Sienikirja/Tulipunahapero
Tulipunahapero (Russula emetica) on sieni joka ei sovellu syötäväksi karvaan makunsa takia. Keski-Euroopassa, toisin kuin Suomessa, lajia pidetään jopa myrkyllisenä.
Tunnistaminen muokkaa
Tulipunahaperon reunasta uurteinen lakki kasvaa 7-11 cm leveäksi ja on nuorena kupera ja iän myötä ylöspäin kaartuva jopa koveraksi ja kuoppakeskustaiseksi. Lakin sateen jälkeen tahmea yläpinta on nuorena kirkkaanpunainen, mutta vanhemmiten haalistuva. Pintakelmun voi nylkeä lähes kokonaan. Väri on myös sienen paras tuntomerkki. Harvat heltat ovat nuorena valkoiset, mutta haalistuvat itiöemän tullessa vanhaksi, rakenteeltaan ne ovat joko kolo- tai tasatyvisiä. Erittäin hauras malto on vaaleaa ja maltokerros on ohut.
Kasvu luonnossa muokkaa
Tulipunahaperon kasvupaikkoja ovat karut, soistuneet metsät, männyn juurisienenä. Tulipunahaperoa ei tavata Lapissa. Kasvukausi on elokuusta syyskuuhun.
Haitallisuus muokkaa
Tulipunahapero aiheuttaa vatsanväänteitä joita ei saa poistettua edes esikäsittelemällä.
Lähteet muokkaa
Kirjalähteet muokkaa
- Suomen sieniopas (ISBN 951-0-30359-3) sivu 65
- Uusi sienikirja (ISBN 951-1-09106-9) sivu 100
- WSOY suuri sienikirja (ISBN 951-0-17255-3) sivut 97, 98
Internet-lähteet muokkaa
| Sienikirjan sisällysluettelo | |||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
Etusivu | Haperot | Korvasienet ja Mörskyt | Rouskut | Tatit |  | |||||||