Sään- ja maastonkestävällä 6kuuden mmetrin aaltoalueella bandilla metsän ja kelin vaimennus on lähes merkityksetöntä. Vain kesäisten ukkoskelien Es-kelipurskeet saattavat ajoittain haitata ohimenevästi 50 MHz bandin kusoilua. Siksi Radio Mobilen numeerisesti simuloimat kantamakartat ovat toimineet 6 m laskelmissa hyvin. Mentäessä lyhyemmille 2 m laineille, metsän vaimennus nousee kymmenien kilometrien etäisyyksillä jo merkittäväksi. Märällä kelillä 144 MHz sinkku tipahtaa omien havaintojen mukaan metsätaipaleella yli 3 dB, pahimmillaan jopa n. 5 dB. Kantamalaskentasofta on kuitenkin kohtalaisen toimiva vielä 2 m bandilla.
70 cm:n bandillaamatööriaaltoalueella märkä metsä pudottaavähentää sinkkuasingnaalia jo ylienemmän kuin 6 dB. Lähetteen voimakkuus voi vaihdella pahimmillaan 10 dB luokkaakin. Tällä ja ylemmillä bandeilla pitää laskettuihin kantamakarttoihin lisätä pelivara katsomalla, miten peitteinen maasto yhteysvälillä on. Täällä metsäisen Itä-Suomen mäkisessä murtomaastossa 70 cm ja ylemmät bandit on havaittu keliarkoina ja lyhytkantamaisina sopimattomiksi kattaviin pitkän kantaman maakuntayhteyksiin.
Kaupunkiyhteyksiin ja tuvitoistinverkon paikallisliittymiin 70 cm taajuusalue kyllä käy oikein hyvin, kun taas 6 m taajuusalueen toistimille taajamaympäristöt ovat aivan liian häiriöisiä. Pitkä maakuntakuso kulkee kunnolla vasta, kun 6m/2m tuvicrossbanderi on sijoitettu erilleen asutuksesta. Säänkestävät alimmat VHF-bandit ovat Itä-Suomen metsäiseen murtomaastoon sopivina käytössä pitkän kantaman maakuntatoistinverkon kokeiluissa. Hyvin kantava 4 m bandi on täällä Susirajan pinnassa valitettavasti kielletty radioamatöörimääräyksissä. Tuvikäyttöön jäljelle jäivät siis metsämaastossa erittäin hyvin kantava 6 m, ja kantamaltaan kohtalaisen hyvä 2 m taajuusalue.
