Latinan kieli/Kielioppi

Seuraavassa käydään lyhyesti läpi latinan kieliopin muutamia piirteitä. Pitkät vokaalit on monin paikoin merkitty pituusmerkillä (macron), taivutuspäätteet erotettu sanasta yhdysviivalla.

Substantiivit ja adjektiivit

Latinan kielessä on useita taivutusmuotoja, kuten suomen kielessäkin. Siinä on substantiiveilla 7 sijamuotoa: nominatiivi, genetiivi, datiivi, akkusatiivi, ablatiivi, lokatiivi ja vokatiivi. Näistä kaksi viimeistä ovat harvinaisempia. Sukuja on kolme, maskuliini, neutri ja feminiini. Suku voi määräytyä sanan muodosta (kieliopillinen suku) tai merkityksestä (luonnollinen suku). Lukuja eli numeruksia ovat yksikkö ja monikko. Lisäksi sanoissa duo (kaksi) ja ambo (molemmat) on säilynyt kaksikko eli duaali.

Adjektiivit taipuvat pääsanan mukana samassa sijassa, luvussa ja suvussa. Koska päätteet kertovat sanan tehtävän lauseessa, sanajärjestys on useimmiten vapaa ja subjektia ei ilmaista, jos asiayhteys sen paljastaa. Mater cibum parat > "Äiti ruokaa tekee" (tavallinen järjestys). Mater parat cibum > "Äiti tekee ruokaa".

Substantiivit jaetaan viiteen deklinaatioon. Deklinaatiot on helpointa erottaa genetiivin päättestä. Niiden taivutus ei ole täysin suoraviivaista, eikä sitä voida kokonaisuudessaan esittää tässä. Kolme ensimmäistä deklinaatiota ovat kahta viimeistä yleisempiä. Kreikkalaiset lainasanat säilyttävät usein taivutuksensa. Seuraavassa käydään läpi joitain esimerkkejä. Taivutuskaavojen suomennokset on annettu sijamuotojen yleisimpien merkitysten mukaan. Ablatiiville ei ole annettu suomennosta, koska sillä on hyvin monia käyttöjä. Esimerkiksi preposition in yhteydessä se tarkoittaa päätteitä -ssa/-ssä.

I deklinaatio

Genetiivin pääte -ae.

silva densa, tiheä metsä (f.)

Sija	Yksikkö		Monikko
nominatiivi	silv-a dens-a	tiheä metsä	silv-ae dens-ae	tiheät metsät
akkusatiivi	silv-am dens-am	tiheää metsää	silv-ās dens-ās	tiheitä metsiä
genetiivi	silv-ae dens-ae	tiheän metsän	silv-ārum dens-ārum	tiheiden metsien
datiivi	silv-ae dens-ae	tiheälle metsälle	silv-īs dens-īs	tiheille metsille
ablatiivi	silv-ā dens-ā		silv-īs dens-īs

Ensimmäisen deklinaation sanat ovat feminiinejä, paitsi tietyt luonnollista sukua noudattavat sanat kuten nauta (merimies) ja agricola (maanviljelijä), jotka voivat olla maskuliineja.

II deklinaatio

Genetiivin pääte -i.

Toiseen deklinaatioon kuuluu us- loppuisia sanoja, kuten annus (vuosi), er- loppuisia sanoja, kuten puer (poika) ja ager (pelto), sekä um- loppuisia sanoja, kuten verbum (sana). Seuraavassa ensimmäisen tyypin taivutus.

taurus magnus, suuri härkä (m.)

Sija	Yksikkö		Monikko
nominatiivi	taur-us magn-us	suuri härkä	taur-ī magn-ī	suuret härät
akkusatiivi	taur-um magn-um	suurta härkää	taur-ōs magn-ōs	suuria härkiä
genetiivi	taur-ī magn-ī	suuren härän	taur-ōrum magn-ōrum	suurten härkien
datiivi	taur-ō magn-ō	suurelle härälle	taur-īs magn-īs	suurille härille
ablatiivi	taur-ō magn-ō		taur-īs magn-īs

Toisen deklinaation us- ja er- loppuiset sanat ovat maskuliineja, um- loppuiset neutreja. Poikkeuksia tähän mm. Aegyptus (Egypti) ja humus (maa, multa) jotka on feminiinejä, sekä virus (myrkky) ja pelagus (meri), jotka ovat neutreja.

Niillä us- loppuisista sanoista, joita voidaan puhutella, on e- päätteinen vokatiivi. Tätä käytetään puhutellessa, esimerkiksi serve! (orja!).

III deklinaatio

Genetiivin pääte -is. Deklinaatioon kuuluu varsin erinnäköisiä sanoja, mm. rex (kuningas), labor (työ, kärsimys), carmen (laulu). Feminiinit ja maskuliinit taipuvat samoin.

rex audax, rohkea kuningas (m.)

Sija	Yksikkö		Monikko
nominatiivi	rēx audāx	rohkea kuningas	rēg-ēs audāc-ēs	rohkeat kuninkaat
akkusatiivi	rēg-em audāc-em	rohkeaa kuningasta	rēg-ēs audāc-ēs	rohkeita kuninkaita
genetiivi	rēg-is audāc-is	rohkean kuninkaan	rēg-um audāc-ium	rohkeiden kuninkaiden
datiivi	rēg-ī audāc-ī	rohkealle kuninkaalle	rēg-ibus audāc-ibus	rohkeille kuninkaille
ablatiivi	rēg-e audāc-ī		rēg-ibus audāc-ibus

carmen breve, lyhyt laulu (n.)

Sija	Yksikkö		Monikko
nominatiivi	carmen brev-e	lyhyt laulu	carmin-a brev-ia	lyhyet laulut
akkusatiivi	carmen brev-e	lyhyttä laulua	carmin-a brev-ia	lyhyitä lauluja
genetiivi	carmin-is brev-is	lyhyen laulun	carmin-um brev-ium	lyhyiden laulujen
datiivi	carmin-ī brev-ī	lyhyelle laululle	carmin-ibus brev-ibus	lyhyille lauluille
ablatiivi	carmin-e brev-ī		carmin-ibus brev-ibus

IV deklinaatio

Genetiivin pääte -us. Mm. sanat fructus (hedelmä) ja cornu (sarvi).

fructus, hedelmä (m.)

Sija	Yksikkö		Monikko
nominatiivi	frūctus	hedelmä	frūctūs	hedelmät
akkusatiivi	frūctum	hedelmää	frūctūs	hedelmiä
genetiivi	frūctūs	hedelmän	frūctuum	hedelmien
datiivi	frūctuī	hedelmälle	frūctibus	hedelmille
ablatiivi	frūctū		frūctibus

cornu, sarvi (n.)

Sija	Yksikkö		Monikko
nominatiivi	cornū	sarvi	cornua	sarvet
akkusatiivi	cornū	sarvea	cornua	sarvia
genetiivi	cornūs	sarven	cornuum	sarvien
datiivi	cornuī	sarvelle	cornibus	sarville
ablatiivi	cornū		cornibus

V deklinaatio

Genetiivin pääte -ei. Harvat, mutta yleiset sanat, kuten dies (päivä) ja res (mm. asia).

dies, päivä (m.)

Sija	Yksikkö		Monikko
nominatiivi	diēs	päivä	diēs	päivät
akkusatiivi	diem	päivää	diēs	päiviä
genetiivi	diēī (*	päivän	diērum	päivien
datiivi	diēī (*	päivälle	diēbus	päiville
ablatiivi	diē		diēbus

res, asia (f.)

Sija	Yksikkö		Monikko
nominatiivi	rēs	asia	rēs	asiat
akkusatiivi	rem	asiaa	rēs	asioita
genetiivi	reī (*	asian	rērum	asioiden
datiivi	reī (*	asialle	rēbus	asioille
ablatiivi	rē		rēbus

*) E on pitkä jos sitä edeltää vokaali.

Verbit

Latinan verbien pääluokat ovat aktiivi ja passiivi. Moduksia ovat indikatiivi, konjunktiivi ja imperatiivi. Tempuksia ovat preesens, imperfekti, I futuuri, II futuuri, perfekti ja pluskvamperfekti. Konjugaatioita on neljä. Verbien taivutusta varten on tunnettava taivutuskaavojen lisäksi jokaisen verbin teema, esim. amo, amavi, amatum, amare (rakastaa). Latinan verbien muoto-oppi on hyvin säännöllinen. Epäsäännöllisiä ovat lähinnä olla- verbi sum, fui, esse ja sen johdannaiset, tahtoa- verbi volo, volui, velle ja sen johdannaiset ja muutama muu. Sanakirjassa verbit ilmoitetaan yleensä indikatiivin preesensin ensimmäinen persoona, esimerkiksi amo (rakastan).

Esimerkkejä

Yleisimmin latinasta tunnetaan lentävät lauseet, joista useimmat ovat peräisin keskiajalta. Esimerkiksi:

• Alea iacta est. - Arpa on heitetty (Julius Caesar)
• Ceterum censeo Carthaginem esse delendam. - Muuten olen sitä mieltä, että Karthago on hävitettävä. (Cato)
• Quo vadis, Domine? - Minne menet, Herra? (Paavali)
• Inter arma silent leges. - Lait vaikenevat aseiden keskellä. (Cicero)
• Panem et circenses! - Leipää ja sirkushuveja! (Juvenalis)
• Concordia res parvae crescunt. - Yhteisymmärryksessä pienet asiat kasvavat. (Ateneumin kyljessä. Usein tämä jatkuu discordia maximae dilabuntur - epäsovussa suurimmatkin tuhoutuvat.)
• O tempora, o mores! - Oi aikoja, oi tapoja! (Cicero)
• Repetitio mater studiorum - Kertaus (on) opintojen äiti
• Mens sana in corpore sano. - Terve sielu terveessä ruumiissa.
• Nomen est omen - Nimi on enne
• Carpe diem - Tartu päivään (Horatius)
• Nosce te ipsum - Tunne itsesi
• In hoc signo vinces. - Tässä merkissä voitat. (Konstantinus Suuri väitti kuulleensa taivaasta.)
• Divide et impera - Hajoita ja hallitse (viittaa Rooman politiikkaan)
• Vade mecum! - Kulje kanssani.
• Omnia mea mecum porto. - Kaiken omani kannan mukanani. (Simonides tai Bias)
• Non scholae, sed vitae discimus. - Emme opiskele koulua vaan elämää varten. Alunperin lause kuului päinvastoin Non vitae, sed scholae discimus. - Emme opiskele elämää vaan koulua varten. Tällä Seneca päivitteli sitä, että koulusta oli tullut ihmisille liian tärkeää.
• Qualis rex, talis grex - Millainen kuningas, sellainen lauma.
• Audentes Fortuna iuvat. - Onnetar suosii rohkeita (Vergilius, Aeneis 10,284)
• "Abiit ad plures"- Hän liittyi enemmistöön.

Lyhyt latinan oppitunti

Latinaa ei yleensä opetella kuten nykykieliä, vaikka sellainenkin muoti koulutusjärjestelmäämme tiettävästi on ilmestynyt. Koska kahvikupin tilaamisesta latinaksi ei juuri ole hyötyä, tavoitteena on oppia kielioppi ja muinaisten tekstien tulkintaa. Lääkäreille, juristeille ja muille työssään jonkin verran latinaa tarvitseville opetetaan kieltä heidän omista käytännöllisistä lähtökohdistaan. Latinan oppikirjat ovat säilyneet liki samannäköisinä jo noin tuhannen vuoden ajan.

Seuraavassa muutaman lauseen lyhyt ja yksinkertainen "kappale", joka on suomennettu sanasta sanaan. Suomennokseen on myös merkitty joidenkin latinankielisten sanojen muodot. Siitä nähdään latinan rakenne, ja miten kielioppiosassa esitettyjä sanoja voidaan käyttää.

Saturnus erat deus antiquus.

Saturnus oli jumala muinainen.

Olim agricolae Saturno sacrificabant.

Muinoin maanviljelijät(mon. nom.) Saturnukselle(yks. dat.) uhrasivat.

Romani deis templa aedificabant.

Roomalaiset(mon. nom.) jumalille(mon. dat.) temppeleitä rakensivat.

Romani ite domum

Roomalaiset(mon. nom.) menkää (imperatiivi) kotiin (lokatiivi)

Otetaan esimerkiksi lause Romani ite domum. Sana Romanus taipuu kuten annus, eli se on toista deklinaatiota. Näin ollen sen monikon nominatiivi on Romani. "Menkää" on käsky, joten tulee käyttää imperatiivia. Roomalaisia on monta, joten imperatiivin pitää olla monikossa ite. Meneminen on liikettä jotain kohti, joten tulee käyttää ad -prepositiota ja akkusatiivia. Domus, kotiin, on kuitenkin poikkeus, sillä sen yhteydessä tulee käyttää lokatiivia domum.

Latinasta kiinnostuneita kehotetaan tutustumaan artikkelin lopussa annettuun kirjallisuuteen. Alkuun pääsemiseksi tarvitaan sekä kielioppi että tekstikirja.