Avaa päävalikko
Suomessa tehty iglu

Iglu on perinteinen inuiittien käyttämä pyöreä lumesta tehty tilapäisasumus. Näillä ohjeilla voit tehdä aidon alkuperäisen iglun. Tässä ei käytetä muotteja tai vettä missään vaiheessa.

Iglun teko on yllättävän helppoa. Halkaisijaltaan noin kaksimetrisen tekemiseen menee pari tuntia. Iglun voi helposti tehdä yksinkin. Ilman lämpötilan täytyy olla pakkasen puolella. Nuoskakelilläkin sen voi tehdä, mutta kyseessä taitaa olla silloin lumilinna!

  • Tee ensimmäisestä iglustasi pienehkö, noin kaksi metriä halkaisijaltaan.
  • Aku Ankassa sun muissa iglu on muodoltaan puolipallo. Tee oma iglusi suosiolla kartiomaiseksi. Se on helpompi tehdä ja kestää kauemmin. Mallia kannattaa katsoa vaikkapa kananmunasta, kananmunan terävä pää (tylppä pää "maahan" lyötynä) muodostaa oikean iglun muodon.

TyövälineetMuokkaa

  • Lapio
  • Saha
  • Puukkomallinen retkisaha, yhden käden vesuri, viidakkoveitsi (machete) tai noin 3 mm paksuinen lattaraudan pala
  • Kosteutta kestävät vaatteet ja rukkaset
  • Lunta

RakentaminenMuokkaa

Iglun rakennusaineeksi tarvitaan kovahkoa lunta, sellaista josta saa sahalla leikattua paloja, ja ne kestävät nostamista. Tällaista lunta on esimerkiksi teiden ja pihamaiden vieressä, kun lingottu lumi on kovettunut. Kovaa lunta voi myös tehdä itse siten, että jo edellisenä päivänä käy polkemassa lunta joko jalan, lumikengillä tai moottorikelkalla. Kovaa aluetta pitäisi olla noin 20—30 neliömetriä, ja siitä pitäisi saada leikattua 10—20 cm paksuja paloja.

Aluksi merkitään iglun paikka ja koko. Helpoimmin tämä tapahtuu siten, että menee seisomaan halutun paikan keskelle, pitää lapiota kädessä, terä noin metrin päässä, ja pyörähtää ympäri. Näin on seinien paikka merkitty.

Lumipalat sahataan sahalla noin 50 x 40 cm kokoisiksi, ja paksuuden tulisi olla 10—20 cm. Sahatut palat saa helposti irti lapiolla. Iglun keskelle jäävän alueen voi tarvittaessa sahata myös palasiksi, ja jättää palat sisälle. Näin saa helposti 20 cm lisää korkeutta sisätilaan. Joka tapauksessa iglun sisään pitäisi saada ainakin 10—20 palaa, jotta ne ovat siellä valmiina, kun tehdään ylempiä kerroksia.

Aseta ensimmäisen kerroksen palat paikoilleen, hieman sisäänpäin kallelleen. Palojen välit täytyy muotoilla sahalla tai vesurilla huolellisesti niin, että ne osuvat toisiinsa koko alalta, ja sitten painaa palat kiinni toisiinsa. Palojen välit voi tiivistää irtolumella, se kovettuu yllättävän nopeasti. Muotoile lumipalojen yläreuna tasaiseksi. Tarkista lopuksi, että iglun muoto on pyöreä, sillä suora seinänpätkä tietää vaikeuksia myöhemmin.

Iglun ensimmäinen kerros

Kun kierros on valmis, niin seuraa koko iglun rakentamisen nerokkain vaihe. Iglu ei itse asiassa muodostu erillisistä lumipalakerroksista, vaan palat muodostavat spiraalin. Leikkaa siis oheisen kaavion mukaisesti loivasti nouseva mäki, ja jatka lumipalojen asettamista. Kuvassa olevan mäen suunta sopii vasenkätiselle rakentajalle, sillä sisällä ollessa hän voi pitää oikealla kädellä palaa paikoillaan, ja muotoilla sitä vasemmassa kädessä olevilla työkaluilla. Oikeakätisen kannattaa rakentaa vastapäivään.

Iglua rakennettaessa siis kaikki palat nojaavat edelliseen palaan, joten ne eivät kaadu helposti. Toisen kerroksen "tiiliä" voi kallistaa hieman enemmän sisäänpäin. Toisesta kerroksesta eteenpäin myös palojen alapinta on muotoiltava niin, että se osuu hyvin alemman kerroksen paloihin. Loppusilauksen voi tehdä heiluttamalla palaa sivuttain muutaman kerran, jolloin se hioutuu kohdalleen.

Rakentaminen jatkuu näin eteenpäin. Kerros kerrokselta voi kallistaa yhä enemmän sisäänpäin. Koska myös iglun halkaisija pienenee, niin palat pysyvät silti paikoillaan.

Jos rakentajia on kaksi, niin toinen voi olla ulkopuolella ja ojentaa lumipaloja sisällä olijalle, joka sitten asentaa ne paikoilleen. Jos rakentajia on yksi, niin hänen kannattaa tehdä iglun seinää mahdollisimman korkealle ulkopuolelta, ja sitten hypätä sisälle. Loppuosa tehdään sitten sisälle jo aiemmin viedyistä tiilistä.

Jos jonkun palan kanssa tulee ongelmia, se alkaa murentua, tai se ei asetu kunnolla kohdalleen, niin älä suotta taistele sen kanssa, vaan heitä se pois ja ota uusi pala tilalle.

Oviaukko tehdään vasta sitten kun kaikki saatavilla olevat palat on laitettu paikoilleen, tai kun ulkopuolelta ei pysty enää ojentamaan paloja sisällä olijalle. Ovi sahataan sopivaan paikkaan siten, että oven yläpuolelle jää pitkä yhtenäinen lumipala, tai sitten oven yläpuolella keskellä on sauma, ja molemmin puolin olevat palat ovat riittävän kokoisia. Ovesta sahatut palat voi käyttää iglun rakentamiseen.

Iglun yläosan palat voi jo valmiiksi sahata hieman kolmiomaisiksi tai puolisuunnikkaiksi. Ihan huipulla olevat palat voi tarvittaessa nostaa seinän yläpuolelle, ja sitten sahata oikean muotoisiksi, jolloin ne putoavat oikeaan kohtaan.

LoppusilausMuokkaa

Oviaukkoon voi tehdä pienen eteisen. Helpoimmin sen tekee niin, että asettaa ensin kaksi isoa ja mielellään paksua palaa oven kummallekin puolelle hieman sisäänpäin kallelleen. Ne tuetaan huolellisesti seinään ja maahan. Sitten kaksi ohuempaa palaa laitetaan niiden päälle kolmiomuotoon harjakatoksi.

Lopuksi iglu tiivistetään heittämällä saumoihin riittävästi irtolunta. Yleensä se tarttuu hyvin, mutta jos ei tartu, niin ota lunta rukkaseen, paina se seinää vasten, pidä 5 sekuntia, ja se pysyy. Ulkopuolelta iglun päälle voi heittää paljonkin lunta.

Lopullisen lujuuden se saavuttaa muutamassa tunnissa, ja hyvin rakennettu iglu kestää sortumatta ainakin seuraavaan suojasäähän asti. Yleensä iglu ei edes silloin kunnolla romahda, vaan valuu hitaasti kasaan. Kevätauringossa iglun katto sulaa pitsimäiseksi, ja tippuu hiljalleen pohjalle.

Retkille?Muokkaa

Vaikka iglun tekeekin valmiiksi kahdessa tunnissa, niin sitä ei ehkä kannata ajatella retkillä ainoaksi majoitusmuodoksi. Rakentaminen vaatii kovaa lunta, ja sitä ei välttämättä ole aina saatavissa. Rakentaminen on myös melkoinen urakka, joten siinä tulee helposti hiki. Lisäksi kun koko ajan käsitellään lunta, niin vaatteet voivat kastua. Vaatteiden kuivattaminen retkioloissa voi olla hankalaa.

Mikäli lunta on riittävästi, iglun sisäänmenokäytävän voi kaivaa syväksi ojaksi, ja eteisen katon voi tehdä lumen pinnan tasoon. Näin nukkumispaikka tulee ylemmäksi kuin oviaukko, ja siten lämpö ei pääse karkaamaan.

Sisällä iglussa ilma tuntuu huomattavasti lämpimämmältä kuin ulkona. Osin tämä johtuu siitä, että sisällä ei tuule. Seinien paksuudesta riippuen lämpötila voi olla kovillakin pakkasilla lähelle nollaa. Sisällä voi polttaa kynttilää kunhan huolehtii ilmanvaihdosta, mutta nuotiota sinne ei saa rakentaa.

LähteetMuokkaa