Sienikirja/Tulipunahapero

Tulipunahapero (Russula emetica) on sieni joka ei sovellu syötäväksi karvaan makunsa takia. Keski-Euroopassa, toisin kuin Suomessa, lajia pidetään jopa myrkyllisenä.

Tunnistaminen

Nuori tulipunahapero.

Tulipunahaperon reunasta uurteinen lakki kasvaa 7-11 cm leveäksi ja on nuorena kupera ja iän myötä ylöspäin kaartuva jopa koveraksi ja kuoppakeskustaiseksi. Lakin sateen jälkeen tahmea yläpinta on nuorena kirkkaanpunainen, mutta vanhemmiten haalistuva. Pintakelmun voi nylkeä lähes kokonaan. Väri on myös sienen paras tuntomerkki. Harvat heltat ovat nuorena valkoiset, mutta haalistuvat itiöemän tullessa vanhaksi, rakenteeltaan ne ovat joko kolo- tai tasatyvisiä. Erittäin hauras malto on vaaleaa ja maltokerros on ohut.

Kasvu luonnossa

Tulipunahaperon kasvupaikkoja ovat karut, soistuneet metsät, männyn juurisienenä. Tulipunahaperoa ei tavata Lapissa. Kasvukausi on elokuusta syyskuuhun.

Haitallisuus

Keski-ikäinen tulipunahapero.

Tulipunahapero aiheuttaa vatsanväänteitä joita ei saa poistettua edes esikäsittelemällä.

Lähteet

Kirjalähteet

Suomen sieniopas (ISBN 951-0-30359-3) sivu 65
Uusi sienikirja (ISBN 951-1-09106-9) sivu 100
WSOY suuri sienikirja (ISBN 951-0-17255-3) sivut 97, 98

Internet-lähteet

Sieniä Suomessa ja Ruotsissa

Sienikirjan sisällysluettelo
			Etusivu	Haperot	Korvasienet ja Mörskyt	Rouskut	Tatit	Vahverot ja Torvisienet	Lähteet	Merkkien selitykset	Mikä on sieni?	Sienten kerääminen?