Elämän historia/Paleoseenin-eoseenin lämpöhuippu

Paleoseenin-eoseenin lämpöhuippu oli hyvin lämmin lyhyehkö jakso noin 55 miljoonaa vuotta sitten.

Se johtui kasvihuonekaasujen vapautumisesta mm tulivuorista. Subtropiikki levisi navoille asti. Eläinlajeja kuoli, mutta jotkut hyötyivät muutoksesta ja valtasivat alaa.

Nimitys

Lyhenteitä PETM , LPTM käytetään monesti englanninkielisessä tekstissä. PETM tulee sanoista Paleocene-Eocene Thermal Maximum. LPTM sanoista Late Paleocene Thermal Maximum.

Myös IETM,, ETM-1.

Paleoseenin-eoseenin lämpöhuippu kerrostumien hapen isotooppikäyrässä. Täässä käytetyssä ajoituksessa on pistety noin miljoona vuotat myöhemmäksi, kuin nykykäsityksen mukaan oli.

Lämpeneminen

Ilmasto oli jo ennestään nykyistä lämpimämpi. Maa lämpeni paleoseenilla miljoonien vuosien ajan ennen varsinaista lämpöhuippua.

Maa oli kuuma lämpöhuipussa.

Päiväntasaajan lähellä oli meressä lämpöä 34 - 36 °C, jopa 40 °C. Nykyään siellä on 28 - 29 °C.

Nykyisten Alppien kohdalla meren lämpötila nousi n. 21°C:stä trooppiseen n. 28°C:hen.

Maa lämpeni keskimäärin 3 - 8 °C. Napojen lähellä enemmän, 10 °C. Meren pintalämpötila nousi tropiikissa 4° to 5°C, syvämerellä 5 -6°C.

Maailma eoseenin alussa, kauden alun lämpöhuipun jälkeen.

Lämpökausi kesti noin 160 000 vuotta. Lämpötilan nousu melko nopea, 10000 vuotta tai alle, jäähtyminen hitaampi, noin 160 000 - 900 000 vuotta. Pahin vaihe kesti noin 33000 vuotta.

Kerrostumissa

Lämpöhuippu näkyy kerrostumissa selvinä happi-18:n ja hiili-13:n muutoksina.

Tulivuorenpirkauksiin viitaa mm elohopean määrän kasvu ja osmiumin muutos kauden alussa.

Muita lämpöhuippuja

Eoseenin alussa oli pienempiä lämpöhuippuja. Näistä tunnetuin on ETM2. Myös ETM3 jne. Kuuma oli myös eoseenin lämpöhuippu.

ETM-2 ( myös Elmo, H-1 ) 53.7 Ma. Muita oletetuja lämpöhuippuja ovat 53.6 Ma (H-2), 53.3 (I-1), 53.2 (I-2) ja 52.8 Ma (K, X ETM-3)

Syy

Lämpöhuippu aiheutui Pohjois-Atlantin tulivuorenpurkauksista. Niissä vapautui suuri määrä kasvihuonekaasuja ilmaan. Lämpeneminen vapautti lisää kasvihuonekaasuja meren ja maan pinnan alta. Metaania tuli ehkä merenpohjan klatraateista, muualta merenpohjasta ja ikiroudasta.

Ilmakehän hiilidioksidi nousi ainakin 1350 ppm:iin, jopa 5400 ppm:iin. Hiiltä vapautui ilmakehään 2 500 – 4 500 gigatonnia, jopa 10 000 gigatonnia. Tämä saattoi purkautua noin 2500 vuodessa.

Merissä

Meri lämpeni ja happamoitui. Rikkiä virtasi meriin. Syvämeressä oli hapenpuutetta - ainoa vähähappinen kausi kenotsooisella ajalla. Meren pinta nousi.

Varsinkin syvämeren eliöitä kuoli, mutta myös pintavesien eläimiä hävisi.

Merivirrat muuttuivat tasaten enemmän lämpöä kuin nyt napojen ja päiväntasaajan välillä. Jonkin tiedon mukaan subtropiikki levisi navoille asti. Jäämeri ei jäätynyt talvellakaan.

Maalla

Saniaiset ja palmut levittäytyivät pohjoisemmaksi.

Kosteilla alueilla monesti sademäärä kasvoi, kuivilla väheni. Tropiikissa satoi aiempaa runsaammin. Mutat esimerkiksi Pohjois-Amerikan sisaosissa vähemmän. Samoin Pohjois-Italiassa, silloisella Tethysmerellä.

Eroosio lisääntyi.

Kasvillisuus muuttui paljon monin paikoin. Yksisirkkaiset yleistyivät.

Toisilla seuduila ilmasto kostui.

Samoin krokotiilit ja kilpikonnat vaelsivat pohjoiseenkin.

Monia varhaisia nisäkkäitä kuoli. Selvinneet lajit ilmeisesti kutistuivat. Tämä saattoi johtua kuumenemisesta: pienempi eliö jäähdyttää tehokkaammin kuin iso. Jyrsijät yleistyivät.

Hevosen varhainen edeltäjä kutistui tällä kaudella. Alkuhevosesta, joka ei juuri nykyistä hevosta muistuttanut käytetään eri nimiä: Sifrhippus, Hyracotherium, Eohippus. Tämä eläin muistutti hieman tapiiria tai antilooppia, mutta oli ketun tai kissan kokoinen. Lajin uskotaan syöneen kasvien lehtiä.

Myös jo liitukaudella ilmaantuneiden kädellisten edeltäjät kehittyivät. Kaudella eli puissa kiipeilevä Archiebus.