Suomi irrotetaan Ruotsista ja liitetään Venäjään

Napoleonin sodat muuttavat Suomen kohtalonMuokkaa

Ranskan keisari Napoleon Bonaparte oli saanut voitokkaiden sotien avulla läntisen Manner-Euroopan alistettua valtansa alle. Itä-Eurooppaa hallitsi hänen liittolaisensa Venäjän tsaari Aleksanteri I. Viimeinen valloittamaton osa Eurooppaa oli Iso-Britannia, Napoleonin Ranskan kovin kilpailija ja vihollinen. Napoleon yritti keksiä keinoa vahvan laivaston omaavien brittien kukistamiseksi ja päätyi lopulta julistamaan mannermasulkemuksen nimellä tunnetun kauppasaarron. Yksikään toinen maa ei saisi tehdä kauppaa Ison-Britannian kanssa. Toteutuessaan kauppasaarto olisi ollut suuri uhka ulkomaankaupasta riippuvaisten brittien hyvinvoinnille.

Ruotsi ei kuitenkaan suostunut liittymään mukaan Napoleonin kauppasaartoon. Kaupankäynti Ison-Britannian kanssa oli Ruotsille taloudellisesti tärkeää eikä Ruotsin kuningas Kustaa Aadolf IV halunnut tehdä yhteistyötä inhoamansa Napoleonin kanssa, jota hän piti Ranskan laillisen kuninkaan syrjäyttäneenä vallananastajana. Napoleon pyrki pakottamaan Ruotsin mukaan mannermaasulkemukseen ja kokosi tätä varten liittokunnan. Iso-Britannialta jonkin verran sotilaallista tukea saanut Ruotsi jäi saarrettuna taistelemaan usealta suunnalta tulevia hyökkäyksiä vastaan, kun Napoleonin liittolainen Tanska uhkasi hyökätä Etelä-Ruotsiin yhdessä ranskalaisjoukkojen kanssa ja samaan aikaan Aleksanteri I lähetti Venäjän sotajoukot hyökkäämään Ruotsin itäiseen maakuntaan, nykyiseen Suomeen. Venäjän hyökkäyksestä sai alkunsa Suomen sota (1808-09), joka muutti Suomen historian kulun ja irrotti alueen Ruotsista, johon Suomi oli kuulunut viimeisten 500 vuoden ajan.

Suomen sodan tapahtumatMuokkaa

 
Ruotsalaisten 1700-luvun puolivälissä rakennuttamaa Suomenlinnan merilinnoitusta pidettiin Suomen sodan aikoihin mahdottomana valloittaa. Eristyksiin jääneet linnoituksen puolustajat kuitenkin antautuivat keväällä 1809.

Ruotsin valmistautuessa puolustamaan valtakunnan ydinalueita, ei itäisten alueiden, eli nykyisen Suomen puolustamiseen riittänyt voimavaroja. Siitä syystä ruotsalaiset noudattivat Suomen sodassa perääntymistaktiikkaa, jonka tarkoituksena oli viivyttää venäläisjoukkojen etenemistä ja kuluttaa samalla hyökkääjän voimavaroja. Suomi oli tarkoitus vallata takaisin myöhemmin aloitettavassa vastahyökkäyksessä. Helsingin edustalla sijaitsevaan Viaporin linnoitukseen jätettiin tuhansia sotilaita pitämään puolensa ja sitomaan hyökääviä venäläisjoukkoja. Nykyisin Suomenlinnan nimellä tunnettua Viaporia pidettiin mahdottomana valloittaa ja sen suunniteltiin toimivan tukikohtana Suomen takaisinvaltaamiselle.

Suomen sota meni Ruotsin näkökulmasta kuitenkin monella tapaa pieleen. Loviisan edustalla sijaitseva Svartholman linnoitus antautui lopputalvesta. Vielä suurempi isku Ruotsin taistelusuunnitelmalle oli Viaporin linnoituksen antautuminen venäläisille Toukokuun 1808 alussa. Viaporin komentaja Carl Olof Cronstedt oli tehnyt venäläisten kanssa sopimuksen, jossa hän vastineeksi tulitauosta lupasi linnoituksen antautuvan, mikäli toukokuun alkuun mennessä ei Ruotsista olisi saapunut laivoja linnoituksen avuksi. Toukokuun alussa meri oli vielä jäässä, eikä purjealusten ollut mahdollista saapua Suomenlinnaan. Myös vastahyökkäykset epäonnistuivat. Ruotsin armeijassa levinneet kulkutaudit haittasivat sotatoimia ja ensimmäisen sotavuoden lopulla venäläisten olikin onnistunut torjua Ruotsin armeijan vastahyökkäys sekä pakottaa ruotsalaisjoukot perääntymään Kemijoen taakse, mikä jätti Etelä-Suomen venäläisten haltuun.

Maaliskuussa 1809 Tukholmassa tapahtui vallankaappaus, kun Ruotsin länsiarmeijan upseerit syrjäyttivät Ruotsin kuningas Kustaa IV Adolfin. Kapinalliset vangitsivat kuninkaan 13. maaliskuuta ja pakottivat hänet eroamaan. Suomen sodan lopulla Venäjän armeijan onnistui vakiinnuttaa asemansa Etelä-Suomessa sekä vallata Ahvenanmaa. Suomen sota päättyi syksyllä 1809 solmittuun Haminan rauhaan. Ruotsi menetti kaikki itäiset maakuntansa sekä Ahvenanmaan. Alun perin ruotsalaiset kuvittelivat saavansa pitää nykyisin Suomelle kuuluvan Lapin, mutta venäläisten vaatimuksesta Suomen ja Ruotsin välinen raja vedettiin nykyiselle paikalleen Tornionjokeen.

Sodassa kuoli noin 20 000 suomalaista ja ruotsalaista sotilasta, valtaosa heistä erilaisiin sairauksiin.

Porvoon maapäivillä Suomesta tulee Venäjän keisarin hallitsema suuriruhtinaskuntaMuokkaa

 
Porvoon maapäivillä keisari Aleksanteri I otti vastaan uusien alamaistensa uskollisuudenvalan. Myöhemmin maapäiviä on Suomessa kutsuttu valtiopäiviksi, koska ajateltiin, että siellä sai alkunsa kehitys kohti itsenäistä Suomea. Tätä tulkintaa on sittemmin kuitenkin pidetty liioitteluna ja siksi tilaisuudesta on alettu käyttää termiä maapäivät.

Venäjä oli jo vuoden 1808 aikana julistanut Suomen pysyvästi osaksi itseään. Suomen sodan ratkettua Keisari Aleksanteri I halusi tehdä alueliitoksesta virallisen. Keisari Aleksanteri I kutsui Suomen säätyjen edustajat kolle järjestämään valloitetun alueen asioita. Tätä säätyjen kokoontumista kutsutaan nimellä Porvoon maapäivät. Porvoon maapäivillä suomalaisia edustivat aateliston, papiston, porvariston ja talonpoikien edustajat. Suurin osa ei kuulunut säätyihin, vain 10 prosenttia suomalaisista sai vaikuttaa maapäivien edustajia valittaessa. Rahvaaksi kutsutulla tavallisella kansalla eikä naisilla ei ollut äänioikeutta.

Porvoon maapäivillä säätyjen edustajat vannoivat uskollisuutta keisari Aleksanteri I:lle. Keisari puolestaan ilmoitti säätyjen edustajille päätöksensä Suomen alueen hallinnon järjestämiseen liittyen. Suomesta tuli autonominen, eli itsehallinnollinen osa Venäjän keisarikuntaa. Tämä tarkoitti sitä, että Suomea hallittiin paljolti Suomesta käsin ja suomalaisten toiveiden perusteella, mutta keisarilla oli kuitenkin asioihin lopullinen päätösvalta. Suomen rahayksiköksi vaihtui Venäjän rupla, mutta virallisena hallintokielenä säilyi ruotsin kieli. Myös lainsäädäntö, oikeuslaitos ja virallinen luterilainen kristinusko säilytettiin. Tällainen järjestely ei ollut Venäjän keisarikunnassa mitenkään poikkeuksellinen. Venäjään kuului kymmeniä eri kieltä puhuvia kansallisuuksia ja eri aikoina toisiin valtioihin kuuluneita aluieita, kuten Puola ja Baltian maat. Aleksanteri I:n hallinto katsoi, että monikansallisen imperiumin hallitseminen oli helpompaa, jos niiden asukkaita ei pakotettu väkisin omaksumaan venäjän kieltä ja ortodoksista uskontoa. Aleksanteri I:llä oli Venäjän keisarin lisäksi paljon erilaisia hallitsijan arvonimiä. Suomea nimitettiin Venäjän osana suuriruhtinaskunnaksi ja Aleksanterista tuli samalla Suomen suuriruhtinas.

Suomea uudistetaan osana VenäjääMuokkaa

 
Venäjä oli valloittanut ns. Vanhan Suomen alueen Ruotsilta 1700-luvulla käydyissä sodissa. Kun nykyisen Suomen alue liitettiin kokonaisuudessaan osaksi Venäjän keisarikuntaa, myös nämä alueet liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan.

Alkesanteri I hallitsi Venäjän keisarikuntaa ja sen osaa Suomen suuriruhtinaskuntaa kuolemaansa saakka vuonna 1825. Hänen hallintokautensa aikana Suomea uudistettiin monin tavoin. Helsinki julistettiin Suomen pääkaupungiksi vuonna 1812. Venäläisten näkökulmasta uuden pääkaupungin sijainti oli kätevämpi, koska se oli lähempänä keisarikunnan pääkaupunkia Pietaria, missä tehtiin lopulliset päätökset myös Suomea koskevissa asioissa. Muita Aleksanteri I:n valtakaudella tehtyjä uudistuksia olivat postin ja tullilaitoksen sekä Suomen pankin perustaminen. Lisäksi Venäjän 1700-luvulla valloittamat osat nykyisestä Kaakkois-Suomesta sekä Karjalasta Viipurin ympäristöstä liitettiin osaksi Suomen suuriruhtinaskuntaa.

Luultavasti merkittävin muutos Suomen historian kannalta oli kuitenkin tapahtunut jo Suomen sodan seurauksena. Suomen alue oli irrotettu Ruotsista, mihin se oli kuulunut kiinteänä osana jo 500 vuoden ajan. Osana Venäjän keisarikuntaa Suomesta tuli muusta valtakunnasta monin tavoin eroava suuriruhtinaskunta. Esimerkiksi kielet ja lainsäädäntö erosivat keisarikunnan muista osista, minkä lisäksi myös kirkkokunta oli erilainen kuin suurimmassa osassa Venäjän alueita.1800-luvun alussa kukaan ei vielä osannut toivoa Suomen itsenäistymistä. Vasta vähitellen 1800-luvun ja 1900-luvun alun aikana Suomesta kehittyi itsenäistymään kykenevä ja halukas valtion alku. Vaikka varmaa vastausta kysymykseen ei voikaan antaa, on silti kiinnostavaa pohtia, olisiko Suomi ikinä itsenäistynyt, jos se olisi jäänyt osaksi Ruotsia 1800-luvun alussa.