Avaa päävalikko

Tämä luku käsittelee ruotsin kielen deklinaatioita.

1. deklinaatioMuokkaa

Ruotsin kielen 1. deklinaatioon kuuluvat en-sukuiset sanat, joiden monikon tunnus on -or. Paria poikkeusta lukuun ottamatta nämä ovat a-kirjaimeen päättyviä sanoja. Ne taipuvat seuraavan mallin mukaan:

  • en blomma, blomman, blommor, blommorna
  • en våg, vågen, vågor, vågorna

2. deklinaatioMuokkaa

Ruotsin kielen 2. deklinaation muodostavat en-sukuiset sanat, joiden monikon tunnus on -ar. Ne taipuvat seuraavan mallin mukaan:

  • en finne, finnen, finnar, finnarna
  • en hund, hunden, hundar, hundarna

3. deklinaatioMuokkaa

Ruotsin substantiivien 3. deklinaatioon kuuluu sekä en-sukuisia että ett-sukuisa sanoja, joiden yhteinen piirre on monikon tunnus -er tai pelkkä -r. Ett-sukuiset sanat ovat usein lainasanoja ja niiden paino on viimeisellä tavulla.

  • en banan, bananen, bananer, bananerna
  • en natt, natten, nätter, nätterna
  • en sko, skon, skor, skorna
  • ett kafé, kaféet, kaféer, kaféerna

Um-päätteisiset sanat taipuvat seuraavasti:

  • ett akvarium, akvariet, akvarier, akvarierna

4. deklinaatioMuokkaa

Ruotsin substantiivien 4. deklinaation muodostavat ett-sukuiset, vokaaliloppuiset sanat. Ne taipuvat seuraavan mallin mukaan:

  • ett ställe, stället, ställen, ställena
  • ett häfte, häftet, häften, häftena

5. deklinaatioMuokkaa

Ruotsin substantiivien 5. deklinaation muodostavat

  1. ett-sukuiset, konsonanttiloppuiset sanat
  2. -are-, -ande-, -ende- ja -er-loppuiset en-sukuiset sanat

Ne taipuvat seuraavan mallin mukaisesti:

  • ett barn, barnet, barn, barnen
  • ett segel, seglet, segel, seglen (el-, en- ja er-loppuiset)
  • en läkare, läkaren, läkare, läkarna
  • en studerande, studeranden, studerande, studerandena
  • en politiker, politikern, politiker, politikerna