Ero sivun ”S4 Suurten sotien aika/Neuvostoliitto ja Itä-Eurooppa” versioiden välillä
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ak: Uusi sivu: ''Stalinin kuoleman jälkeen Neuvostoliiton johtoon nousi Nikita Hruštšev.'' ''Hruštševin valtakautta kutsutaan suojasääksi, koska silloin Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen su... |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 27:
Myös Itä-Saksassa esiintyi lakkoilua ja mielenosoituksia jo vuonna 1953. Syynä tyytymättömyyteen olivat alhainen elintaso ja huonot palkat. Neuvostosotilaat hajottivat mielenosoitukset. Länsi-Berliinin sijainti Itä-Saksan keskellä osoittautui pian ongelmalliseksi. Miljoonat itäsaksalaiset pakenivat sitä kautta länteen paremman elintason ja vapaamman yhteiskunnan toivossa. Erityisesti koulutetun väestön joukkopako oli haitta maan taloudelle. Vuonna 1961 Neuvostoliitto ja Itä-Saksa lopulta sulkivat rajan. Berliinin halki rakennettiin muuri, jonka väitettiin suojaavan Itä-Saksaa lännen vakoojilta, mutta jonka tehtävä todellisuudessa oli estää itäsaksalaisia pakenemasta maasta.
===Hruštšev syrjäytetään - Pysähtyneisyyden aika alkaa===
Monet Neuvostoliiton kommunistisen puolueen johdossa pitivät Hruštševin sovittelevampaa ulkopolitiikkaa merkkinä heikkoudesta. Hruštševin aika päättyikin vuonna 1964, jolloin hänet
erotettiin ja siirrettiin syrjään puoluejohtajan tehtävistä. Muina syrjäyttämiseen johtaneina syinä on pidetty Hruštševin epäonnistuneita talousuudistuksia sekä tämän Staliniin kohdistamaa arvostelua. Hruštševin syrjäyttäminen oli voitto tiukempaa ulkopoliittista linjaa ajaneille henkilöille kommunistisen puolueen johdossa. Vallanvaihdoksen myötä kylmän sodan suurvaltasuhteet painuivat taas pakkasen puolelle ja suojasään aika päättyi.
Hruštševin jälkeen Neuvostoliiton tärkeimmäksi johtoon Leonid Brežnev. Brežnev johti maata aina kuolemaansa asti vuonna 1982. Hänen kauttaan on nimitetty pysähtyneisyyden ajaksi. Neuvostoliittoa ja sen johtoa koskevan arvostelun kieltäminen sekä muutosten tukahduttaminen johtivat Brežnevin kaudella Neuvostoliiton taloudellisen kehityksen hidastumiseen. Samalla suurvaltasuhteiden huononeminen ja uudelleen alkanut kilpavarustelu johtivat aseisiin käytetyn rahamäärän kasvamiseen, mikä pahensi ongelmia entisestään. Sotilaallisesti vahvistuva supervalta heikkeni taloudellisesti, mikä näkyi kansalaisten arjessa alhaisena elintasona, pidentyvinä jonoina sekä kauppojen tyhjinä hyllyinä.
| |||