Avaa päävalikko
Van Goghin Auringonkukkia

Kulttuuri tarkoittaa kaikkea sellaista ihmisen luomaa toimintaympäristöä, joka ei ole vaistojen ohjaamaa. Sana kulttuuri tuli alunperin viljelyä tarkoittavasta latinan sanasta colere, mutta tarkoitti jo antiikin aikaan myös hengen viljelyä. Sanan kulttuuri sukulaiskäsitteitä ovat (yleis)sivistys (Bildung), sivilisaatio ja traditio eli perinne.

Kulttuuriin lasketaan usein kuuluviksi niin uskonnot, tavat, laki, moraali, tieto/tieteet ja taiteet kuin elinkeinot ja talouskin. Valistuksesta alkaen kulttuurilla on tarkoitettu kaikkea sellaista inhimillistä käyttäytymistä ja ihmisen muokkaamaa toimintaympäristöä, joka ei määräydy biologisesti vaan opitaan tai luodaan sosiaalisessa ympäristössä. Kulttuuri ei siis enää sanana sisällä arvovarausta: se on neutraali käsite, eikä tarkoita jotain 'ylevää' tai 'hienoa'. Antiikin aikaan sanaa käytettiin normatiivisesti tarkoittamaan hyvän kasvatuksen hedelmiä.

Kulttuurit jaetaan toisinaan korkeakulttuureihin ja primitiivisiin kulttuureihin, mutta tätä jakoa voidaan kritisoidakin. Voidaan myös puhua korkeakulttuurista populaarikulttuurin vastakohtana. Nykyisin kulttuuri ei enää sanana sisällä sellaista arvoväritystä, että vain yläluokan kulttuuri on oikeaa kulttuuria, vaan kulttuuri nähdään laajana inhimillisten toimintojen kirjona, joka välittyy ihmisille kielen ja symbolien kautta.

Kulttuurien välisiä eroja on pyritty selittämään lastenhoitojärjestelmien erilaisuudella (näin esimerkiksi Abram Kardiner).

Kulttuureja ja niiden välisiä eroja tutkivat esimerkiksi kulttuuriantropologit ja kulttuurifilosofit. Kulttuuriantropologien työn ansiosta on selvää, että "kulttuuri" ei ole yksi ilmiö, vaan samassakin yhteisössä on "monia" kulttuureja. Esimerkiksi kansallisen kulttuurin ajatus on osittain historiassa syntynyt konstruktio (eli rakennelma), joka tietoisesti rakennettiin 1800-luvulla tukemaan nationalistista aatetta kansakunnasta, jolla on oma muista kansoista poikkeava luonteensa.