S4 Uuden ajan murrosvaihe/Tieteen herääminen
Tieteen ja uskon kamppailu
muokkaaKeskiajalla katollisella kirkolla oli ollut suuri vaikutusvalta. Kirkon Raamattuun pohjautuvia näkemyksiä maailmasta pidettiin tuolloin jumalan sanana ja kirkkoa erehtymättömänä. Kirkko vaikutti keskiaikana myös tieteeseen, ja tieteen tehtäväksi ajateltiin lähinnä Raamatussa kerrottujen asioiden todistaminen. Tästä johtuen tiede ei erityisemmin kehittynyt Euroopassa keskiajalla. Renessanssiaikana ja uuden ajan alussa käsitys tieteestä ja sen tehtävästä alkoi muuttua ja tiede otti suuria harppauksia. Tieteen tekemisen menetelmät kehittyivät, ja oppineet ihmiset alkoivat etsiä uutta tietoa maailmasta havainnoimalla ja tarkkailemalla luontoa ja tähtitaivasta sekä tekemällä luonnontieteellisiä kokeita päätelmiensä todistamiseksi.
Uusien tietojen ja havaintojen kertominen oli vaikeaa ja jopa vaarallista, koska katolinen kirkko yritti kovasti estää oman käsityksensä kanssa ristiriidassa olevan tiedon leviämisen. Kirkko saattoi julistaa omien ajatustensa kanssa ristiriidassa olevat asiat harhaopeiksi ja niiden sanojat harhaoppisiksi eli kerettiläisiksi. Kerettiläisiksi eli harhaoppisiksi julistettuja tieteilijöitä vainottiin, vangittiin ja saatettiin jopa tappaa rangaistuksena kirkon oppien vastustamisesta.
Kirkolla oli oppinsa vastustajien jahtaamista varten erityisiä inkvisiittoreita eli pappeja, joiden tehtävä oli taistella kirkon harhaoppeina pitämiä ajatuksia vastaan etsimällä, kuulustelemalla ja jopa kiduttamalla ihmisiä, jotka sanoivat kirkon oppien vastaisia asioita, jotta nämä peruisivat puheensa ja sanoisivat olleensa väärässä.
Tästä huolimatta tieteellinen tieto lisääntyi seuraavien vuosisatojen aikana. Keskiajalla kirkko oli esimerkiksi opettanut, että maa oli avaruudessa kaiken keskipiste, jota Aurinko ja muut tähdet sekä planeetat kiersivät. Puolalainen pappi ja tähtitieteilijä Nikolaus Kopernikus teki kuitenkin kaukoputkella havaintoja tähtitaivaasta ja oivalsi jo 1500-luvun alkupuoliskolla, että tämä kirkon opettama maakeskeinen eli geosentrinen maailmankuva oli väärä. Hän ymmärsi, että Maa ja muut planeetat kiertävätkin itse asiassa Aurinkoa. Hän julkaisi ajatuksensa heliosentrisestä eli aurinkokeskeisestä maailmankuvasta hieman ennen kuolemaansa, mutta kirkko tuomitsi hänen ajatuksensa raamatunvastaisina kielletyiksi.
Pohdi tässä välissä! | |
---|---|
|
Muita uuden ajan alun tieteen "supertähtiä"
muokkaaItalialainen matemaatikko, fyysikko ja tähtitieteilijä Galileo Galilei ei keksinyt kaukoputkea, mutta osasi rakentaa sellaisia muita paremmin. Myös hän tutki planeettojen liikkeitä kaukoputkellaan ja ymmärsi Kopernikuksen olleen oikeassa: Maa todellakin kiersi Aurinkoa eikä Aurinko maata. 1600-luvun alussa hän puolusti Kopernikuksen ajatuksia julkisesti ja joutui siitä hyvästä kirkon inkvisiittoreiden tutkittavaksi. Galilei säilytti henkensä, mutta inkvisiittorit vaativat Galilein julkisesti peruvan puheensa.
Englantilainen tiedemies Isaac Newton puolestaan huomasi 1600-luvun lopulla, että olemassa jokin voima, joka vetää kaikkia kappaleita kohti maata. Hän oivalsi näin painovoiman olemassaolon. Tarina kertoo, että Newton olisi saanut tämän oivalluksen omenapuun alla istuskellessaan, kun omena putosi hänen päähänsä. Newton kehiteli ja todisti painovoiman lisäksi myös monia muita fysiikan periaatteita, jotka luovat perustan nykyfysiikalle ja luonnon tutkimiselle.
Newton ymmärsi myös, että tiede kehittyy, koska uusi tieto rakentuu vanhan päälle ja vanha tieto luo pohjan uudelle. Muun muassa Newtonin, Galilein ja Kopernikuksen työ ja oivallukset aloittivat tieteellisen kehityksen, joka jatkuu vielä tänäkin päivänä, ja jonka hedelminä esimerkiksi sinä voit lukea tätä tekstiä internetissä.
Tärkeää muistaa! | |
---|---|
|