Persoonallisuus ja mielenterveys (PS5)

Kurssin tavoitteena on, että opiskelija ymmärtää persoonallisuuskäsitteen laaja-alaisuuden ja tietää, millaisin tutkimusmenetelmin persoonallisuutta koskeva tieto on syntynyt ymmärtää erilaisia lähestymistapoja persoonallisuuden kuvaamiseen ymmärtää mielenterveyden määrittelyn vaikeuden sekä sen, miten psyykkiset, biologiset, sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät ovat yhteydessä mielenterveyteen tietää keskeisiä mielenterveyden häiriöitä ja niiden erilaisia hoitomuotoja tietää psyykkisen hyvinvoinnin ylläpitämisen keinoja.

Keskeiset sisällöt persoonallisuuspsykologian keskeisiä käsitteitä, esimerkiksi minuus ja identiteetti persoonallisuuden määrittely ja selittäminen psykologian eri näkökulmista persoonallisuuden tutkiminen mielenterveyteen vaikuttavat tekijät ja mielenterveyden häiriöt psykoterapia ja lääkehoito mielenterveyden ongelmien hoidossa psyykkisen hyvinvoinnin ylläpitäminen.

Kokoavia muistiinpanoja leipätekstin pohjaksi

Persoonallisuus

• Persoonallisuus on psyykkisten ominaisuuksien melko pysyvä kokonaisuus.

Mielenterveys

Ei ole aivan helppoa sanoa, milloin ihmisen mieli on terve. Mielenterveys voidaan määritellä usein eri tavoin. Eräs melko toimiva määritelmä voisi olla seuraavanlainen: Mielenterveys on henkinen tila, joka mahdollistaa onnellisuuden. Sigmund Freudinkaan määritelmä ei varmasti jää ainakaan kovin paljoa huonommaksi: Mielenterveys on kyky rakastaa ja kyky tehdä työtä. Yleisesti katsotaan, että ihminen on mieleltään terve, kun hän kykenee selviytymään itsenäisesti päivittäisistä toiminnoista (työssä, koulussa, vapaa-aikana ja ihmissuhteissa) siten, että itse ja kanssaihmiset eivät kärsi. Mieleltään terve ihminen pystyy riittävässä määrin huolehtimaan itsestään ja muista ihmisistä.

Mielenterveyden häiriöt

Joskus ihminen kärsii ja sairastaa. Mielenterveyttä voivat järkyttää häiriöt, moninaiset psyykkiset sairaudet, jotka voivat häiritä ja rajoittaa vakavastikin ihmisen sekä muiden ihmisten tai jopa koko yhteiskunnan elämää (esimerkiksi Stalin, Hitler). Vakavimmat mielenterveyden häiriöt voivat joskus vammauttaa ihmisen lähes kokonaan ja sulkea hänet yhteiskunnan toimintojen ja sosiaalisten suhteiden ulkopuolelle. Tyypillisesti lievemmissä mielenterveyden häiriöissä ihminen on itse tietoinen tilanteesta ja hän itse kärsii. Vakavimmissa häiriössä (psykoosit) tyypillistä on että ihminen on sairaudentunnoton ja kärsimys voi kohdistua etenkin muihin ihmisiin.

Toisinaan mielenterveyden häiriöt ja neurologiset poikkeavuudet kulkevat rinnakkain tai limittäin. Psyykkiset oireet usein liittyvät suoraan neurologisen sairauden aiheuttamiin aivojen toiminnan muutoksiin, ja toisaalta moniin psyykkisiin sairauksiin liittyy neuropsykologisia oireita, kuten esimerkiksi muistin ongelmia. Joidenkin mielenterveyden häiriöiden takana voi joskus olla jokin fyysinen tekijä, kuten iskun aikaansaama aivovaurio ja siitä aiheutuva persoonallisuushäiriö tai psykoottisuus. Useimmiten selkeää syytä mielenterveyden häiriölle ei tiedetä. Vaikuttavina tekijöinä voivat nykytietämyksen mukaan olla esimerkiksi perimä, lapsuuden ja nuoruuden vuorovaikutus ja ympäristö. Minkään yksittäisen tekijän ei katsota aiheuttavan mielenterveydellisiä häriöitä, vaan kyse on useiden tekijöiden summasta. Usein jokin stressitekijä lopulta laukaisee mielenterveydellisen häiriön, jonka puhkeamiselle muut tekijät ovat jo aiemmin luoneet pohjaa.

Masennus

Masennus eli depressio on niin syvä apeuden, melankolian ja toivottomuuden tila, että se häiritsee yksilön sosiaalista toimintaa ja/tai päivittäisiä toimia. Se luokitellaan mielenhäiriöksi.

Masennusta diagnosoidaan erityisesti

• naisilla
• yksin asuvilla, eronneilla ja leskillä
• matalassa sosioekonomisessa asemassa olevilla
• vähän koulutusta saaneilla
• pitkäaikaisesti työttömillä
• pienten lasten yksinhuoltajilla
• kroonisesti somaattisesti sairailla
• tupakoivilla
• päihdeongelmaisilla
• muista mielenterveyshäiriöistä kärsivillä.

Syyt

Masennukselle ei ole löydetty yksiselitteistä syytä. Nykyisten teorioiden mukaan masennuksen aiheuttajat ja riskitekijät voidaan suurpiirteisesti jakaa fysiologisiin ja sosiopsykologisiin syihin. Masennukseen taipuvainen ihminen on usein luonteeltaan joustamaton ja pelkää, ettei kykene huolehtimaan itsestään. Vuonna 2004 uusia masennustapauksia diagnosoitiin 5 prosentilla suomalaisista ja naisten riski sairastua masennukseen on kaksin-kolminkertainen. Teoriassa kuka tahansa voi kuitenkin sairastua masennukseen sille otollisissa olosuhteissa.

Fysiologiset syyt

Masennuksen huomattiin siirtyvän suvun jälkeläisille jo 1900-luvun alussa (familiaalisuus). Masentuneiden lähiomaisilla on todettu masennustiloja merkittävästi enemmän kuin normaaliväestöllä. Kuitenkin on muistettava, ettei pelkkä familiaalisuus riitä todistamaan masennuksen olevan perinnöllistä. Mielekkäämmän kuvan asian tilasta antavat kaksostutkimukset. Jos toinen identtisistä kaksosista kärsii masennuksesta, toinenkin kärsii niistä 54 prosentin todennäköisyydellä. Ilmeisesti siis ainakin taipumus masennukseen on jossain määrin periytyvää.

Masennus voidaan siis käsittää tapahtumaketjuksi, jossa altistavana tekijänä on perinnöllinen alttius ja laukaisevina tekijöinä voivat olla esimerkiksi ajankohtaiset elämänmuutokset, kronobiologiset häiriöt tai hormonaaliset muutokset.

Joidenkin hormonien ja välittäjäaineiden, kuten serotoniinin ja noradrenaliinin, määrän elimistössä tiedetään korreloivan masennukseen. Erään tutkimuksen mukaan depressiolla ja hippokampuksen neurogeneesillä on jonkinnäköinen yhteys. Neurogeneesin heikentyminen on yleistä masennuksen yhteydessä ja se korreloi heikentyneen muistin kanssa. Myös stressin on todettu olevan merkittävä tekijä masennuksen synnyssä. Esimerkiksi pitkäaikaissairaudet voivat altistaa henkilön pitkäkestoiselle stressille. Myös unenpuute aiheuttaa ihmiselle stressiä.

Sosiopsykologiset syyt

Sosiaalisen tuen puute todennäköisesti altistaa ihmisen masennukselle. Alhainen itseluottamus ja itsetuhoinen ajattelu ovat yhteydessä masennukseen. Kuitenkaan ei ole täysin selvää, mikä on itsetuhoisen ajattelutavan ja masennuksen kausaliteetti. Kuitenkin tiedetään, että henkilöt, jotka voivat korjata ajattelutottumuksiaan ja näin saada itseluottamuksensa takaisin, pääsevät usein masennuksesta viiveellä eroon.

Tapahtumat, kuten vanhemman kuolema, biologisen kehityksen ongelmat, opiskeluvaikeudet, hylkääminen, krooninen sairaus ja hyväksikäyttö, voivat lisätä masennuksen riskiä myöhemmässä elämän vaiheessa. Myös työn menetys, työttömyys, köyhyys, taloudelliset ongelmat, peliriippuvuus, syömisongelmat, perheenjäsenen menetys, raiskaus, avioero ja kaikenlaiset traumaattiset kokemukset voivat laukaista masennuksen.

Seuraukset

Masennukseen yleisimpiä oireita ovat

• mielialan lasku, surumielisyys, alakuloisuus
• kiinnostuksen menettäminen kaikkeen ja erilaisista asioista nauttimisen kyvyn menettäminen
• krooninen väsymys ja uupumuksen tunne pienenkin ponnistuksen jälkeen
• masentunut tuntee huonommuutta ja alemmuutta
• omanarvon tunne, itsetunto, itseluottamus ja itsearvostus heikkenevät
• perusteettomat ja suhteettoman voimakkaat syyllisyyden tuntemukset
• toivottomuus, synkkyys ja yleinen kielteisyys valtaavat mielen
• unettomuus voi olla vaikeaa
• seksuaalinen haluttomuus
• ihmissuhteiden ylläpitämisen vaikeutuminen, mikä johtaa usein sosiaaliseen eristäytymiseen
• itsetuhoiset ajatukset.

Hoito

Depression hoito vaihtelee suuresti yksilöittäin. väliintulon taso, tyyppi ja metodit vaihtelevat dramaattisesti.(plös) Kahta ensisijaista hoitomuotoa käytetään tyypillisesti yhdessä; lääkehoitoa ja psykoterapiaa. Merkittävä määrä viimeaikaisista tutkimuksista ovat osoittaneet että elämäntapamuutoksilla, kuten säännöllisellä liikunnalla ja lisäravinteilla, on hyodyllisiä vaikutuksia.

Monissa tapauksissa yksi tietty lääkehoito tai yhdistelmähoito voi tarjota merkittävän muutoksen,vaikkakin joissain tapauksissa vointi ei parane toivotulla tavalla.(plös)Hoitoresistentti (-vastainen) depressio takaa täyden arvion/arvostuksen(!??),mikä voi johtaa psykoterapian käyttöönottoon, elämäntavan muutoksen keskittymiseen, lääkityksen lisäämiseen tai sen muuttamiseen.

In emergencies, hospitalization is an intervention employed to keep at-risk individuals safe until they cease to be a danger to themselves or others. An alternative treatment program is partial hospitalization, in which the patient sleeps at home but spends most of the day in a psychiatric hospital setting. This intensive treatment usually involves group therapy, individual therapy, medication management, and often in the case of children and adolescents, academics.

Hätätapauksissa, sairaalahoidolla puututaan asiaan riskiyksilöiden turvassa pitämiseksi, kunnes he eivät ole enää vaaraksi itselleen tai muille. Vaihtoehtoinen hoito-ohjelma on osittainen sairaalassaolo, jossa potilas nukkuu kotona, mutta viettää suurimman osan päivästä psykiatrisessa sairaalajärjestelyssä (!!!!)

Persoonallisuusteoriat

• Eleffanttivertaus.

Implisiittinen persoonallisuusteoria

Implisiittinen persoonallisuusteoria piilevä persoonallisuuskäsitys, jonka ihminen muodostaa tuntemastaan henkilöstä.

Implisiittinen persoonallisuusteoria on henkilökohtainen: jokainen määrittelee omassaan, mitkä piirteet esiintyvät yhdessä, mitkä ovat toistensa vastakohtia ja mitkä toisistaan riippumattomia. Jos yksilö pitää esimerkiksi puheliaisuutta negatiivisena piirteenä, voi hän pitää puheliasta ihmistä myös itsekkäänä ja töykeänä. Jos puheliaisuutta pidetään positiivisena piirteenä, voidaan siihen liittää esimerkiksi aktiivisuus ja osallistuminen.

Yksilön tekemät yhdistelmät riippuvat monesta seikasta: esimerkiksi yksilön omista piirteistä, vallitsevasta kulttuurista ja normeista.

Implisiittinen persoonallisuusteoria liittyy läheisesti haloefektiin.

Linkkejä

• http://www.tohtori.fi/?page=8581646&id=7491015
• http://www.tohtori.fi/?page=4569272&id=9696210
• http://www.tohtori.fi/?page=8581646&id=8813316