Kulttuuriperintö ja identiteetti/Romanikulttuuri
Romanien syrjintä kiellettiin Suomessa vasta 1883. Aiemmin laki selkeästi syrji romaneja mm. irtolaisuuden vuoksi. Olipa laissa jopa erityinen hirttolaki miespuolisille romaneille. Suomen kansalaisuuden romanit saivat 1919. Romaniväestöä yritettiin sulauttaa valtaväestöön. Vuoden 1995 perustuslaissa romanien asema Suomen vähemmistökansana vahvistettiin ja samalla määriteltiin heille oikeus oman kielen ja kulttuurin kehittämiseen. Nykyään Suomessa on noin kymmenen tuhatta romanikansan jäsentä. Romaneilla on oma kielensä ja kultuurinsa. Romanikieli on sukua sanskritille. Nykyisin romaneilla on oma lippu ja oma kansallislaulu Gelem gelem.
Romanikulttuuriin kuului aiemmin liikkuva elämäntapa ja siihen liittyvät perinteiset ammatit. Romanien kansallispuku on värikäs ja näyttävä. Nuori nainen tekee itse ratkaisunsa, pukeutuuko hän perinteiseen romanipukuun. Pääasia yhteisön kannalta on, että nainen pukeutuu vanhempien ihmisten edessä säädyllisesti.
Romanikultuuriin kuuluu väistämis- ja välttämissäännöstö sekä puhtaus- ja häveliäisyysmääräyksiä. Näihin liittyy käsitys suvun ja ihmisen kunniasta. Yhteisön vanhimmat voivat katsoa jonkun maineen menneeksi moraalisen rikkomuksen vuoksi. Näin yhteisö säätelee itse tapakulttuuriaan. Välttämissäännöillä torjutaan verikoston pakko ja sukujen väliset konfliktit. Puhtaussääntöjen taustalla saattaa olla menneiden aikojen liikkuva elämäntapa, joka teki hygienian hoidosta tärkeän terveyden kannalta. Erityisiä ruokasääntöjä ei ole, mutta ruokailuvälineisiin ja keittiötarvikkeisiin liittyy tarkkoja puhtaussääntöjä. Seksuaalisuuden ilmentämiseen liittyy häveliäisyyttä ja tabuja.
Vanhempia ihmisiä kunnioitetaan. Tämä vaikuttaa jopa siihen, missä kerroksissa asutaan. Miehellä on muodollisesti perheen pään asema, mutta monissa perheissä asioista neuvotellaan yhdessä. Romanikulttuurissa arvostetaan yleensä kristillistä uskoa joko luterilaisessa tai vapaiden suuntien muodossa. Jo perinteisiin romanitervehdyksiin sisältyy ajatus Jumalan hallussa olemista. Hyviä tapoja arvostetaan. Romanit eivät kättele tervehtiessään toisiaan, vaan tervehtivät yhteisesti kaikkia huoneessa olevia kuuluvalla äänellä.
Romanien asioita on yli sata vuotta pyrkinyt ajamaan kristillisistä lähtökohdista Mustalaislähetys, jonka nykyinen nimi on Romano Missio. Järjestön lastenkodit ovat olleet tärkein toiminnan muoto, ja toimintaa on rahoittanut osaltaan sekä Raha-automaattiyhdistys että luterilainen kirkko. Aluksi Mustalaislähetys toimi valtaväestön ohjaamana ja mielessään assimilaatio valtaväestön elämäntapaan ja arvoihin, mutta nykyisin romanit vastaavat toiminnasta itse. Suomen etnopolitiikkaa tutkineen historiantutkija Panu Pulman mukaan lastenkodit olivat rasistisen assimilaatiopyrkimyksen yksi työkalu vielä 1970-luvulla, ja voidaan puhua jopa lapsiin kohdistuvista ihmisoikeusrikkomuksista. Tiettyinä aikoina jopa joka toinen romanilapsi oli vähintään osan vuotta lastenkodissa. Taustalla olivat myös romaniväestön huonot asunto-olot. Esim. Martti Grönfors on arvostellut Mustalaislähetystä kovin sanoin tutkimuksessaan Suomen mustalaiskansa, joka julkaistiin 1981.
Mustalaislähetyksen tarkoitusperä oli alun alkuaan romanikulttuurin hävittäminen eikä romaneja päästetty sen hallitukseen. Nykyinen romanien hallinnassa oleva Romano Missio pyrkii suojelemaan ja vahvistamaan etnistä identiteettiä. Myös Suomen virallinen vähemmistöpolitiikka on muuttunut osin ulkoisten vähemmistökansojen oikeuksia korostavien kansainvälisten ajatusten, osin romaniväestön oman aktiivisen politiikan tuloksena. Lastenkotien ongelma on osittain ratkennut, kun vuoden 1984 lastensuojelulaki tehosti kaikkien lastenkotien ja laitosten valvontaa.