Johdatus lääketieteeseen

Asklepios sauvoineen, joka on toiminut lääketieteen symbolina antiikin ajoista saakka.

Lääketiede tarkoittaa suppeassa merkityksessä terveyden ylläpitämiseen ja palauttamiseen sekä sairauksien ehkäisemiseen ja hoitoon kohdistuvaa tiedettä. Laajassa merkityksessä lääketiede sisältää myös näihin päämääriin tähtäävät käytännön toimet eli lääkinnän.^[1] Lääketieteessä pyritään ymmärtämään, kehittämään ja soveltamaan tapoja, joilla ihmisen tai eläimen terveyttä voidaan vaalia ja parantaa. Lääketiede on soveltava tiede, jossa sovelletaan useita luonnontieteitä, kuten biologiaa, kemiaa ja fysiikkaa. Erityisesti lääketieteessä keskitytään ihmisen anatomiaan, fysiologiaan ja biokemiaan sekä patologiaan ja mikrobiologiaan.

Suomessa on käytössä lääketieteellinen malli.

Historia

Pääartikkeli: Lääketieteen historia

Lääketieteen historia on pitkä ja siksi osin myös hämärä. Aina on ollut ihmisiä, jotka ovat joutuneet erikoistumaan sairaiden ja heidän kipujensa kohtaamiseen. Länsimaisen lääketieteen myyttinen perustaja on kreikkalainen jumala Asklepios, joka oli tarun mukaan Apollonin poika. Käytännössä rationaalisesti tauteihin suhtautuneen lääketieteen perusti länsimaissa Hippokrates Kosilainen, joka vaikutti 400- ja 300-luvuilla eaa. Antiikin lääketieteellisen tiedon kodifioi puolestaan Klaudios Galenos 100-luvun jälkipuoliskolla. Hänen auktoriteettinsa ohjasi länsimaista lääketiedettä aina 1700-luvun alkupuolelle saakka. Galenoksen ajattelu perustui oppiin neljästä oletetusta ruumiinnesteestä, joita olivat keltainen sappi, musta sappi, veri ja lima. Lääkärit pyrkivät rohdoin ja ruokavaliolla palauttamaan näiden tasapainon.

Renessanssin aikana lääketieteen edustajat alkoivat hiljalleen tutkia ihmisruumista ruumiinavauksin. Anatomian kehitys avasi tien ihmisruumiin tarkempaan tuntemukseen. 1600-luvulla mikroskoopin keksiminen mahdollisti solujen ja verenkierron löytämisen.

1700-luvulla kirurgian ja lääketieteen oppialat alkoivat yhdistyä, kun kirurgian harjoittaminen siirtyi välskäreiltä lääkäreiden hoitoon. Tällöin keksittiin myös ensimmäinen rokotus, kun isorokkoa vastaan alettiin rokottaa lehmänrokkovirusta sisältäneellä uutteella.

Vaikka lääketieteellä on pitkät perinteet, se saavutti vasta 1800-luvun loppupuolella erityisaseman ihmisen sairauksien hoidossa. Ruumiinavaukset, mikroskopian kehittyminen, bakteerien löytäminen ja kemian kehittyminen mahdollistivat lääketieteen nopean kehityksen. Rokotusohjelmat ja antibioottien keksiminen 1940-luvulla vähensivät lopulta monien kulkutautien valtaa kehittyneissä teollisuusmaissa, mutta yhä 2000-luvulla kehitysmaissa WHO:n mukaan 74 prosenttia AIDS-lääkkeistä on edelleen monopolin alaisia ja 77 prosenttia afrikkalaisista jää edelleen vaille AIDS-hoitoa ja 30 prosenttia maailman väestöstä on edelleen vailla mahdollisuutta saada säännöllisesti elintärkeitä lääkkeitä.^[2]

Maailman terveysjärjestö WHO:n lippu

Suomessa on 1980-luvun puolivälistä alkaen esitetty kritiikkiä, että lääketiede on saavuttanut liian hallitsevan aseman.^[3] On puhuttu medikalisoitumisesta, länsimaissa vallitsevasta kehityssuunnasta, joka lisää lääkinnän ja lääketieteen toiminta-alaa yhteiskunnassa ja tekee terveyden edistämisestä ja lääketieteellisistä toimenpiteistä hyvin keskeisen asian ihmisen elämässä.

Lääketiede on kehittynyt kansanparannuksesta (jota kutsutaan myös kansanlääkinnäksi), joka on käytännössä sama kuin luontaislääkintä (jota kutsutaan myös luontaislääketieteeksi tai luonnonlääketieteeksi). Lääketiede kuitenkin vastustaa usein ankarasti kansanparannuksen hoitokeinoja ennen kuin löydetään tieteellinen selitys miksi tietty perinteinen hoitokeino toimii. Näin on käynyt usein, hiljattain esimerkiksi pihkavoiteen kanssa, joka on vanha kansanlääkinnän keino haavojen ja ihon infektioiden hoidossa.^[4]

Lääketieteen osa-alueet

Malline:Uudelleenkirjoitettava

Kliinisen lääketieteen osa-alueita

Sisätaudit on erikoisala, joka käsittelee aikuisten systeemisten eli koko kehon käsittävien sairauksien tutkimusta ja hoitoa. Perinteisessä merkityksessä sisätaudeilla on tarkoitettu kaikkia ei-kirurgisia elimellisiä sairauksia. Sisätauteihin luetaan yleensä kuuluviksi seuraavat alat:
- Endokrinologia eli umpieritysoppi tutkii ja hoitaa umpirauhasten sairauksia.
- Gastroenterologia on ala, joka käsittelee vatsan alueen elinten sairauksia.
- Hematologia on veren ja sitä muodostavien elinten tutkimiseen ja hoitamiseen erikoistunut ala.
- Infektiotaudit on tartuntatautien erikoisala.
- Kardiologia tutkii ja hoitaa sydämen sairauksia.
- Keuhkotaudit eli pulmonologia on hengityselinten sairauksia käsittelevä erikoisala.
- Nefrologia tarkoittaa munuaisten sairauksia koskevaa lääketieteen alaa.
- Reumatologia tarkoittaa reumatautioppia.

Kirurgia on lääketieteen osa-alue, jossa sairauksia hoidetaan leikkaamalla. Kirurgia jaotellaan tavallisesti seuraaviin aloihin:
- Gastrokirurgia on kirurgian ala, joka tutkii ja hoitaa vatsaelinten sairauksia.
- Lastenkirurgia
- Neurokirurgia tarkoittaa keskushermoston eli aivojen ja selkäytimen sairauksia käsittelevää kirurgian alaa.
- Ortopedia on tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin keskittynyt erikoisala.
- Plastiikkakirurgia
- Suu- ja leukakirurgia
- Sydän- ja rintaelinkirurgia
- Urologia
- Traumatologia on ala, joka tutkii ja hoitaa tapaturmien seurauksena syntyneitä vammoja.
- Verisuonikirurgia

Anestesiologia ja tehohoito
Dermatologia eli ihotaudit
Fysiatria
Geriatria tarkoittaa vanhusten sairauksiin ja niiden hoitoon keskittynyttä lääketieteen erikoisalaa.
Gynekologia ja obstetriikka eli naistentaudit ja synnytykset
Korva-, nenä- ja kurkkutaudit
Neurologia eli hermoston taudit
Onkologia eli syöpätaudit
Oftalmologia eli silmätaudit
Pediatria eli lastentaudit on ala, joka tutkii ja hoitaa lasten ja nuorten sairauksia. Useilla lääketieteen aloilla on pediatrinen vastineensa, kuten lastenpsykiatria, lastenneurologia, lastenendokrinologia ja neonatologia.
Psykiatria, joka jakautuu mm. aikuis-, vanhus-, lasten- ja nuorisopsykiatriaan.
Yleislääketiede

Diagnostisia ja muita erikoisaloja

Lääketieteeseen liittyviä tieteen osa-alueita

Lääketieteeseen liittyvät ammatit

Lääketieteen kuvitus

Lääketieteen alan kuvitus on Yhdysvalloissa oppiaine, jossa on maisteriohjelma. Sen perusti Gerald Parker Hodge, joka toimi professorina Michiganin yliopistossa.^[5]

Lähteet

↑ Määritelmä on Lääkäriseura Duodecimin lääketieteen sanaston mukaan.
↑ Euroopan parlamentin päätöslauselma HI-viruksesta/AIDSista (kansainvälinen aids-päivä 22.11.2006. Euroopan parlamentti. Viitattu 20.7.2009.
↑ Raimo Tuomainen: Medikalisaatio ja paramedikalisaatio - syitä, tunnusmerkkejä ja seurauksia
↑ Kuusenpihkavoiteen vaikutukset haavan paranemisessa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2008;124(12):1364-9
↑ Lääketieteen kuvittaja Hodge kuoli Yle.fi

Katso myös

Kirjallisuutta

Hiltunen, Erkki; Holmberg, Peter; Kaikkonen, Matti: Galenos. Ihmiselimistö kohtaa ympäristön. Sanoma Pro Oy, 2008. ISBN 951-033-084-1.
Huovinen, Pentti ym. (toim.): Terve ihminen: Suomalainen lääkärikirja. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-32241-5.
Huovinen, Pentti (toim.): Lääkärinkielen sanakirja. Helsinki: Duodecim, 2006. ISBN 951-656-252-3.

Aiheesta muualla

Malline:Link FA Malline:Link GA

[1] Määritelmä on Lääkäriseura Duodecimin lääketieteen sanaston mukaan.

[2] Euroopan parlamentin päätöslauselma HI-viruksesta/AIDSista (kansainvälinen aids-päivä 22.11.2006. Euroopan parlamentti. Viitattu 20.7.2009.

[3] Raimo Tuomainen: Medikalisaatio ja paramedikalisaatio - syitä, tunnusmerkkejä ja seurauksia

[4] Kuusenpihkavoiteen vaikutukset haavan paranemisessa. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2008;124(12):1364-9

[5] Lääketieteen kuvittaja Hodge kuoli Yle.fi

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]