Ero sivun ”Japanin kieli/Yleistä” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Selkeämmät lauseet, täsmennystä
Dilaudid (keskustelu | muokkaukset)
uudelleenkirjoitettu ja laajennettu (nyt osittain päällekäinen kirjoitus-osuuden kanssa)
Rivi 1:
'''Japanin kielikieltä''' on isolaattikieli jota puhutaan pääasiassa Japanissa. Mahdollisista sukukielistä on useita teorioita, kattaen mm. korean kielen ja altailaiset kielet, vaikkakaan mitään niistä ei ole pitävästi todistettu. Japanin kieltä puhuu noin 125 miljoonaa ihmistä japääasiassa Japanissa. seSe muodostaa Okinawan kielen ja muiden Ryukyu-saarilla puhuttujen kielten kanssa japanilaisten kielten kielikunnan.
 
Japanin kielen juurista ei ole varmaa näyttöä. Muun muassa korean kielellä ja altailaisilla kielillä on arveltu olevan yhteisiä juuria japanin kanssa, mutta ainuttakaan tällaisista teorioista ei ole pitävästi todistettu. Japania pidetäänkin isolaattikielenä: se on kehittynyt eristyksissä muista kielistä ainakin tuhansien vuosien ajan.
Suomalaisille ja muille, joiden äidinkielessä käytetään foneettista kirjoitusjärjestelmää, japanin kielessä ehkä vaikeinta on oppia tuhannet kanji-kirjoitusmerkit. Japanin kielioppi on kuitenkin suhteellisen yksinkertaista (ainakin suomeen verrattuna) ja siinä on havaittavia rakenteellisia yhtäläisyyksiä suomen kanssa, esimerkiksi sanavartaloon liitettävien päätteiden käyttö. Japanin lausuminen on myös hyvin helppoa suomalaisille, kun taas esimerkiksi englanninkielisille se tuottaa suuria vaikeuksia.
 
Japanin kirjoitusjärjestelmä käsittää kolme eri merkistöä. Kirjoitetun japanin kielen oppimisen suurin haaste lienee tuhansien kiinalaisten kirjoitusmerkkien eli ''kanjien'' oppiminen. Japanilaiset oppivat kirjoitustaidon verrattaen myöhään ja lainasivat kirjoitusmerkit kiinan kielestä. Myös sanastoa on lainattu jonkin verran kiinasta, mutta kielinä japanilla ja kiinalla ei ole muuta yhteistä.
 
Kanji-merkit harvoin itsessään kertovat mitään siitä miten ne kuuluu ääntää; ääntämisasu pitää tietää. Noin 3000 kanji-merkin tuntemusta pidetään auttavan lukutaidon alarajana.
 
Kaksi muuta merkistöä ovat tavu- eli ''kana''-merkistöjä. Kummatkin ovat kehittyneet ja yksinkertaistuneet huomattavasti kanji-merkeistä. ''Hiragana'' eli "naisten kirjoitus" on muodoiltaa pehmeää ja kaarevaa. Se opetellaan japanilaisissa kouluissa ja kielikursseilla järjestyksessä ensin. Taivutukset ja partikkelit kirjoitetaan pääsääntöisesti hiraganalla.
 
''Katakana'', "miesten kieli", puolestaan on kulmikasta ja jämerää. Sillä kirjoitetaan lainasanat — huomattava osa japanin sanastosta on lainattu englannista — ja ulkomaalaiset erisnimet. Sitä käytetään myös tekstin korostamiseen esimerkiksi mainonnassa.
 
Myös länsimaisia ("roomalaisia") kirjaimia eli ''roomajia'' käytetään muiden merkkien seassa toisinaan.
 
Suomalaisille ja muille, joiden äidinkielessä käytetään foneettista kirjoitusjärjestelmää, japanin kielessä ehkä vaikeinta on oppia tuhannet kanji-kirjoitusmerkit. Japanin kielioppi on kuitenkin suhteellisen yksinkertaista. (ainakin suomeen verrattuna) ja siinäSiinä on havaittavia rakenteellisia yhtäläisyyksiä suomen kanssa, esimerkiksi sanavartaloon liitettävien päätteiden käyttö. Japanin lausuminen on myös hyvin helppoa suomalaisille, kun taas esimerkiksi englanninkielisille se tuottaa suuria vaikeuksia.