Psilosybiinisienten kasvatusopas/Sieniaineksen siirtäminen kasvualustaan leviämistä varten

Itiöillä lisääminen

Itiöruisku

Jotta itiöprintti voidaan käyttää kasvuston aloittamiseksi, on useimmissa tapauksissa valmistettava itiöruisku. Se kannattaa valmistaa ainakin päivää aikaisemmin käyttöä. Silloin itiöt ehtivät nesteytyä ja rihmasto alkaa kehittyä nopeammin. Käyttämätön itiöruisku säilyy jääkaapissa muutaman kuukauden.

Tarvikkeet

Itiöprintti
- Eksoottisempia printtejä mikroskooppitutkimusta varten saa esim. FSRE:stä
Veitsi
Shottilasi
Steriili ruisku
Steriloitua vettä
Poltin

Vaiheet

Keitä ruiskut, vesi ja työvälineet painekeittimessä 30 min (15 PSI). Anna jäähtyä.
Siirrä tarvikkeet hanskalaatikkoon.
Lisää sopiva määrä vettä shottilasiin.
Kuumenna veitsi ja anna jäähtyä. Raaputa sopiva määrä itiöitä shottilasiin, riippuen vesimäärästä ja kuinka monta ruiskua aiot tehdä (noin kahdeksas-neljäsosa printistä riittää yhteen 10ml ruiskuun).
Lisää vesi.
Täytä ja tyhjennä ruisku muutamaan kertaan shottilasista saadaksesi tasaisen jakauman itiöitä ruiskuun.
Laita neulansuojus paikalleen ja säilytä minigrip-pussissa jääkaapissa.

Itiöiden lisääminen suoraan kasvualustaan

Huomattavasti itiöruiskun käyttämistä riskialttiimpi keino itiöillä lisäämiseksi on niiden lisääminen suoraan esimerkiksi foliolle kerätystä laskeumasta kasvualustaan.

Rihmastolla lisääminen

Nesteviljelmällä lisääminen

Kun rihmasto alkaa kasvaa nesteviljelmässä sitä voidaan lisätä muihin kasvualustoihin tai uusiin nesteviljelmiin. Sitä käytetään itiöruiskun tavoin. Pieni määrä rihmastoa imetään keittämällä puhdistettuun ruiskuun naulaväylän lävitse ja ruiskutetaan kasvualustaan. Mikäli rihmastoa on vaikea erottaa, voidaan nesteviljelmään lisätä pieni määrä 3% vetyperoksidia, joka nostaa rihmaston pinnalle.

Agarsiirros jyviin

Agarviljelmillä voidaan lisätä sientä pieneen määrään jyviä. Yhdellä kokonaan rihmastoituneella agarviljelmällä kannattaa lisätä sientä noin kuuteen purkkiin. Tässä siirroksessa voidaan käyttää apuna vetyperoksidia, joka ehkäisee tehokkaasti epätoivottuja kasvustoja. On parempi tehdä siirros niin puhtaasti, ettei sitä tarvita, koska vetyperoksidista on aina häiriötä myös rihmaston kehittymiselle.

Tarvikkeet

Lämpökäsiteltyjä jyväpurkkeja
Agarviljelmä
Skalpelli
Poltin
Tarvittaessa 3% vetyperoksidia ja puhdas mittausväline

Vaiheet

Avaa painekeitin ja siirrä kaikki tarvikkeet hanskalaatikkoon.
(Löysää kannet. Mittaa jokaiseen purkkiin tarvittava määrä vetyperoksidia ja kiristä kannet. Ravistele.)
Kallista jyvät purkkiin viistosti toiselle reunalle. Löysää kannet.
Seuraavaksi toimitaan kuten agarsiirroksissa. Kuumenna veitsi ja annan sen jäähtyä hetki.
Avaa agarviljelmä ja leikkaa se yhtä moneen osaan kuin on purkkeja. Älä käytä viljelmän keskiosaa.
Siirrä pala purkkiin ja keikauta jyvät palan päälle. Sulje kansi.
Toista muilla purkeilla.
Kiristä kannet ja kirjoita tiedot purkkeihin.

Nesteviljelmään lisääminen itiöemämateriaalilla

Tuoretta ja puhdasta sientä voidaan käyttää nesteviljelmän perustamiseen. Ei ole väliä onko se usean geeniperimän PF-kakusta tai luonnosta, tärkeää on että siitä löytyy haluttuja ominaisuuksia joita on järkevää jatkaa. Sienestä otetaan pieni pala joka alkaa kasvaa viljelyastiassa uutta rihmastoa.

Tarvikkeet

Kloonattava sieni
Käyttämätön nesteviljelmä
Keittämällä puhdistettu ruisku jossa 1-2ml vettä
Alkoholia
Talouspaperia tai pumpulia

Vaiheet

Muista puhdas työskentely. Siirrä tarvikkeet hanskalaatikkoon.
Pyyhi sienen ulkopinta alkoholilla kostutetulla paperilla.
Pyyhi neula alkoholilla. Paina neula sienen jalan alaosan läpi.
Pyyhi purkin kansi alkoholilla ja tyhjennä ruiskun sisältö astiaan neulaväylän lävitse.
Kirjota tiedot astiaan.

Agariin lisääminen

Itiöillä lisääminen

Mikäli agarviljelmän aloittamisen yhteydessä ei ole mahdollisuutta kloonaamiseen, on se aloitettava itiöistä. Astiaan siirretään pieni määrä itiöitä viljelysilmukalla (työkalu jossa on metallinen silmukka varren päässä). Muista ettet voi käyttää vetyperoksidia koska se tappaa itiöt.

Tarvikkeet

Itiöprintti
Agarastioita
Viljelysilmukka
Poltin
Micropore-teippiä

Vaiheet

Muista puhdas työskentely. Siirrä tarvikkeet hanskalaatikkoon. Poista micropore-teipit astioista.
Kuumenna silmukka kunnes se on punainen.
Nosta toisella kädellä astian kantta. Viilennä silmukka astiassa, ota pieni määrä itiöitä laskeumasta ja siirrä ne astiaan S:n muodossa läpi astian. Sulje astia.
Toista kohdat 2-3 jokaisella astialla.
Teippaa astiat kiinni micropore-teipillä. Kirjoita tiedot astiaan.

Kloonaus

Tuoretta ja puhdasta sientä voidaan myös käyttää agarviljelmän perustamiseen. Ei ole väliä onko se usean geeniperimän PF-kakusta tai luonnosta, tärkeää on että siitä löytyy haluttuja ominaisuuksia joita on järkevää jatkaa. Sienestä otetaan pieni pala joka alkaa kasvaa viljelyastiassa uutta rihmastoa.

Tarvikkeet

Kloonattava sieni
Agarastioita
Skalpelli
Alkoholia
Poltin
Talouspaperia tai pumpulia
Micropore-teippiä

Vaiheet

Muista puhdas työskentely. Siirrä tarvikkeet hanskalaatikkoon. Poista micropore-teipit astioista.
Pyyhi sienen ulkopinta alkoholilla kostutetulla paperilla.
Kuumenna skalpelli. Leikkaa sienen jalka kahtia.
Leikkaa pieni pala (noin 5x5 mm) jalan sisäpintaa irti ja siirrä se viljelyastiaan. Kuumenna skalpelli jokaisen toimenpiteen välissä.
Teippaa astiat micropore-teipillä. Kirjoita tiedot astiaan.

Alaviljelmät (kannan eristäminen)

Aloitetaan joko itiöistä tai kudosnäytteestä. Rihmaston annetaan kasvaa lähes astian reunaan asti. Sitten rihmaston reunasta otetaan pieni n. 5x5 mm pala ja siirretään toiseen astiaan. Viljelmästä ei käytetä kohtaa mihin on lisätty itiöitä tai kloonattu pala sientä. Tämä on ns. siirto. Kudosnäytteellä eli sienenpalalla aloitettaessa eri kantoja esiintyy vähemmän, jolloin selviää vähemmällä siirtämisellä. Sitten annetaan tämänkin rihmaston kasvaa ja toistetaan sama uudelleen. Viimeistään kolmen tai neljän siirron jälkeen, ellei aikaisemminkin, pitäisi huomata sektorit. Nämä ovat siis selvästi silmällä erotettavia läikkiä erinäköistä rihmastoa, tai rihmastoa jotka selvästi kasvavat "erillään" toisistaan. Tässä vaiheessa päästään valitsemaan kantaa.

Sektoreista kannattaa valita juurien tapaista, rihmakasta, nopeiten kasvanutta kasvustoa. Mikäli käy niin, ettei mikään sektoreista ole rihmakasta, kannattaa palata takaisin aikaisempaan viljelmään jossa sektoreita ei vielä näy ja siirretään uudestaan toisesta kohdasta. Tässäkin vaiheessa voi yrittää valikoida erityisen rihmoittunutta rihmastoa. Sitä voi olla vaikeampi erottaa, sillä kantoja tässä vaiheessa on yleensä niin paljon että ne kasvavat päällekkäin. Mitä useamman siirron tekee sitä vähemmän kantoja on seuraavassa astiassa. Kannat siis vähenevät siirto siirrolta, kunnes jäljellä on ns. monoviljelmä ("monoculture") eli yksittäinen kanta. Tämän tunnistaa siitä että kaikki rihmasto on yhtenäistä ulkonäöltään ja kasvaa yleensä täydellisenä ympyränä. Sektoreita ei esiinny enää tässä vaiheessa. Kun tähän päästään on onnistuttu kannan eristämisessä. Kun kanta on eristetty sitä kannattaa kokeilla erilaisiin kasvualustoihin, jotta löytyy haluttu lopputulos.

Tarvikkeet

Panaeolus cyanescens -viljelmiä.

Agarviljelmä(yksi tai useampi)
Käyttämättömiä agarastioita
Skalpelli
Poltin
Micropore-teippiä

Vaiheet

Muista puhdas työskentely. Siirrä tarvikkeet hanskalaatikkoon. Poista micropore-teipit astioista.
Kuumenna skalpelli.
Leikkaa agarviljelmään muutama noin 5x5 mm kokoinen neliö sopivista kohdista. Siirrä ne yksitellen uusiin astioihin. Tee sama muilla viljelmillä. Muista kuumentaa skalpelli välissä.
Teippaa astiat micropore-teipillä. Kirjoita tiedot astiaan.

Rihmaston leviäminen

Sieniainekselle lisätyt kasvualustat kannattaa siirtää pimeään paikkaan rihmastoitumaan lajikohtaisesti sopivaan lämpötilaan. Useille lajeille tavanomainen huoneenlämpö sopii hyvin.

Hautomo

Hautomo on tarpeeton mikäli huoneenlämpö on vähintään 19-20 astetta. Alle 21 asteessa kasvu tosin hidastuu mutta ei niin paljon, että sitä varten kannattaa rakentaa erillistä hautomoa. Mikäli lämpötilan ylläpito on ongelma hautomisvaiheessa, rakennetaan erillinen rihmastonkasvatuskaappi. Sen voi rakentaa yksinkertaisimmillaan styrox -kylmälaukusta ja terraarion lämmitinmatosta. Lämmitinmatto kannattaa eristää palalla styroxia, jotta se ei kuumenna astioita liikaa. Myös maton teho on oltava sopiva ja se liitetään termostaattiin tai ajastimeen halutun lämpötilan aikaansaamiseksi. Laatikkoon voi myös laittaa vesiastian jossa on akvaariolämmitin.