia viski lienee juoda se jäiden kera on the rocks. Monien mielestä tämä kuitenkin pilaa erityisesti laadukkaiden viskien aromit ja tekee niistä katkeran makuisia. Kylmä myös turruttaa makuhermoja. Toisaalta jo ennestään katkeran makuisia, usein halpoja viskejä, kylmyys ja jäästä sulava vesi saattaa hieman parantaa. Jos viskiä halutaan laimentaa siihen voidaan sekoittaa hieman puhdasta lämmintä vettä. Parhaimmillaan tämä avaa viskin makua. Veden lisääminen voi olla erityisesti tarpeen tynnyrivahvuisille viskeille (ns. barrel strength, cask strength, natural cask strength), jotka usein ovat liian vahvoja (n. 60 %) sellaisenaan nautittavaksi jo pelkän alkoholipitoisuutensa vuoksi. Single malt -viskejä ei kannata maistella suorasta "on the rocks"-lasista, vaan ylöspäin kapenevasta aromilasista ("snifteristä"), joka tuo aromit paremmin esille. Myös "sherry copita" -tyyppinen lasi sopii mainiosti.

Pohjoisamerikkalainen käytäntö myös suosii viskin nauttimista kuivana, snapsilasista, usein baarissa käyttäen olutta kyytipoikana. Maku tuolloin on luonnollisesti aidoin vaikka usein käyttäjä tuonkaltaisissa nautintatilanteissa harvoin on valinnut juomansa sen 'teknisen' taustan perusteella.

Viskejä voidaan käyttää myös drinkkien pohjana. Tunnetuin ja helpoin lienee viskikola, jota on saatavana myös valmiina tölkeissä. Lisäksi useissa muissa drinkeissä käytetään viskiä (whisky sour, Mint Julep jne). Viskejä voidaan käyttää myös liköörien pohjana. Tunnetuimpia lienevät Irlantilaisiin viskeihin pohjautuvat kermaliköörit Baileys Irish Cream ja Saint Brendan’s.

Historia muokkaa

Viskin alkuperä ajoittuu vuoden 500 jKr. tienoille Skotlantiin. Sinne se lienee saapunut Irlantilaisten munkkien mukana. Tätä aikaisemmin tiedettiin mietojen alkoholijuomien tuottaminen käymisen avulla. Luultavasti lähi-idästä munkit olivat oppineet tislauksen, jolla mieto alkoholi saatettiin muuttaa väkeväksi. Tätä juomaa kutsuttiin elämän vedeksi tai latinaksi aqua vitaeksi.

Konjakki muokkaa

Konjakki on Ranskassa määräalueella tislattu rypäleviina, joka on brandyn alalaji. Sitä valmistetaan valkoisista viinirypäleistä tehtyä mehua käyttämällä ja tislaamalla, minkä jälkeen se kypsyy tammitynnyreissä useita vuosia.

Käyttö muokkaa

Tunnettu konjakkia sisältävä drinkki on French Coffee, joka vastaa muuten Irish Coffeeta, mutta viski on korvattu konjakilla.

Historia muokkaa

Charenten ja Charente-Maritimen alue on ollut jo kauan tärkeä viinintuottaja sen leudon ilmaston, kalkkisen maaperän ja kulkuväylänä toimivan Charentejoen läheisyyden vuoksi. Cognacista on asiakirjojen mukaan viety viiniä ainakin 1100-luvulta alkaen. Hollantiin La Rochellen sataman kautta tuodut viinit olivat kuitenkin hapokkaita ja mietoja sekä kärsivät laivamatkasta, joten hollantilaiset alkoivat tislata niitä. Myöhemmin ranskalaiset ryhtyivät tislaamaan Charentejoen viinejä kahteen kertaan, ja tuloksena syntynyttä viiniä alettiin kutsua brandyksi.[1]

Rommi muokkaa

Rommi on sokeriruo'osta valmistettava alkoholijuoma. Rommit jakautuvat kahteen pääluokkaan sen mukaan onko ne valmistettu sokeriruo'on mehusta vai melassista.

Tislauksen jälkeen rommi on tulisen ja raa'an makuista, minkä vuoksi useimmiten rommi ikäännytetään, jolloin sen maku muuttuu pehmeämmäksi ja hienommaksi. Nykyään rommi ikäännytetään useimmiten tammitynnyreissä. Ikäännyttäminen voi viedä yhdestä kolmeenkymmeneen vuotta tai jopa kauemmin. Ikäännyttämisen aikana rommista tulee ensin kullanväristä ja myöhemmin tummemman ruskeata.

Historia muokkaa

Rommin valmistus alkoi eurooppalaisten viedessä Karibian merelle sokeriruo'on, missä se kasvoi erityisen hyvin. Karibian meren saarilla aloitettiin sokerin valmistus, ja huomattiin, että valmistuksessa jäljelle jäänyt melassi saatiin käymään. Käynyt melassi tislattiin ja tuloksena saatiin rommia. Nimi rommi tuli sanasta rumballion, mikä tarkoittaa 'elämöintiä' tai 'meteliä'.

Rommilla uskottiin olevan parantavia vaikutuksia ja sitä juotiin trooppisen ympäristön aiheuttamiin sairauksiin. Sokeriplantaasin omistajat myivät rommia edullisesti laivaston aluksille, jotta ne viettäisivät aikaansa saarten lähistöllä suojana merirosvoilta. Laivastoissa aloitettiinkin jakamaan miehistölle rommia sen hyvän säilyvyyden vuoksi. Alkoholista johtuvien ongelmien vuoksi rommia jouduttiin laimentamaan vedellä. Laimennettua rommiannosta alettiin kutsua nimellä grog. Pitkillä merimatkoilla huomattiin myös, että rommin maku parani sen ikääntyessä.

1700-luvulla rommista tuli Iso-Britannian suosituin juoma syrjäyttäen ginin. Samalla Britanniassa säädettiin laki, jossa kiellettiin siirtokuntien välinen kaupankäynti väkijuomilla. Siitä seurasi massiivinen rommin salakuljetus Iso-Britanniassa. Myöhemmin kehitettiin keino saada sokerijuurikkaasta sokeria, ja Karibian sokerin valmistus romahti. Melassia ei saatu enää samalla tavalla, joten rommin valmistus väheni.

Tequila muokkaa

Tequila on alkoholijuoma, jota valmistetaan osassa Meksikoa. Tequila on väkevää viinaa ja sen alkoholipitoisuus on yleensä 35%-vol. Tequilan valmistus on hyvin rajoitettua ja valvottua, ja tuotantoalue rajoittuu viiteen maakuntaan, jotka ovat Jalisco, Guanajuanto, Michoacán, Nayarit ja Tamaulipas. Tequila valmistetaan agaave-kasvin ytimestä, joka jää jäljelle kun kasvin miekkamaiset lehdet leikataan pois. Agaave sotketaan usein kaktuksiin, vaikka se kuuluu liljakasveihin. Kasvin ytimestä puristetaan mehua, jonka annetaan käydä, minkä jälkeen mehu tislataan kahdesti.

Tequilalla on viisi laatuluokkaa, jotka ovat kirkas Silver eli Blanco, vaalean kellertävät Gold sekä Reposado, Añejo ja Extra Añejo, joidenka väri on täyteläisen ruskea. Laatuluokat tulevat valmistustavasta, eli silver on suoraan tisleestä pullotettua, resposado on levännyt tammitynnyreissä vähintään kaksi kuukautta, ja añejo vähintään vuoden. Kustannussyistä halvempia tequiloja ei valmisteta pelkästä agaavesta, vaan niissä saattaa olla jopa 50% sokeriruo'osta peräisin olevaa tislettä. Tällaiset tequilat tunnetaan nimellä mixto.

Likööri muokkaa

Likööri on alkoholijuoma. Se on usein makea ja vahva juoma, jolla on useita erilaisia valmistusmenetelmiä. Erilaisia likööreitä on maailmassa valtavasti. Likööriä käytetään aterianjälkeisenä jälkiruokana, cocktailien ainesosana ja ”lemmenleikkien ilojuomana”. Likööreissä on tavallisesti runsaasti sokeria, jopa puoli kiloa litrassa. Alkoholipitoisuus vaihtelee 15–55%-vol välillä.

Likööreitä ei kannata säilyttää avattuna kovin pitkään, minkä takia liköörit pakataan yleensä korkeintaan puolen litran pulloihin.

Alkuperä muokkaa

Liköörin valmistus alkoi aikakautena, jolloin ei vielä hallittu tislausta kunnolla. Tisle oli pahanmakuista, joten siihen alettiin uuttaa erilaisia aromaattisia aineksia. Koska uutetut aineet olivat samoja yrttejä kuin lääketieteessä käytettävät yrtit, alettiin likööriä käyttämään lääkeaineena. Luostarit olivat yleisiä liköörin valmistuspaikkoja. Tästä ovat saaneet alkunsa perinteiset luostariliköörit.

Liköörit saivat myös lemmenjuoman maineen. Myöhemmin makeista likööreistä tuli jälkiruoka aterioille. Cocktailien tullessa muotiin liköörit tulivat suurimpaan suosioonsa niiden ainesosana.

Valmistus muokkaa

Liköörit valmistetaan joko tislaamalla käyneet raaka-aineet tai uuttamalla tai liuottamalla alkoholiin erilaisia maustavia ainesosia. Alkoholi voi olla kirkasta viinaa tai vaikka viskiä, konjakkia tai rommia, jotka antavat alkoholipitoisuuden lisäksi likööriin myös oman ominaismakunsa. Yleensä likööreissä käytetään kirkasta alkoholia, joka on neutraalia ja antaa muille makuaineille tilaa.

Uuttamisen ja liottamisen erona on se, että uutettaessa raaka-aineita hieman lämmitetään, liuottaminen tapahtuu kylmässä alkoholissa ja on sen vuoksi paljon hitaampaa. Makua antavat raaka-aineet uutetaan alkoholiin samaan tapaan kuin giniä valmistettaessa. Usein alkoholin, uuteaineiden ja sokerin sekoitusta korjataan väriaineilla, joiden käyttö on tarkkaan määrätty EU:ssa ja käytetty väri täytyy ilmaista E-numerokoodilla.

Kuohuviini muokkaa

Kuohuviini on hiilihappoa sisältävä voimakkaasti kupliva viinijuoma. Se valmistetaan yleensä kaksinkertaisella käymisellä. Samppanja- ja siirtokäymismenetelmiä käytettäessä toinen käyminen tapahtuu pullossa, tankkikäymismenetelmällä painetankeissa. Kuohuvuus viiniin voidaan saada aikaan myös impregnoimalla siihen hiilihappoa samalla tavalla kuten virvoitusjuomia valmistettaessa.

Kuohuviiniä käytetään yleensä juhlajuomana. Tunnetuin kuohuviinilaatu on samppanja.

Lähteet muokkaa

  1. Karlstén 2007, s. 81–83