Elämän historia/Ordovikin-siluurin suuri lajien joukkotuho

Ordovikin-siluurin joukkotuho noin 447–444 miljoonaa vuotta sitten hävitti paljon merieliöstöä.

Merenpinta laski jääkaudella, oikosarvi jäi kuivalle maalle. tässä taitelijan kuvassa,

Se johtui luultavasti jääkaudesta.

Jääkauden syy

Nykyisten EteläAmerikan ja Afrikan seuduille ulottui eräässä vaiheessa laaja jäätiköityminen.

Tätä sanotaan muun muassa Andien-Saharan jäätiköitymiseksi. Sen keskus oli nykyisessä Afrikassa ehkä nigeriassa. Afrikka ja Etelämenner olivat toisissaan kiinni. Jäätikkö ulottui laajimmilalan jopa noin 28 leveysasteelle, nykyisene Etelä-Afrikkaan ja ehkä Tulimaahan.

Aurinko oli tuohon aikaan nykyistä himmeämpi. Aurinkovakio oli 1312.00 W m⁻²

Nykyään se on 1360.89 W m^−2.

Ilman hiilidioksidin määrän arvellaan vähenneen 7000 ppm:stä 4400 ppm:iin.

Ehkä maalle ilmaantuneet sammalet imivät hiilidioksidia ilmasta yhteytämällä. Toinen mahdollinen "hiilidioksidinielu" oli tulivuorista purkautuneiden silikaattikivien rapautuminen.

Simulaatio lämpötilasta 445 miljoonaa vuotta sitten

Tuon ajan jäätikön tilavuudeksi on laskeskeltu 50 to 250 milljoonaa kuutiokm.

Maan ilmasto viileni koko ordovikikauden ajan. Napajäätiköitä ilmaantui ajalla

n. 460 -420 miljoonaa vuotta sitten. Se oli pitkä ainakin 35 miljoonan vuoden aika. Joidenkin arvioiden mukaan jäätiköityminen olisi alkanut jo Floia- tai Darriwill noin 478-467 miljoonaa vuotta sitten. Joka tapauksessa noin 460 miljoonaa vuotta sitten Maa oli lauhassa jääkausitilassa, jossa

ilmastovyöhykkeet menivät suunnilleen samoilla leveyksillä kuin nykyään. Erotuksena oli, että suuret maamassat olivat eteläisellä pallonpuoliskolla.

Tällä jaksolla maan keskilämpötila laski n 25 °C:sta ehkä 13 °C:hen. Lämpötila laski trooppisella merellä ainakin 5 °C. Ei ollut vielä niin kylmää kuin kivihiilikauden tei kenotsooisilla jääkausilla.

Pahin jääkausi oli Hirnantia-jaksolla 445.2 - 443.8 miljoonaa vuotta sitten. Meren pinta laski noin sata metriä. Lämpötila laski trooppisella merellä nyt jopa 10 °C melko lyhyeksi aikaa. Jäätikkö ulottui jopa 30 eteläisestä leveysasteesta pohjoiseen.

Lajiston joukkotuho

Joukkotuhossa hävisi brakiopodeja, sammaleläimiä, merililjoja, piikkinahkaisista kystoideja ja edrioasterideja ja myös trilobiitteja, graptoliitteja ja konodontteja.

49-60 % merieläinsuvuista ja 85 % merieläinlajeista katosi.

Tuho tapahtui kahdessa vaiheessa. Pahimman jääkauden alkaessa katosi paljon lajeja. Kun enin osa jäästä suli,

toinen joukkotuho tapahtui.