Kitarakirja/Kitaran virittäminen

Kitaran kielet viritetään normaalisti seuraaviin säveliin, paksuimmasta kielestä ohuimpaan lukien: E, A, D, G, B, E

Paksuin kieli viritetään matalimpaan säveleen, ja ohuin korkeimpaan.

Sävelten taajuudet ovat seuraavat, paksuimmasta kielestä ohuimpaan: 82,4 Hz, 110 Hz, 146,8 Hz, 196 Hz, 246,9 Hz, 329,6 Hz

Sävelten väliset intervallit ovat seuraavat:

  • E->A kvartti
  • A->D kvartti
  • D->G kvartti
  • G->B suuri terssi
  • B->E kvartti


Kitaran virittäminen viritysmittarin avullaMuokkaa

 
viritysmittari

Helpoin tapa virittää kitara on viritysmittarin avulla. Viritysmittari on laite, joka ilmoittaa onko soitettu kieli ylä- tai alavireessä vai onko vire kohdallaan. Viritysmittarissa on mikrofoni joka kuulee kitaran äänen, tai sähkökitaraa viritettäessä kitara kytketään viritysmittariin kitarapiuhalla.

Aluksi viritysmittarista valitaan mitä kieltä halutaan virittää. Joissakin mittareissa valintaa ei tarvitse tehdä koska mittari osaa itse säätää itsensä kun se kuulee kielen äänen. Jotkut mittarit mahdollistavat virityksen niin että A -kieli/nuotti on viritetty käyttäjän antamaan taajuuteen ja muut kielet suhteutetaan tähän "oikein". Tällöin perusasetukseksi on hyvä valita taajuus 440 Hz.

Seuraavaksi näppäillään viritettävä kieli soimaan. Mittarissa on neula tai valonäyttö tai vastaava, joka osoittaa kielen vireen kun kieli soi.

Jos kieli on epävireessä, sen virettä muutetaan virityskoneistosta. Sitten kieltä näppäillään uudestaan ja tarkistetaan mittarista onko kieli oikeassa vireessä. Tätä toistetaan kunnes kieli on vireessä, jonka jälkeen siirrytään seuraavaan kieleen, ja sama toistetaan kunnes kaikki kielet ovat oikeassa vireessä.

Kitaran virittäminen korvakuuloltaMuokkaa

Kitaran voi virittää myös ilman viritysmittaria, korvakuulolta. Virittäminen on tällöin hieman vaikeampaa, mutta se on taito, josta on ennen pitkää paljon hyötyä, joten se kannattaa opetella. Korvakuulolta viritettäessä täytyy keskittyä kuuntelemaan kielten ääntä.


HuojuntaMuokkaa

Ensimmäinen taito, joka korvakuulolta viritettäessä tulee opetella, on taito kuulla, milloin kaksi ääntä ovat samassa vireessä. Tässä voi käyttää apuna ilmiötä nimeltä huojunta. Huojunta ilmenee, kun kaksi ääntä, jotka soivat yhtä aikaa, ovat melkein samassa vireessä mutta eivät aivan. Tällöin voi kuulla eräänlaisen huojuvan äänen. Mitä enemmän äänet ovat epävireessä, sitä nopeampaa huojunta on. Jos epävirettä on hieman enemmän, huojunta on niin nopeaa, että se muistuttaa pikemminkin väpätystä.

Huojunta-ilmiön hyödyntäminen kitaran virityksessäMuokkaa

Huojuntaa voi käyttää hyväksi silloin, kun on saatavilla jokin ääni, johon kitaran kieli halutaan virittää. Esimerkki tällaisesta tilanteesta on kitaran virittäminen pianon avulla. Kitaran paksuin kieli viritetään samaan säveleen kuin pianon suuren oktaavialan E (sävel, joka on kaksi oktaavia ja sekstin keski-C:n alapuolella). Tällöin pianon suuri E ja kitaran paksuin kieli laitetaan soimaan yhtä aikaa. Jos kitaran kieli on hieman eri vireessä kuin piano, kuuluu huojuntaääni. Nyt kitaran kieltä viritetään, kunnes huojunta tuntuu loppuvan ja ääni kuulostaa siltä, kuin se ikään kuin seisoisi paikoillaan.

Virityskoneistoa käännetään oikeaan suuntaan silloin, kun huojunta hidastuu. Jos huojunta nopeutuu, virityskoneistoa käännetään väärään suuntaan.

Kitaran virittäminen otelaudan avullaMuokkaa

Kitaran virittämisessä voi käyttää hyödyksi kitaran otelautaa. Tämä perustuu siihen että kitaralla saman sävelen voi yleensä soittaa useilla eri tavoilla, eri kieliltä. Yksi perinteinen viritysmenetelmä on seuraavanlainen:

  • Paksuimman E-kielen 5. nauhalta saa saman sävelen kuin vapaasti soivasta A-kielestä. Soitetaan näitä siis yhtäaikaa, ja viritetään A-kieli niin että huojuntaa ei kuulu. Kun A-kieli on vireessä, siirrytään eteenpäin.
  • A-kielen 5. nauhalta taas saa saman sävelen kuin vapaasti soivasta D-kielestä. Soitetaan näitä siis yhtäaikaa, ja viritetään D-kieli niin että huojuntaa ei kuulu. Kun D-kieli on vireessä, siirrytään eteenpäin.
  • D-kielen 5. nauhalta taas saa saman sävelen kuin vapaasti soivasta G-kielestä. Soitetaan näitä siis yhtäaikaa, ja viritetään G-kieli niin että huojuntaa ei kuulu. Kun G-kieli on vireessä, siirrytään eteenpäin.
  • Ylläolevan perusteella voi päätellä tietyn toistuvan kuvion jonka perusteella virittäminen tehdään, mutta tässä kohdassa kuvion säännöllisyys rikkoutuu, koska G-kielellä 4. nauha onkin se josta saa saman sävelen kuin vapaasti soivasta B-kielestä. Viritetään B-kieli ja siirrytään eteenpäin.
  • B-kielellä säännöllisyys taas palaa, eli B-kielen 5. nauhalta saa saman sävelen kuin vapaasti soivasta E-kielestä.
  • Nyt kaikki kielet on viritetty.

Jotta tällä viritysmenetelmällä kitaran saisi samaan vireeseen kuin viritysmittarilla, on paksuimman E-kielen oltava valmiiksi oikeassa vireessä. Tästä ei kuitenkaan suuremmin tarvitse välittää, sillä kitara soi kyllä kauniisti ja vireisesti vaikka kielet eivät juuri oikeassa viritysmittarin mukaisessa vireessä olisikaan, kunhan kaikki kielet ovat toisiinsa nähden hyvässä vireessä, mikä tällä viritysmenetelmällä juuri saavutetaan. Oikeasta vireestä tarvitsee huolehtia vasta sellaisessa tilanteessa jossa soitetaan muiden soitinten kanssa. Tällöin on tärkeää että kaikki soittimet on viritetty samaan vireeseen.

Tässä vielä kaaviokuva edellämainitusta viritysmenetelmästä.


E|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|
B|-----|-----|-----|-----|--E--|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|
G|-----|-----|-----|--B--|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|
D|-----|-----|-----|-----|--G--|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|
A|-----|-----|-----|-----|--D--|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|
E|-----|-----|-----|-----|--A--|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|

Kitaran virittäminen huiluäänilläMuokkaa

Kitaran virittämisessä voi käyttää apuna huiluääniä. Huiluäänet ovat puhtaampia ja selvempiä kuin kielten normaali ääni, joten huojunta-ilmiön kuuleminen on huiluäänillä helpompaa.

Huiluääni otetaan siten, että kieltä kosketetaan kevyesti sormella nauhan kohdalta ja samanaikaisesti toisen käden sormella tai plektralla näpätään kieli soimaan. Sormi irroitetaan heti kielestä. Kieltä ei siis paineta lainkaan.


  • Paksuimman E-kielen 5. nauhalta saa huiluäänen joka on sama sävel kuin A-kielen 7. nauhalta saatava huiluääni. Soitetaan näitä huiluääniä siis yhtäaikaa, ja viritetään A-kieli niin että huojuntaa ei kuulu. Samalla voi virittää myös ohuen E-kielen soittamalla sitä vapaana paksun E-kielen 5. nauhan huiluäänen kanssa yhtä aikaa. Kun A-kieli on vireessä, siirrytään eteenpäin.
  • A-kielen 5. nauhalta saa huiluäänen joka on sama sävel kuin D-kielen 7. nauhalta saatava huiluääni. Soitetaan näitä huiluääniä siis yhtäaikaa, ja viritetään D-kieli niin että huojuntaa ei kuulu. Kun D-kieli on vireessä, siirrytään eteenpäin.
  • D-kielen 5. nauhalta saa huiluäänen joka on sama sävel kuin G-kielen 7. nauhalta saatava huiluääni. Soitetaan näitä huiluääniä siis yhtäaikaa, ja viritetään G-kieli niin että huojuntaa ei kuulu. Kun G-kieli on vireessä, siirrytään eteenpäin.
  • G-kieleltä B-kielelle siirryttäessä säännönmukaisuus taas rikkoontuu, joten B-kieli täytyy virittää esimerkiksi G-kielen 4. nauhalta saatavan sävelen mukaan. Kun B-kieli on vireessä, siirrytään eteenpäin.
  • B-kielen 5. nauhalta saa huiluäänen joka on sama sävel kuin ohuen e-kielen 7. nauhalta saatava huiluääni. Soitetaan näitä huiluääniä siis yhtäaikaa, ja viritetään ohut e-kieli niin että huojuntaa ei kuulu. Kun ohut e-kieli on vireessä, on viritys valmis.

Tässä vielä kaaviokuva edellämainitusta viritysmenetelmästä.

e|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----B-----|-----|-----|-----|-----|
B|-----|-----|-----|-----|-----B-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|
G|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----D-----|-----|-----|-----|-----|
D|-----|-----|-----|-----|-----D-----|-----A-----|-----|-----|-----|-----|
A|-----|-----|-----|-----|-----A-----|-----E-----|-----|-----|-----|-----|
E|-----|-----|-----|-----|-----E-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|

Kitaran perusvireen löytämiseen käytettäviä apuvälineitäMuokkaa

 
äänirauta

Kitara voidaan virittää perusvireeseen äänirautojen sekä muiden apuvälineiden, kuten virityspillien, avulla.

Ääniraudasta lähtevä ääni A, (440 Hz), vastaa kitaran ohuimman e-kielen viidettä väliä. Ohuimman e-kielen viides nauhaväli siis säädetään kitaran virityskoneistosta soimaan samalla taajuudella kuin äänirauta, ja loput kielet viritetään käyttäen ohutta e-kieltä vertailukohtana.

                            A=440 Hz
e|-----|-----|-----|-----|--A--|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|
B|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|
G|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|
D|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|
A|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|
E|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|-----|

Virityspilleissä voi olla yhdessä kuusi pilliä joista jokainen vastaa yhtä kitaran kieltä.

Kitara voidaan virittää perusvireeseen vireessä olevan pianon tai muun soittimen avulla vertailemalla pianosta lähtevää ääntä kitaran kielen ääneen.