Ero sivun ”S4 Suurten sotien aika/Keskitysleirit ja juutalaisvainot” versioiden välillä

Vuonna 1935 säädettiin joukko lakeja, jotka kielsivät avioliiton juutalaisen ja ei-juutalaisen välillä sekä riistivät juutalaisilta maan kansalaisuuden. Kaikkien saksalaiset luokiteltiin syntyperän mukaan ja niiltä, joilla oli juutalaisia esivanhempia vietiin kansalaisoikeudet. Vuodesta 1938 alkaen juutalaiset lapset eivät saaneet käydä tavallisia kouluja. Lisäksi juutalaisten ajokortit peruttiin. Juutalaisia myös kiellettiin harjoittamasta tiettyjä ammatteja, eivätkä he saaneet liikkua kuin rajatulla alueela. Vuoteen 1939 mennessä miltei kaikki juutalaiset yritykset oli lakkautettu.

Natsit tuhosivat myös vammaisia, joita he pitivät taakkana yhteiskunnalle ja "arjalaiselle”arjalaiselle rodulle"rodulle”. Niin kutsutun eutanasiaohjelman kautta tapettiin satojatuhansia sairaita ja vammaisia ihmisiä. Kymmeniä tuhansia tehtiin lisääntymiskyvyttömiksi, koska natsit pelkäsivät heidän jälkeläistensä huonontavan "rodun"”rodun” ominaisuuksia. Lisäksi natsit vainosivat esimerkiksi homoseksuaaleja.

[[File:WW2-Holocaust-Europe.png|thumb|Natsit pakottivat valloittamiensa alueiden juutalaisväestön muuttamaan omiin kortteleihinsa, joita kutsuttiin Ghetoiksighetoiksi. Ghetoista heidät haettiin vietäviksi keskitys- ja tuhoamisleireille. Karttaan on merkitty Ghettojenghettojen lisäksi natsien perustamat keskitys- ja tuhoamisleirit.]]

Heti natsien valtaannousun jälkeen Saksaan perustettiin ensimmäiset keskitysleirit, joille vietiin vangeiksi Hitlerin vastustajia, homoseksuaaleja, romaneja sekä uskonnollisia vähemmistöjä, kuten juutalaisia ja Jehovan todistajia. Vuoden kuluttua Hitlerin valtaannoususta natsihallinto oli vanginnut leireille jo 80  000  ihmistä. Myöhemmin vankien määrä laski, mutta toisen maailmansodan syttymisen jälkeen keskitysleirejä alettiin perustaa lisää. Samalla vankeja alettiin käyttä työvoimana Saksan teollisuuden ja ennen kaikkea sen sotatarviketeollisuuden palveluksessa.

Vuoden 1938 marraskuussa natsit määräsivät SA-joukot tekemään kaikkialla Saksassa yöllisen hyökkäyksen juutalaisten asuinalueille. Kymmeniä pahoinpideltiin kuoliaaksi ja noin 30  000  juutalaista vangittiin. Viimeistään tässä vaiheessa monet juutalaiset ymmärsivät, että Saksasta olisi hyvä paeta ulkomaille. Matkustusluvan saaminen esimerkiksi turvaan Yhdysvaltoihin saattoi kuitenkin kestää vuosia. Nekin jotka pääsivät lähtemään saattoivat joutua pettymään. Esimerkiksi Yhdysvaltoihin suunnannut St. Louis -niminen pakolaislaiva käännytettiin ja pakotettiin palaamaan Eurooppaan. Monet sen matkustajista kuolivat myöhemmin natsien vainoissa.

Puolan valtauksen jälkeen natsit perustivat useisiin kaupunkeihin ghettoja, joihin juutalaiset ja jotkut romanit kerättiin odottamaan kuljetusta keskitysleireille. Ghetoista suurin oli Varsovan ghetto, jossa eli 380  000  ihmistä. Ghettojen elinolosuhteet olivat usein epäinhimillisen kurjat, kun suuria ihmismääriä ahdettiin asumaan hyvin pienelle alueelle. Siksi kulkutaudit levisivät ghetoissa nopeasti, ja tuhansittain juutalaisia kuoli nälkään.

===Tuhoamisleirit -– lopullinen ratkaisu===

Toisen maailmansodan aikana natsihallinto päätti käynnistää "lopulliseksi”lopulliseksi ratkaisuksi"ratkaisuksi” nimittämänsä suunnitelman Euroopan juutalaisväestön tuhoamiseksi. Saksan valtaamille alueille alettiin perustaa suunnattomia tuhoamisleirejä, joiden tehtävänä oli tappaa mahdollisimman nopeasti niille lähetetyt vangit ja tuhota ruumiit.

Arviolta noin kaksi kolmannesta Euroopan juutalaisista eli 5–7  miljoonaa kuoli holokaustissa. Noin kolme miljoonaa juutalaista surmattiin varsinaisilla tuhoamisleireillä, liikkuvat tuhoamisyksiköt surmasivat noin miljoonan ja loput surmattiin ghetoissa tai näännytettiin tarkoituksella nälkään ja kovaan työhön. Kaikkiaan natsien leireillä kuoli noin kymmenen miljoonaa ihmistä.

Tuhoamisleirejä johtivat alun perin Hitlerin henkivartiokaartiksi perustetut SS-joukot (Schutzstaffel). Rintamalla sotineita SS-sotilaita pidettiin parhaan koulutuksen ja varustuksen omaavina eliittijoukkoina. Rintamalla ssSS-joukot syyllistyivät paikoin hirvittäviin julmuuksiin, mistä syystä liittoutuneet toisinaan kieltäytyivät ottamasta heitä vangiksi ja ampuivat suoralta kädeltä jokaisen vangiksi jääneen SS-sotilaan. Keskitysleireillä SS-vartijat syyllistyivät siviilejä kohtaan, jos mahdollista, vieläkin kammottavampiin julmuuksiin. SS-joukot yrittivät peitellä rikoksiaan ja pakottivat vangit mukaansa marsseille, jotka koituvat usein heikkokuntoisten vankien kohtaloksi. Perääntyvät SS-joukot myös räjäyttivät esimerkiksi Auschwitz-Birkenaun kaasukammiot tuhotakseen todisteet leirillä tapahtuneista julmuuksisa.