Ruotsin kieli/Adjektiivien taivutus

Adjektiiveilla on kolme muotoa: en- ja ett-sukuisille sekä monikolle omansa. Normaalitapauksissa ett-muoto saadaan lisäämällä en-muotoon t-kirjain ja monikko saadaa vastaavasti lisäämällä a-kirjain, esimerkiksi fin - fint - fina (hieno). Katso alla oleva taulukko.


Ruotsin kielen adjektiivin taivutus
Perusmuoto (en sukuinen) fin
ett sukuinen fint
monikko fina

Poikkeuksia taivutusmuotoihin

muokkaa
  • jos en-muoto päättyy konsosnanttia seuraavaan t-kirjaimeen, mukaanlukien kahteen t:hen loppuvat adjektiivit, ett-muotoon ei lisätä toista t-kirjainta, esim. kort - kort - korta (lyhyt)
    Kuitenkin vokaalia seuraavan t:n perään lisätään toinen t, esim. vit - vitt - vita (valkoinen)
  • konsonanttia seuraavaan d:hen loppuvissa adjektiiveissa ett-muodossa d putoaa pois ja tilalle tulee t, esim. hård - hårt - hårda (kova)
  • vokaalia seuraava d muuttuu ett-muodon edellä t:ksi, esim. blid - blitt - blida (lauha, leuto)
  • lyhyttä vokaalia seuraavaan m:ään loppuvilla adjektiiveilla monikossa m kahdentuu, esimerkiksi dum - dumt - dumma (tyhmä)
  • kahteen n:ään loppuvilla adejktiiveilla ett-muodossa toinen n tippuu pois t:n edeltä, esimerkiksi tunn - tunt - tunna (ohut, hutera)
  • el- ja er-loppuisilla adjektiiveilla monikossa e-kirjain katoaa, esimerkiksi vacker - vackert - vackra (kaunis)
  • en-loppuisilla adjektiiveilla ett-muodosta n katoaa t:n edeltä ja monikossa e katoaa, esimerkiksi galen - galet - galna (hullu)
  • sanalla liten (pieni) on neljä taivutusmuotoa eli liten - litet - lilla - små, joista lilla on yksikön määräinen muoto ja små monikko, sama pätee myös sanan yhdyssanaan, pytteliten.
  • jotkut adjektiivit eivät taivu ollenkaan, esim. bra (hyvä), fel (väärä), gratis (ilmainen), kul (kiva)

Adjektiivien vertailumuodot

muokkaa

Positiivi on vertailun perusaste. Vertailusanana on som (kuin).

  • Han är inte lika hungrig som jag. (Hän ei ole yhtä nälkäinen kuin minä.)

Komparatiivi kertoo, että verrattavaa asiaa on enemmän. Tavallisesti adjektiivin perusmuotoon vain lisätään pääte -are ja komparatiivi on yleensä taipumaton.

  • fin, -t, -a (hieno) --> finare (hienompi)

Komparatiivia käytetään kun verrataan henkilöä tai asiaa toiseen. Vertailusanana on än.

  • Lisa har en bättre bil än jag. (Lisalla on parempi auto kuin minulla.)

Superlatiivi on ylin muoto, josta selviää että ominaisuutta on eniten. Adjektiivin perusmuotoon lisätään pääte -ast.

  • dum, -t, -ma (tyhmä) --> dummast (tyhmin)

Superlatiivia käytetään kun verrataan kaikkiin muihin samassa ryhmässä.

  • Det här är den roligaste boken som jag vet. (Tämä on hauskin kirja jonka tiedän.)


Adjektiivin ja substantiivin määräinen muoto

muokkaa

On kuusi tapausta, joissa sekä adjektiivi että substantiivi tulevat määräiseen muotoon.

  • den här gula stolen (tämä keltainen tuoli)
    kuitenkin rinnakkaismuodolla "denna" substantiivi menee epämääräiseen muotoon, mutta adjektiivi pysyy määräisessä muodossa (denna gula stol)
  • den där gula stolen (tuo keltainen tuoli)
  • hela vita tornet (koko valkoinen torni)
    kuitenkin omistusmuodon perässä substantiivi menee epämääräiseen, mutta adjektiivi pysyy määräisessä muodossa (hela mitt vita torn)
  • båda blåa nycklarna (molemmat siniset avaimet)
    kuitenkin omistusmuodon perässä substantiivi menee epämääräiseen muotoon, mutta adjektiivi pysyy määräisessä muodossa (båda dina blåa nycklar)
  • själv röda ankan (itse punainen ankka)
  • den gula stolen (se keltainen tuoli)
    kuitenkin "den som"-rakenteessa substantiivi menee epämääräiseen muotoon, mutta adjektiivi pysyy määräisessä muodossa:
    Sommaren 2076 var den heta sommar, som dödade många människor.
    Kesä 2076 oli se kuuma kesä, joka tappoi monia ihmisiä.