Ero sivun ”Klassinen mekaniikka” versioiden välillä
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 46:
Kun kappaleeseen vaikuttava kokonaisvoima, eli kaikkien kappaleeseen vaikuttavien voimien summa, on erisuuri kuin nolla, kappale on kiihtyvässä liikkeessä. Mitä suurempi on kappaleeseen kohdistuva kokonaisvoima, sitä suurempi kiihtyvyys kappaleella on. Vastaavasti mitä suurempi kappaleen massa on, sitä pienempi on kappaleen kiihtyvyys. Newtonin yhtälössä esiintyvä massa on kappaleen hidas massa. Hidas massa kuvaa kappaleen kykyä vastustaa liiketilan muutosta.
Edellinen yhtälö on Newtonin II laki tapauksessa, jossa massa pysyy vakiona. Suhteellisuusteoriassa massa muuttuu nopeuden funktiona, eli Newtonin II laki pitää esittää muodossa <math> F(t) = \frac{\operatorname{d}mv}{\operatorname{d}t}</math> - suppea suhteellisuusteoria ei siis ole ristiriidassa Newtonin II lain kanssa. Massa voidaan pitää vakiona pienillä nopeuksilla (suhteessa valonnopeuteen), koska suhteellisuusteorian vaikutus on tuolloin pieni. Puhutaankin ongelman ratkaisemisesta klassisesti, ts. relativistiset efektit ovat mitättömiä. Toinen tapaus, jossa kappaleen massa on ajan funktio, on rakettimoottorin ajama liike jossa massa pienenee polttoaineen vähetessä.
Tilanne, jossa kappaleeseen kohdistuu vakiovoima, sekä massa on vakio, on vuorovaikutusten erityistapaus. Tällöin kappaleen kiihtyvyys on vakio:
| |||