Elämän historia/Triaskauden lopun joukkosukupuutto

Triaskauden lopun joukkosukupuutto 201.4 miljoonaa vuotta sitten tapahtunut suuri lajien joukkotuho.

Teratosaurus eli triaskauden lopulla. Se oli raiusuchidi, suuri arkosaurimatelija. Nämä hävisvät jo enne varsinaista suurta tuhoa.

Se hävitti noin puolet - 3/4 silloisesta lajistosta.

Monet matelijat, sammakkoeläimet ja terapsidit hävisvät maalta. Matelijoista useat arkosaurit katosivat.

Maakasveja hävisi. Meristä hävisivät kalamaiset konodontit ja koralleja.

Joukkotuho edisti dinosaurusten nousua.

Todennäköisin syy joukkotuhoon olivat valtavat tulivuorenpurkaukset. Ilmastossa tapahtui viilenemisiä ja kuumenemisia.

Mitkä lajit hävisivät ?

Suuri kasveja syönyt dikynodontti Lisowicia hävisi triaskauden lopussa.

Vesimatelija Nothosaurus katosi myös.

Merissä kuolivat kalamaiset konodontit, samoin useimmat ammoniitit. 96 % korallisuvuista hävisi. Monet 2-kuoriset kotilot kuolivat. Brakiopodeja katosi paljon. Merietanoita hävisi.

Ammoniiteista kuolivat lähes kaikki ceratitidit, vain phylloceratidit selvisivät.

Monet merimatelijat hävisivät, mutteivat kaikki kalaliskot ja plesiosaurukset. Silti kalaiskoja hävisi paljon. Notosaurukset ja shastasaurukset hävisivät.

Monet krokotiilimaiset lajit katosivat. Useat arkosaurit hävisivät. Monet ei-krokotiilimaiset pseudosuchidit kuolivat. Näistä lihaa syövät yleiset phytosaurit ja rauisuchidit hävisivät tyystin.

Kasveja syövät aetosauritkin kuolivat sukupuuttoon. Triaskaudella yleiset drepanosaurs, trilophosauridit, tanystropheidit ja procolophonidit katosivat.

Luultavasti myös kuehneosauridit, thecodontosauridit, "saltoposuchidit" (niin kuin esim Terrestrisuchus) hävisivät tässä suuressa tuhoaallossa.

Muutamat varhaiset dinosauruksetkin hävisivät. Näitä olivat esimerkiksi kantasauropodit, jotka olivat harvinaistuneet aiemmin. Samoin kävi kantaneoteropodeille.

Phytosaureille, aetosaureille, rauiisuchideille ja shpenosuchideille oli yhteistä se, ettei näillä ollut selviytyneiden dinosaurusten tavoin suojaavaa höyhenpeitettä.

Vaikka Daemonosaurus olikin dinosaurus, se eti selvinnyt triaskauden lopun joukkotuhosta.

Monet suuret temnospondylit, krokotiilia muistuttaneet sammakkoeläimet katosivat. Jotkut nisäkkäistä edeltävistä terapsideista katosivat.

Mitkä selvisivät ?

Pterospoldyluskaan ei selviytynyt.

Nisäkkäät, dinosaurukset, pterosaurukset, krokotiilinmuotoiset selvisivät pääosin. Mutta monet suuret krokotiilin sukuiset katosivat.

Merissä selvisivät plesiosaurukset ja jotkut ichtyosaurukset.

Viileneminen suosi tietenkin lajeja jotka pystyivät suojautumaan kylmältä: vaipumaan horrokseen tai omasivat kylmältä suojaavat kerroksen.

Esim. höyhenpeitteisiä matelijoita. Suuret peromaiset teropodi-dinosaurukset ilmestyivät Pohjois-Amerikkaan alle 10000 vuodessa tuhon jälkeen. Dinosauruksille tiedetään nykyään olleen höyhenpeitteitä. Jo silloin monia dinosauruksia eli napapiirin pohjoispuolella, jossa oli normaalistikinainakin hyvin viileä talvi. Dinosaurukset monimuotoistuivat huomattavasti 100 000 vuoden kuluessa joukkotuhosta.

Ilmasto

Kiinan löydöt esim viittaavat ilmaston kuivumiseen. Ennen triaskauden lopussa tapahtuneessa kahdessa hiilipiikissä lämpötila ja merenpinta laskivat, mutta nousivat jurakauden alussa.

Kasvit

Kasveista hävisi 17 - 73% eri alueilla. Kasvillisuuden muutokset olivat hitaampia ja ehkä vähäisempiäkin kuin eläinkunnan joukkotuho. Kasvien tuho selittynee parhaiten hiilidioksidimäärän kasvulla.

Siemensaniaisia hävisi paljon.

Yleisesti ottaen paljassiemeneiset vähenivät, havupuut ja käpypalmut (kykadit) yleistyivät. Kuivuutta sietävät lajit pärjäsivät, kostean ympäristön lajit katosivat.

Hajalehtiset saniaiset ja muut vastaavat yleistyivät. Jijyanin altaassa Kinassa kuumuus, kuivuus ja metsäpalot lisääntyivät: havupuu Classopolis yleistyi. Kevyt hiili-isotooppi lisääntyi kerrostumassa.

Grönlannissa yleistyivät kapealehtiset kasvit, jotka olivat alttiimpia levittämään metsäpaloja. Myös havupuut ovat alttiita metsäpaloille. Samaan aikaan lisääntynyt ukkosten määrä ja lämpeneminen lisäsivät metsäpalojen riskiä.

Setshuanin altaassa viileähköt sekametsät korvautuivat kuumuudessa, kuivuudessa elävällä saniaiskasvillisuudella.

Suurilehtiset kasvit kuten ginkot selvisivät , mutta esim pienilehtiset bennettitalesit hävisivät. Yhdysvaltain itärannikolla Newarkin seuduilla kuoli 60 % 1- ja 2-sirkkaisista lajeista. Siellä seuraavan triaskauden alussa oli Corollina yleinen.

Merissä hävisi phytoplanktonia.

Ekstinktion järjestys

Suurta joukkotuhoa edelsi jo Noria-Raetian joukkotuho noin 5 miljoonaa vuotta ennen.

A) Ennen juran alkua noria-raetian joukkotuho:

1) Dikynodontit 2) raiusuchiat, useimmat temnospondylit, useimmat triaskauden kynodontit.

B) norian-rhaetian rajalla. Useimmat ammonoidit, konodontit. Monotisista kotiloista lähes kaikki

C ) Triaskauden puolella, raetia

a) "ensimmäset CAMP-purkaukset", ehkä "pääpurkaukset": Grönlannissa kasvillisuuskriisi, Passaicin palynoflooratapahtuma, aetosaurit, tanystropeidit, procolophonidit

b) raetian ammonoidit

Jurakaudella Hettang-kaudella 1) konodontit, b) phytosaurit

Kerrostumatiedot

Triaskauden ja jurakauden rajalta on löydetty hiili-13:n vähenemispiikki. Yhtä kaikki näkyy elohopean, nikkelin ja platinan pitoisuuden kasvua.

Joitain viitteitä siitä, että maalla ja merillä olisi joukkotuhossa ollut eritahtisuutta.

Joukkotuho tapahtui kerrostumien mukaan kolmessa vaiheessa, joissa on alapiikkejä

1) Edeltävä piikki

2) Kaksi alkupiikkiä: aloittava ja "nimetön"

3) Useita päävaiheen piikkejä

Edeltävä piikki pitkän ajaa ennen TR-J rajaa. Kiinassa NCIE-1.

Aloittava piikki ja nimetön piikki ovat juuri ennen jurakauden rajaa. Kiinassa NCIE -1 ja 2. Näissäkin alarakennetta. Kuhjochissa näitä hiilipiikkejä seuraa melko hidas saniaismäärän kasvu siitepölyissä.

Näihin ilmeiesti liittyi suurta joukkotuhoa: mm saniaisten itiöiden määrän kasvua. Joillain alueilla suuret melalodontit häviisvät. Ilmasto vileni, merenpinta laski.

Suuri, pitkä ekskursio

Jo jurakauden alkupuolella näkyy kerrostumassa monia hiilipiikkejä pitkä ja syvä "pääekskursio".

Kiinassa kolme vaihetta käsittävä NCIE-4. Kiinassa eniten saniaisia esiintyi kuitenkin vasta NCIE3:n jälkeen.

Palautuminen

Meriekosysteemit palautuivat melko nopeasti seuraavalla Jurakauden Hettang-eepokilla. Kasveja syövät sauropodit levittäytyivät nopeasti varsinkin Aasiassa, mutta myös koko maailmassa. Teropodit yleistyivät afrikassa, Australiassa ja Intiassa ja ilmestyivät Aasiaan. Teropodit myös suurenivat nopeasti. Kantaceratosaurit ilmestyivät suunilleen joukkotuhon aikoihin, samoin kantatetanuraet.

Teropodit harviniastuivat ja pian hävisvät yli 20 miljoonaksi vuodeksi Etelä-Amerikasta, ja harvinaistuivat myös Euroopassa, vaikak muualla levisivät. Pohjois-Amerikassa pysivät suunnileen ennallaan.

Linnunlantioiset yleistyivät erityisen paljon Afrikassa/Australiassa/Intiassa ja levisivät pian Aasiaan, Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Etelä-amerikassa näiden kanta olis suunnilleen sama. haterodontosaurukset yleistyivät.

Monia dinosaurusten muotoja ilmaantui pian joukkotuhon jälkeen.

Atlantin tulivuorenpurkaukset?

Todennäköisempi joukkosukupuuton syy on valtavat laakiobasalttipurkaukset. Kun jättimanner Pangea alkoi hajota, syntyvälle Keski-Atlantille syntyi purkauksissa suuria laakiobasaltteja.

Purkaukset kestivät vaihdellen noin 600 000 vuotta. Ne saattoivat pimentää auringon purkauskaasuista syntyneiden rikkihappopisaroiden avulla.

Purkaus saattoi rikkihappopisaroilla ensin viilentää ilmaa, myöhemmin kasvihuonekaasuilla kuumentaa.

Alussa purkaustuotteiden aiheuttama viileneminen saattoi olla suurin lajien joukkotuhontuhon aiheuttaja. Tulivuorenpurkausten sulfaatit tuottivat äkkiä suuren määrän pimentäviä rikkihappopisaroita. Tämä tapahtui ehkä sadan vuoden sisään. Rikkiä vapautui 500x se määrä, mikä Islannin Laki-tulivuoren purkauksessa.

Mutta myöhemmin ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousi 4 x ja lämpötila 3-4 C.

Merissä hapenpuute aiheutti tuhoa.

Ilmastonmuutokset aiheuttamat metsäpalot saattoivat huonontaa maan laatua.

Asteroidi?

Tuhon syystä on epäselvyyttä. Löydetty iridium viittaa asteroidin törmäykseen. Muttei ajalta peräisin olevaa suurta kraateria ole löydetty. Onko sen jäänyt mannerliikuntojen alle, on arvoitus.