Talousmatematiikka/Valuutat

Euromaat ja yhteisvaluutta euro

Euromaiden kansallisia valuuttoja ei ole enää olemassa, vaan ne ovat euron ilmentymiä, joiden väliset kiinteät muuntokertoimet määritettiin Euroopan keskuspankissa 31.12.1998 (Kreikan drakma 1.1.2001 alkaen). Muuntokertoimet kertovat yhden euron arvon kansallisena valuuttana.

Muunnoksia vanhoista kansallisista valuutoista euroihin tarvitaan vielä tulevaisuudessakin, kun halutaan vertaillalla vanhoja tilastotietoja uusiin euromääräisiin hintoihin.

Euromaita ovat Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Luxemburg, Portugali, Ranska, Saksa,Slovakia, Slovenia ja Suomi.

Euro ja muut valuutat

Euroopan keskuspankki (EKP) on päättänyt julkaista päivittäin 17 euroalueen ulkopuolisen valuutan valuuttakurssit euroa vastaan. Kurssit perustuvat päivittäiseen klo 15.15 Suomen aikaa tapahtuvaan kansallisten keskuspankkien yhteispuheluun. Kurssit ovat viitteellisiä keskikursseja ja perustuvat sen hetken markkinahintoihin.

Suomen Pankki julkaisee kurssit päivittäin heti, kun EKP on julkaissut oman kurssilistansa. Siihen sisältyvät 4.1.1999 alkaen paitsi EKP:n julkaisemat kurssit ja eräiden muiden ulkomaisten valuuttojen kurssit.

EKP:n julkaisemat valuuttakurssit ilmaistaan siten, että ne osoittavat yhden euron arvon kunakin valuuttana (epäsuora noteeraus). Vanhat markkakurssit ilmaistiin aikaisemmin kunkin valuuttayksikön arvon markkoina (suora noteeraus).

Devalvaatio ja revalvaatio

Valuutan kansainvälisen arvon eli ulkoisen arvon muuttuessa valuutta joko revalvoituu tai devalvoituu. Euron arvo voi muuttua suhteessa euroalueen ulkopuolisiin valuuttoihin. Euromaiden valuuttojen välillä tämä ei ole mahdollista.

• Devalvaatiossa valuutan ulkoinen arvo alenee suhteessa muihin valuuttoihin.
• Revalvaatioissa valuutan ulkoinen arvo kohoaa suhteessa muihin valuuttoihin.

Käytettäessä kelluvia kursseja, kuten eurokin on, tapahtuu arvon muutoksia päivittäin: devalvoituminen ja revalvoituminen.

Maan hallitus voi myöskin tarkoituksellisesti muuttaa valuuttansa arvoa pysyvästi muihin valuuttoihin nähden: revalvointi ja devalvointi. Tästä on esimerkkinä Brasilian realin irrottaminen valuuttaputkesta keväällä 1999, jonka jälkeen real menetti arvostaan noin 40% sekä Argentiinan peson devalvointi 28,6 prosentilla suhteessa dollariin vuoden 2002 alussa.

Mitä devalvaatio merkitsee?

Devalvaatiolla pyritään yleensä parantamaan oman vientiteollisuuden hintakilpailukykyä ulkomailla ja toisaalta vähentämään tuontitavaroiden menekkiä kotimarkkinoilla. Ainakin lyhyellä aikavälillä kilpailukyky paranee, koska yritykset saavat enemmän kotimaan valuuttaa vientituotteistaan tai vientiyritys voi alentaa tuotteidensa hintoja ulkomailla. Devalvaatio aiheuttaa inflaatiota, koska ulkomailta tuotujen tavaroiden hinnat nousevat. Lisäksi ulkomaisten valuuttalainojen korkomenoja ja kuoletuksia joudutaan maksamaan heikentyneellä kotimaan valuutalla.

Aiemmin devalvaatiota ja revalvaatiota käytettiin Suomessa talouspoliittisena työkaluna. Devalvaation avulla voitiin parantaa suomalaisten vientiyritysten kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla.

Nykyisin euron ulkoisen arvon muutoksia ei normaaliolosuhteissa käytetä, mutta euroalueen ulkopuoliset maat voivat yhä poliittisella päätöksellä devalvoida tai revalvoida valuuttansa.

Revalvoineessa maassa tuontitavaroiden hinnat ja ulkomaille suoritettavat maksut halpenevat. Sen sijaan revalvoineen maan tuotteet ulkomailla nousevat.