Pronssikausi

Pronssikausi Euroopassa

Pronssikaudeksi kutsutaan aikakautta, jolloin pääasiallisena metallina käytettiin pronssia. Pronssinvalanta löydettiin Euroopassa noin vuoden 2500 eKr. tienoilla. Tämä Aunjetitz-kulttuuriksi nimetty keskus sijoittui Karpaattien ja itäisten Alppien alueelle, missä esiintyi tinaa ja kuparia. Tinaa ja pronssia opittiin yhdistämään pronssiksi. Pronssi osoittautui helposti valettavaksi ja koristeltavaksi sekä kestäväksi. Pronssi mullisti yhteiskuntia ja sen valamisen taidon levitessä syntyi kukoistavia kulttuureja mm. Kreikkaan. Kulttuureille kehittyi paikallisia pronssiesineperinteitä, mutta kulttuurivaikutteita myös vaihdettiin muiden kanssa. Pronssikaudella kivikauden yksinkertainen esineistö monipuolistui.

Päällikkövaltaiset yhteisöt

Pronssikaudella Eurooppa jakaantui lukuisiin päällikkövaltaisiin yhteisöihin. Suhteessa toisiinsa ne kävivät paitsi rauhanomaista kauppaa myös pyrkivät joskus valloituksiin. Pronssikaudella eurooppalainen yhteiskunta jakaantui yhä selvemmin eri luokkiin, mikä on nähtävissä hautalöydöistä. Ensin päälliköt ja muut merkkihenkilöt haudattiin suurten kumpujen tai kiviröykkiöiden alle, toisen vuosituhannen eKr. lopulla yleistyi hautaustapa, jossa vainaja poltettiin ja jäännökset sijoitettiin astioihin. Rikkaan henkilön hautaan sisällytettiin runsaasti metalli- ja muuta arvoesineistöä.

Pronssikausi oli ilmapiiriltään kivikautta sotaisampaa. Varallisuutta haluttiin puolustaa, mikä edellytti voimakas hallintoa ja sotajoukkoja. Suurin osa ihmisistä eli kuitenkin maanviljelyn ja karjanhoidon varassa.

Uskonnon vaikutus

Uusien hautaustapojen synty ja levittäytyminen on merkki uskonnon suuresta merkityksestä pronssikaudella. Samaa todistavat myöskin uhreiksi tulkitut löydöt ja kulttipaikat, kuten Stonehenge Etelä-Englannissa.

Lähde

Maailmanhistorian pikkujättiläinen. 2006. Werner Söderström Osakeyhtiö, Helsinki.