Iirin kieli/Muut verbit

Tämä luku kertoo iirin muista verbeistä.

TaivutusluokatMuokkaa

Iirin säännölliset verbit jaetaan kahteen taivutusluokkaan (konjugaatioon).

Ensimmäiseen luokkaan kuuluu verbejä, joilla on yksitavuinen verbivartalo.

Toiseen luokkaan kuuluvien verbien verbivartalo on kaksitavuinen. Ne saavat pidennetyn päätteen. Esim. preesensissä taivutuspäätteen eteen asetetaan pitkä -í-. Futuurissa ja konditionaalissa taas käytetään pitkää -ó-:ta, joka ahtaan konsonantin jäljessä kirjoitetaan -eo-. Pitkän -í-:n käytössä esiintyy jonkin verran murre-eroja, mutta pitkä -ó- on kaikissa murteissa toisen konjugaation futuurin ja konditionaalin tunnus.

PreesensMuokkaa

Säännöllisten verbien yleispreesensMuokkaa

Yleispreesens, joka ilmaisee tavallisesti esiintyvää tai toistuvaa tekemistä, muodostetaan lisäämällä verbin käskymuotoon pääte -ann, pitkän í:n jäljessä -onn:

1. taivutusluokka

caitheann mé "minä heitän, kulutan, käytän vaatteita, ammun, poltan tupakkaa"
caitheann tú "sinä heität" ym.
caitheann sé, sí "hän heittää" jne.
caitheann muid "me heitämme" ym.
caitheann sibh "te heitätte" jne.
caitheann siad "he heittävät" ym.

2. taivutusluokka

labhraíonn mé "minä puhun", "minulla on tapana puhua"
labhraíonn tú "sinä puhut, sinulla on tapana puhua"
labhraíonn sé, sí "hän puhuu"
labhraíonn muid "me puhumme"
labhraíonn sibh "te puhutte"
labhraíonn siad "he puhuvat"

Suomen passiivia vastaavan impersonaalimuodon pääte on -t(h)ar, -t(h)ear:

caitear "heitetään, ammutaan, kulutetaan" jne.
labhraítear "puhutaan"

Erityisiä persoonapäätteitä käytetään enää lähinnä vain eteläisessä (Munsterin) murteessa:

caithim = caitheann mé
caithir = caitheann tú
caithimid = caitheann muid
caithid (myös caithid siad) = caitheann siad
labhraím = labhraíonn mé
labhraír = labhraíonn tú
labhraímid = labhraíonn muid
labhraíd (myös labhraíd siad) = labhraíonn siad

Kirjakielessä näistä ovat yleisessä käytössä lähinnä vain caithim/labhraím ja caithimid/labhraímid. Monikon toisella persoonalla ei ole edes Munsterin murteessa enää erityistä päätettä, vaan sielläkin sanotaan caitheann sibh/labhraíonn sibh. Myös yksikön toisessa persoonassa caitheann tú, labhraíonn tú on nykyään Munsterissakin tavallinen.

Vanhassa kirjakielessä esiintyi säännöllisilläkin verbeillä erityinen riippumaton preesensmuoto, jota käytettiin päälauseissa, ja -ann/-íonn-päätteiset muodot esiintyivät yksinomaan verbipartikkelien (go "että", "ei", nach "eikö, ettei", an "-ko,-kö", cha(n) "ei") jäljessä: amharcaidh sé "hän katsoo", ní amharcann sé "hän ei katso". Tämä vastakkainasettelu ei kuitenkaan esiinny enää nykyiirissä, vaikka amharcaidh-tyyppisiä preesensmuotoja saattaa nähdä 1900-luvun alkupuolen kirjallisuudessa jonkinlaisena tyylillisenä finessinä.

KestopreesensMuokkaa

Englannin -ing-preesensiä (ts. tekee juuri nyt, on tekemässä - ns. kestopreesens) vastaava muoto on oikeastaan olemassa vain yhdellä verbillä, olla-verbillä bí!/bheith, jonka kestopreesens on :

tá mé "olen"
tá tú "olet"
tá sé "hän on"
tá muid "me olemme"
tá sibh "te olette"
tá siad "he ovat"
táthar "ollaan"

Jos verbiin liittyy jokin verbipartikkeli (go "että", an "-ko, -kö", nach "eikö; ettei", "ei", chan "ei"), käytetään epäsäännöllistä vartaloa fuil:

níl mé "en ole" (< aiemmin ní fhuil mé)
chan fhuil mé "en ole" (yksinomaan Ulsterin murteessa - ja skottigaelissa - käytetty muoto)
deir Seán go bhfuil mé... "Seán sanoo että minä olen..."
deir Seán nach bhfuil mé... "Seán sanoo että minä en ole..."
an bhfuil mé...? "olenko minä...?"
nach bhfuil mé...? "enkö minä ole...?"
an bhfuiltear...? "ollaanko...?"

Ns. suorassa relatiivilauseessa käytetään -vartaloa, johon liitetään painoton relatiivipartikkeli a: an fear atá ag obair ansin "mies, joka on siellä töissä". Epäsuorassa relatiivilauseessa käytetään fuil-vartaloa: an fear a bhfuil an galar air "mies, jolla on tauti".

Munsterin murteessa nach fuil saa muodon ná fuil. Munsterin iirille ominaista on myös -muodon t:n heikentäminen, siellä ei siis sanota [tα:] vaan pikemminkin thá[hα:]. Yleensä munsterilaisetkaan eivät kuitenkaan kirjoita tätä t:tä th:na, paitsi hyvin tarkasti murteen äänteitä noudattavissa kansanperinneteksteissä, joissa muutenkin voi esiintyä monenlaisia omia oikeinkirjoitusvirityksiä.

Munsterin murteessa käytetään myös yhä verbinpäätteitä:

táim "minä olen"
taoi "sinä olet"
tá sé, sí "hän on"
táimid "me olemme
tánn sibh "te olette"
táid "he ovat"

Muoto taoi esiintyy Munsterissakin harvoin; sen sijasta käytetään yleensä muotoa tánn tú. Vastaavia päätteitä esiintyy myös fuil-vartalon kanssa: go bhfuilim, go bhfuileann tú/sibh, go bhfuilimid, go bhfuilid. Yleispreesensille ominaisen -nn-päätteen tuominen kestopreesensiin on yksinomaan munsterilainen piirre, muut päätteet saattavat esiintyä muissakin murteissa kysymykseen vastattaessa: An bhfuil siad anseo? - Táid. "Ovatko he täällä? - Ovat." (myös yksinään on käypä vastaus) - Táid-muodon pleonastinen käyttö yhdessä vastaavan pronominin kanssa (Táid siad pro Tá siad) on sekin munsterilainen murrepiirre.

Epäsäännöllisten verbien preesensMuokkaa

Epäsäännöllisten verbien yleispreesensissä esiintyy vielä erityisiä epäsäännöllisiä muotoja.

- Verbin cluin(stin), clois(teáil) "kuulla" preesens on yleensä säännöllinen (cluineann, cloiseann), mutta Ulsterissa käytetään yhä muotoa chluin.

- Verbin déan(amh) "tehdä" preesens on kirjakielessä säännöllinen (déanann/ní dhéanann), mutta sekä Connachtissa että Ulsterissa esiintyy muoto ghní (tai , tässä sanassa kirjoituksen gh-:ta ei äännetä mitenkään), ja ainoastaan riippuvaiset muodot, jotka esiintyvät partikkelien go, nach jälkeen, muodostetaan vartalosta déan-: go ndéanann, ní dhéanann. Ulsterin murteessa myös riippuvaiset muodot ovat hieman epäsäännöllisiä: ní theán, go dteán, nach dteán, cha dteán.

- Verbin abair(t) "sanoa" preesens muodostetaan vartalosta deir, ja standardikirjakielessä se ei saa -ann-päätettä. Sellaiset muodot kuin deireann ovat toki tavallisia puhekielessä. Riippuvaiset muodot voidaan muodostaa ja muodostetaankin deir-vartalosta (go ndeir sé ym.), mutta perinteisesti ne on luotu säännöllisesti abair-vartalosta: go n-abraíonn sé. Näin tehdään vieläkin Ulsterin murteessa. Abraíonn ilman verbipartikkelia käytettynä kuuluu yksinomaan murteisiin ja hiomattomaan puhekieleen.

- Verbin faigh/fáil "löytää, saada" standardinmukainen muoto luodaan säännöllisesti faigh-vartalosta. Alun perin on kuitenkin käytetty muotoa gheibh, ja faigh-vartalo on jäänyt käytettäväksi yksinomaan go-, nach- ja muiden partikkelien kanssa. Näin tehdään usein vieläkin Ulsterin murteessa: gheibh/go bhfaigheann. Munsterissa taas vartalo gheibh on yleistetty myös riippuvaisiin muotoihin: go ngeibheann.

Muoto gheibh on alkujaan ollut päätteetön, mutta luonnollisesti sellainen muoto kuin gheibheann on puhekielessä aivan mahdollinen.


- Verbin feic(eáil) "nähdä" preesens on standardikielessä säännöllinen: feiceann/go bhfeiceann. Tämä on myös Connachtin murteen tapa. Ulsterissa ja Munsterissa esiintyy kuitenkin myös vanha riippumaton preesensmuoto do-chí, joka Ulsterissa on kehittynyt muotoon tchí tai , Munsterissa chí sekä säännöllistetyllä päätteellä chíonn tai cíonn. Ulsterissä säilytetään yhä vastakohtaisuus tchí/go bhfeiceann, kun taas Munsterissa -vartaloa käytetään myös verbipartikkelien jäljessä: go gcíonn, go gcítear jne.


- Verbin tar/teacht "tulla" preesens muodostetaan säännöllisesti tag-vartalosta: tagann/go dtagann. Ulsterissa käytetään kuitenkin muotoa thig tai tig. Luonnollisesti muoto tigeann on varsin tavallinen erityisesti verbipartikkelien jäljessä (go dtigeann).


- Verbin tabhair(t) "antaa; viedä" preesens muodostetaan vartalosta tug-: tugann, go dtugann. Ulsterissa käytetään kuitenkin yhä muotoa bheir, ja tug-vartaloa näkee vain verbipartikkelien jäljessä: bheir/go dtugann.

- Vaikka verbillä bí/tá/bheith "olla" on epäsäännöllinen kestopreesens , sen yleispreesens bíonn on yleensä säännöllinen. Ulsterissa esiintyy joskus muotoa .

Preteriti ("past tense")Muokkaa

Säännöllisten verbien preteriti muodostetaan yksinkertaisesti heikentämällä verbivartalon ensimmäinen konsonantti:

1. taivutusluokka:

chaith mé
chaith tú
chaith sé
chaith muid
chaith sibh
chaith siad

2. taivutusluokka:

labhair mé
labhair tú
labhair sé
labhair muid
labhair sibh
labhair siad

Historiallisesti ottaen tämän heikennyksen aiheuttaa verbin eteen asetettava partikkeli do, ts. do chaith sé, do labhair sé. Tämä partikkeli kuuluu nykyään lähinnä vain Munsterin murteeseen yhtä poikkeustapausta lukuunottamatta: vokaalin (tai ääntämättä jäävän heikennetyn fh:n) edessä partikkeli kirjoitetaan näkyviin muodossa d': d'fhliuch sé "hän kostutti", d'oscail sé "hän avasi".


Preteritin persoonaton muoto muodostetaan päätteellä -adh tai -íodh. Kirjoituksen loppukonsonantti -dh äännetään Ulsterissa [u], Connachtissa [u] tai [w], Munsterissa [g] tai sitten ach-äänteenä.

Merkillepantavaa on, että useimmissa murteissa (ainoa poikkeus on pieni Ring of Waterfordin murre) preteritin persoonaton muoto ei heikenny, kuten persoonamuodot. Sitä vastoin vokaaliin liitetään yleensä h-: caitheadh (vain Waterfordissa chaitheadh), hosclaíodh. Muoto osclaíodh ilman alku-h:ta on standardikielen mukainen, mutta useimpien murteiden vastainen, ja useimmat kirjailijat käyttävät tässä h:ta suosituksista välittämättä.

Sivulauseissa käytettäviin verbipartikkeleihin lisätään preteritissä yleensä -r, ja kaikki -r-loppuiset partikkelit laukaisevat periaatteessa heikennyksen:

gur chaith mé "että minä kulutin, heitin, ammuin"
ar chaith tú? "kulutitko, heititkö, ammuitko sinä?"
níor chaith sé "hän ei kuluttanut, heittänyt, ampunut
char chaith sé "hän ei kuluttanut, heittänyt, ampunut
nár chaith sé? "eikö hän kuluttanut, heittänyt, ampunut?"
nár chaith sé "että hän ei kuluttanut, heittänyt, ampunut"

Persoonaton, autonominen muoto vastustaa kuitenkin aina heikennystä: gur caitheadh, nár caitheadh, ar caitheadh?

Munsterin murteissa esiintyy yhä verbipäätteiden järjestelmä:

M. do chaitheas = chaith mé
do chaithis = chaith tú
do chaith sé = chaith sé
do chaitheama(i)r = chaith muid
do chaitheabhair = chaith sibh
do chaitheadar = chaith siad
do labhraíos = labhair mé
do labhraís = labhair tú
do labhair sé = labhair sé
do labhraíoma(i)r = labhair muid
do labhrabhair = labhair sibh
do labhraíodar = labhair siad

Kaikki verbipäätteet eivät kuulu yksinomaan Munsterin murteisiin. Kirjakielessä muodot chaitheamar (ei -amair, joka on yksinomaan Munsterin murretta) ja chaitheadar ovat yhä varsin tavallisia, ja chaitheas, chaithis esiintyvät myös muita kuin Munsterin murretta äidinkielenään puhuvien kirjailijoiden iirissä. Sitä vastoin pääte -abhair (tai -úir) monikon toisessa persoonassa kuuluu jokseenkin yksinomaisesti Munsterin murteeseen.

Munsterilaisessa puhekielessä myös -r-loppuiset verbipartikkelit saattavat korvautua preesensissä käytetyillä: go n-ólas "että join" (pro gur ólas tai gur ól mé), jotka tällöin voivat pimentää myös persoonattoman muodon: go gcaitheadh "että heitettiin" (pro gur caitheadh). Käytäntö näkyy usein myös kirjallisuudessa, Munsterin murretta äidinkielenään puhuvilla kirjoittajilla (tyypillinen esimerkki on Maidhc Dainín Ó Sé). Tätä tapaa ei kuitenkaan ole syytä jäljitellä kirjoitetussa kielessä lukuunottamatta selviä murreoppaita ja murrenäytteitä. Esimerkiksi Connemaran murteessa moinen ei kävisi päinsäkään, sillä ilmausten go gcaithfidh mé (futuuri) ja gur chaith sé (preteriti) välillä ei sikäläisen, sananloppuista -idh:ta ja vokaalien välistä [h]-äännettä heikentävän ääntämyksen (go gca' sé ja gur cha' sé) vuoksi ole juuri muuta eroa kuin verbipartikkeli ja c:n heikennys. Munsterissa tällaisia ongelmia ei ole, koska siellä sananloppuinen -idh on aina selkeä -[ig], ja myös vokaalien välinen [h] varsin kuuluva - siksi go gcaith ja go gcaithfidh kuulostavat siellä hyvin erilaisilta.

Epäsäännöllisten verbien preteritiMuokkaa

Epäsäännöllisten verbien preteritissä esiintyy usein autonomisen muodon tunnuksen -adh sijasta tunnus -thas. Lisäksi ne käyttävät mielellään muiden verbimuotojen verbipartikkelisarjaa (go, nach, ní, chan) preteritille ominaisten -r-loppuisten (gur, nár, níor, char) asemesta.

Verbillä beir/breith "synnyttää; tarttua, saada kiinni" käytetään standardikielessä yksinomaan preteritivartaloa rug-:

rug mé (= rugas), rug tú (= rugais), rug sé, rug muid (= rugamar), rug sibh (= rugabhar), rug siad (= rugadar), impersonaalimuoto rugadh. Käytännössä kuitenkin Ulsterin murteessa käytetään mielellään säännöllistä muotoa beireadh ja Connachtin murteessa rugthas (tai rugús, joka on muotojen rugadh - ääntämys kuten rugú - ja rugthas sekoitus) tarkoittamaan "otettiin kiinni, tartuttiin" (tämän kanssa prepositio ar on välttämätön). Rugadh viittaa näissä murteissa siis yksinomaan synnyttämiseen. U. beireadh ar an choirpeoir, Co. rugthas ar an gcoirpeoir "rikollinen saatiin kiinni", mutta rugadh sa bhliain 1945 é "hän syntyi (hänet synnytettiin) vuonna 1945". Myös persoonallisten muotojen säännöllinen muodostaminen beir-vartalosta on yleistä (bheir mé ym.), mutta laskettaneen yhä murteeksi tai puhekieleksi.

Rug-muotojen kanssa käytetään ainakin standardikielessä -r-loppuisia partikkeleita: níor rug, char rugadh, ar rug?.


Verbillä cluin[stin], clois[teáil] "kuulla" on preteritimuoto chuala, autonominen muoto chualathas. Munsterissa käytetään muotoa (do) chuala merkityksessä "kuulin", ts. samalla tavalla kuin muissa murteissa ilmausta chuala mé. Muoto chualas on kyllä olemassa, mutta sitä käytetään harvemmin, koska se voi sekaantua autonomiseen muotoon chualathas. Muuten erityiset munsterilaiset muodot muodostetaan tavanomaisen kaavan mukaan päätteillä -is, -amair, -abhar, -adar. Molempien verbipartikkelisarjojen käyttö on tavallista: níor chuala tai ní chuala, gur chuala tai go gcuala; -r-loppuiset ovat enemmän standardikielen mukaisia.


Verbillä déan/déanamh "tehdä" on epäsäännöllinen preteritimuoto rinne. Sen riippuvainen muoto muodostetaan vartalosta dearna: ní dhearna, go ndearna, nach ndearna. (Muodot gur rinne, nár rinne ym. ovat olemassa, mutta kuuluvat lähinnä vain eräisiin connachtilaisiin murteisiin). Ulsterissa rinne esiintyy myös skottigaelia muistuttavassa muodossa rinn, ja riippuvaisen muodon vartalo on tearn: cha dtearn, ní thearn, nach dtearn. Autonominen muoto muodostetaan päätteellä -adh: rinneadh, ní dhearnadh, U. ní thearnadh, cha dtearnadh. Munsterin murteissa preteritivartalo on kuitenkin dein: dheineas, dheinis, dhein sé, dheineamair, dheineabhair, dheineadar, deineadh.

Verbillä abair/abairt "sanoa" on epäsäännöllinen preteritimuoto dúirt. Munsterilaistyyppiset persoonamuodot luodaan kuitenkin vartalosta dúr-: dúrais, dúirt sé, dúramar, dúrabhar, dúradar, samoin autonominen muoto dúradh. Huomaa kuitenkin, että ensimmäisen persoonan yksikkö ei Munsterissakaan ole yleensä dúras, vaan mieluummin duart tai dúrt. Käytännössä murteissa mielletään alku-d usein vokaalialkuisten säännöllisten verbien preterititunnukseksi (d'úirt), joten sekä Ulsterissa että Connachtissa analogiamuodot níor 'úirt, nár 'úirt, gur 'úirt ja autonominen muoto húradh standardimuotojen ní dhúirt, nach ndúirt, go ndúirt, dúradh sijasta ovat varsin tavallisia.

Verbin faigh/fáil "löytää, saada" preteriti muodostetaan vartalosta fuair: fuair mé, fuair tú..., impersonaalimuoto fuarthas. Connachtin murteissa esiintyy lisäksi täysin epäsäännöllinen impersonaalimuoto fríth tai frítheadh. Fuair-vartalosta johdettujen muotojen kanssa käytetään poikkeuksetta partikkeleita go, ní, nach jne. Lisäksi ní-partikkeli ei heikennä, vaan pimentää: ní bhfuair. Sitä vastoin chan-partikkeli heikentää aina: chan fhuair.


Verbin tabhair/tabhairt "antaa, viedä" preteriti (ja monet muutkin muodot) luodaan vartalosta t(h)ug-: thug mé, thug tú, thug sé...thug siad; tugadh. Yleensä käytetään -r-loppuisia partikkeleita: níor thug mé. Munsterin lisäksi myös Ulsterissa esiintyy sellaisia muotoja kuin ní thug, go dtug (ja koska kyse on Ulsterista, myös cha dtug), mutta impersonaalimuodossa on Ulsterissa aina -r: níor tugadh, char tugadh.


Verbin ith/ithe preteriti on nykykielessä täysin säännöllinen: d'ith, níor ith jne. Vanha epäsäännöllinen preteriti d'uaidh saattaa hyvin harvoin vilahtaa murteellisissa sanonnoissa (ainoa tämän kirjoittajan tuntema esimerkki on idiomaattinen ilmaus ocras an cheapaire nár uaidh tú = "sen voileivän nälkä, jota et syönyt", ts. turhanaikainen menetettyjen mahdollisuuksien itkeskely; kielikuva olisi täysin ymmärrettävä, vaikka sanonta säännöllistettäisiin muotoon ocras an cheapaire nár ith tú, eikä jälkimmäistäkään versiota voine pitää virheenä).

FutuuriMuokkaa

KonditionaaliMuokkaa

Imperfekti ("Habitual Past Tense")Muokkaa

Konjunktiivit ("Subjunctive")Muokkaa

VerbipartikkelitMuokkaa

VerbaalisubstantiiviMuokkaa

Verbin partisiippiMuokkaa