Maanviljely/Viljelykasvit

Tältä sivulta löytyy perustietoja erilaisista Suomessa viljeltävistä kasveista.

Viljakasvit

Tilastoja viljakasveista

Suurimmat kaurantuottajat 2005 (miljoonaa tonnia)
Venäjä	5,1
Kanada	3,3
USA	1,7
Puola	1,3
Suomi	1,2
Australia	1,1
Saksa	1,0
Valko-Venäjä	0,8
Kiina	0,8
Ukraina	0,8
Maailma yhteensä	24,6

Ohra

Kypsiä ohrantähkiä

Ohra (Hordeum vulgare) on viljakasvi, jota Suomessa viljellään pääasiassa eläinten rehuksi. Sitä käytetään jonkin verran myös ihmisravintona, mutta huomattavasti vähemmän kuin vehnää ja ruista. Ohra ja kaura ovat ainoat viljakasvit, joita viljellään käytännöllisesti katsoen koko Suomessa. Ohra tarvitsee lajikkeesta riippuen noin 70—85 vuorokauden mittaisen kasvukauden.

Ohramallas on oluen yleisin raaka-aine. Suomen vuotuisesta noin 1,8 miljardin kilon ohrasadosta käytetään oluen valmistukseen viidesosa. Rehuksi käytetään noin neljä viidesosaa. Ohran muu elintarvikekäyttö on vähäistä. Perinteisesti ohrasta on kuitenkin leivottu kahdenlaista leipää: nostattamatonta sekä nostatettua, joilla molemmilla on runsaasti paikallisia nimityksiä. Vanhastaan vaalea leipä oli useammin ohrasta kuin vehnästä leivottua. Tämän lisäksi ohrasuurimot ovat olleet tavallinen keittojen, kuten härkäpavusta vamistetun papurokan suurus.

Vehnä

Vehnäpeltoa

Vehnä (Triticum aestivum) on vehnien sukuun kuuluva viljalaji, josta tehdään muun muassa leipää.

Suomessa vehnän viljely rajoittuu pääasiassa maan lounaisosiin, koska vehnä tarvitsee pidemmän kasvukauden kuin ohra ja kaura ja on myös maaperän suhteen vaativa kasvatettava. Jonkin verran vehnää viljellään myös muualla eteläisessä Suomessa Oulun läänin korkeudelle asti.

Suomessa viljellään kahdentyyppisiä vehnälajikkeita, syysvehniä ja kevätvehniä. Syysvehnät kylvetään syksyllä ja ne talvehtivat oraana. Kevätvehnät kylvetään vasta keväällä. Noin neljäsosa Suomessa viljellystä vehnästä on kevätvehnää ja kolme neljäsosaa syysvehnää. Vuotuinen vehnäsato on noin 500 miljoonaa kiloa..

Ruis

Ruista.

Ruis (Secale cereale) on viljelyskasvi. Noin 1,5 % maailman viljellystä viljasta on ruista. Tästä käytetään ihmisravinnoksi noin kolmannes. Ruista viljellään pääasiassa vain Euroopassa, suurimmat tuottajamaat ovat Venäjä, Puola ja Saksa. Ruista syödään eniten sen pohjoisilla viljelyalueilla. Suomeen ruista tuodaan vuosittain merkittävä määrä.

Ruis tulee toimeen ravinteiltaan ja kosteudeltaan vaatimattomassa maassa ja ilmastoltaan karuissa oloissa. Se soveltuu vaatimattomuutensa vuoksi luomuviljelyyn parhaiten kaikista viljoista. Suomessa rukiin viljely on alkanut viimeistään 500-luvulla ekr.

Ruis jaetaan kahteen päätyyppiin: syys- ja kevätrukiiseen. Syysruis kylvetään jo syyskesällä ja se talvehtii oraina. Syysrukiin sato korjataan seuraavana vuonna heinä-elokuussa. Kevätruis eli toukoruis kylvetään keväällä ja sen sato valmistuu saman vuoden syksyllä. Kevätruis on heikkosatoista eikä siitä ole olemassa jalosteita, sitä kylvetään lähinnä epäonnistuneen syysrukiin paikalle tai erityisen laihoille maille.

Syysrukiisiin kuuluvia ruistyyppejä ovat vielä niin sanottu juhannusruis, joka kylvetään juhannuksen tienoilla, siitä korjataan syksyllä viherrehusato ja sen jyväsato valmistuu seuraavana kesänä. Kaskissa ja erityisesti huhdissa viljeltiin aikoinaan erityistä kaskiruista, joka on tavattoman pensovaa, yhdestä siemenestä voi kasvaa kymmeniä korsia. Se on myös herkästi karisevaa villiviljojen tapaan eikä sen puimiseen välttämättä tarvittu riihtä, vaan jyvien irrottaminen voitiin hoitaa iskemällä lyhteitä varta vasten rakennettuun seinään. Kaskiruis menesty huonosti pellossa ja on kaskeamisen loputtua hävinnyt lähes sukupuuttoon. Vanhat maatiaisrukiit ovat pitkäkortisia ja pienijyväisiä. Jalosteet ovat lyhytkortisia ja suurijyväisiä. Maatiaisruis ei nykyisin kelpaa viralliseen viljakauppaan pienijyväisyytensä takia ja sen viljely onkin lähes kokonaan loppunut. Ruis on tuulipölytteinen ja eri lajikkeet ja kannat risteytyvät keskenään jos niitä kasvatetaan lähekkäin.

Vuonna 2003 Suomen ruissato oli 72 800 tonnia. Suomi ei ole rukiissa omavarainen. Monet viljelijät ovat jättäneet rukiin viljelyn pois, koska sadon onnistuminen on kovin epävarmaa. Rukiin viljelystä on myös luovuttu, koska rikkaruohomyrkkyjen ansiosta peltoja ei enää tarvitse kesannoida rikkakasvien hävittämiseksi. Aiemmin ruis kuului oleellisena osan sekä kolmi- että monivuoroviljelyyn, joissa kierrätettiin viljelykasveja eri lohkoilla ja sillä tavoin pidettiin rikkatuohoja kurissa sekä parannettiin maan viljavuutta.

Ruis on voimakkaan makuinen ja hieman vaikeasti sulava ruoka-aines. Useat siitä valmistetut ruuat vaativat pitkähkön valmisteluajan. Rukiista tehdään hapanleipää ja perinteisesti siitä on valmistettu muun muassa erilaisia imellettyjä ja/tai hapatettuja kylmiä ja lämpimiä keittoruokia, joihin usein on vielä lisätty juureksia, palkoviljaa tai marjoja. Nykyisin näistä Suomessa on parhaiten tunnettu imelä pääsiäismämmi, joka on melko laajalti tunnettu itäeurooppalainen ruoka.

Kaura

Kauraa.

Kaura eli peltokaura (Avena sativa) on heinäkasveihin kuuluva viljelykasvi. Peltokauran tieteellisen nimen lajiosa johtuu latinan adjektiivista sativus, joka on tässä latinan kieliopin vaatimassa feminiinimuodossa sativa, koska Avena on suvultaan feminiininen. Sana sativus on klassillisessa latinassa hyvin harvinainen. Sen merkitys on ’viljelty tai istutettu’ eli vastakohta luonnossa kasvavalle.

Kaurasta tehdään jauhoja ja suurimoita. Tunnetuin kaurasta valmistettava ruokalaji lienee kaurapuuro. Lisäksi kaurasta valmistetaan keksejä, mysliä sekä silloin tällöin myös olutta. Näiden lisäksi kaurasta on tehty leipää ja talkkunaa. Olkia käytetään rehuna. Kauran katsotaan alentavan huonoa kolesterolia ja kauran proteiini on soijan veroista, sillä siinä on runsaasti lysiini-aminohappoa. Muiden viljojen proteiinissa tätä ihmisen tarvitsemaa aminohappoa on liian vähän. Kaura saattaa myös vähentää sydänsairauden riskiä. Kaura ei sisällä gluteenia, mutta koska käsittelyn aikana sen joukkoon usein päätyy pieniä määriä muita viljoja, EU luokittelee sen gluteenipitoiseksi.

Kauraa kasvatetaan nykyisin lähes koko lauhkean ja subtrooppisen ilmaston alueella. Eri kauralajikkeet pärjäävät vähemmällä lämmöllä ja kestävät sadetta paremmin kuin muut viljakasvit, joten ne ovat tärkeitä paikoissa, joissa kesät ovat viileitä ja sateisia. Onpa kauraa kasvatettu onnistuneesti Islannissakin. Kaura voidaan kylvää joko syksyllä, jolloin se voidaan korjata myöhään kesällä, tai keväällä, jolloin se korjataan aikaisin syksyllä. Suomen ilmastossa on mahdollista ainoastaan kauran kevätkylvö. Rikkakasvit eivät yleensä juuri häiritse kauran kasvua, sillä se tukahduttaa ne nopean kasvutapansa ansiosta. Kaura kuluttaa maaperästä paljon typpeä. Suomen nykyinen kauralajikkeisto on jyvän kuoren väriltä keltaista tai vaaleaa, mutta aikaisemmin maatiaiskaurojen kuori oli tummaa, joko ruskeaa tai mustaa.

Speltti

Speltti (Triticum spelta) on vanha vehnälle sukua oleva vilja, joka tunnetaan myös nimellä alkuvehnä.

Speltin sato on tunnetumpia viljoja niukempi, mutta se menestyy myös karuissa kasvuoloissa ja on siksi ollut aikanaan hyvin suosittu viljelykasvi. Speltti on ihmiskunnan vanhimpia viljeltyjä viljoja: varhaisimmat todisteet speltin käytöstä löytyvät noin 9000 vuoden takaa. Pitkän hiljaiselon jälkeen speltin viljely on viime vuosina yleistynyt huomattavasti ja speltti on herättänyt kiinnostusta etenkin luomuviljelijöissä.

Speltistä on olemassa sekä syys- että kevätlajikkeita. Viljely onnistuu parhaiten eteläisimmillä viljelyvyöhykkeillä; talvehtimisen kanssa saattaa olla ongelmia. Suomessa toimii Suomen spelttiyhdistys, joka julkaisee myös speltin viljelyopasta.

Hamppu

w:Hamppu