Sienikirja/Nokitatti
Nokitatti (Leccinum variicolor) on syötävä sieni.
Tunnistus muokkaa
Kyhmyinen lakki on 5–15 cm leveä, kupera. Noen värinen yläpinta on usein läikikäs. Pieni ja pyöreä pillinen pillistö vaaleanharmaa ja vahingoittuessa hieman punertava. Alaspäin levenevä jalka on 8-17 cm pitkä ja 2-3 cm paksu, valkoinen ja tanakka. Nukkatupsut ovat karkeita ja mustan värisiä. Valkoinen malto on leikkauspinnoissa heikosti punertuvaa ja jalan tyvestä vihreänsinistä, ja kiinteää.
Kasvupaikat muokkaa
Nokitatti kasvaa koivun seuralaisena kosteissa metsissä, kuten suon reunoilla ja korpimetsissä heinäkuusta syyskuuhun. Suomessa sitä tavataan yleisenä koko maassa.
Säilöntä muokkaa
Kannattaa kerätä vain nuoria ja kiinteitä sieniä. Säilöminen ei onnistu kovin hyvin, koska sienellä on niin pehmeä malto. Nokitatti on parasta heti valmistettavaksi.
Lähteet muokkaa
Tässä on kerrottu sivun lähteet.
Kirjalähteet muokkaa
- Suomen sieniopas (ISBN 951-0-30359-3) sivu 26
- Uusi sienikirja (ISBN 951-1-09106-9) sivu 117
- WSOY suuri sienikirja (ISBN 951-0-17255-3) sivut 211 ja 213
| Sienikirjan sisällysluettelo | |||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
Etusivu | Haperot | Korvasienet ja Mörskyt | Rouskut | Tatit |  | |||||||