|
Lähellä itärajaa asuneet suomalaiset joutuivat pelkäämään Neuvostoliiton vakoilu- ja sabotaasiretkille lähettämien partisaanien hyökkäyksiä. Partisaanien tiedetään hyökänneen 45 suomalaiskylään. Iskuissa kuoli yhteensä 181 ihmistä, minkä lisäksi jonkin verran suomalaisia vietiin vankeina Neuvostoliittoon.
===Sotalapset lähetettiin turvaan naapurimaihin===
===Evakot ja sotalapset===
[[File:Finnish war children in Turku1.jpg|thumb|Suomalaisia sotalapsia Turussa.]]
SotalapsetKaupunkien (ruots.pommitusten finländskaja krigsbarn)ruokapulan ovat lapsia, jotka lähetettiinvuoksi Suomesta toista maailmansotaasiirrettiin pakoon muihin Pohjoismaihin, lähinnä Ruotsiin. Talvitalvi- ja jatkosodan aikana 1939–1945 Suomesta siirrettiin Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan yhteensä lähes 80 000 lasta. Ruotsiin vietiin tai lähti noin 72 000 lasta, Tanskaan 4 200 ja Norjaan noin sata lasta ja äitiä. Noin 15 500 heistä jäi palaamatta. Ensimmäiset sotalapset matkustivat Turusta Tukholmaan joulukuussa 1939 laivalla. Valtaosa lapsista kuljetettiin myöhemmin rautateitse pimennetyin ikkunoin varustetuilla junilla Tornion-Haaparannan raja-aseman kautta. Talvisodan päätyttyä lapsia palautettiin Suomeen, mutta jatkosodan aikana lapsia vietiin Ruotsiin uudelleen. Palautukset Ruotsista jatkuivat läpi koko 1940-luvun.
Osalle sotalapsiksi lähetetyistä ero vanhemmista oli ahdistava kokemus. Kaikkein pienimmät lapset olivat lähdön hetkellä sylivauvoja. Osa pienimmistä takaisin palanneista lapsista oli sotalapsiaikanaan ehtinyt unohtaa suomen kielen, osa ei ollut sitä koskaan osannutkaan. Palaaminen entiseen kotimaahan vieraisiin oloihin oli heille uusi järkyttävä kokemus.
Ensimmäiset sotalapset matkustivat Turusta Tukholmaan 15. joulukuuta 1939 Arcturus-laivalla. Valtaosa lapsista kuljetettiin myöhemmin rautateitse pimennetyin ikkunoin varustetuilla junilla Tornion-Haaparannan raja-aseman kautta. Ensisijaisesti mukaan otettiin kaupunkilaislapsia – kaupungit olivat yleensä myös suurimman pommiuhan kohteita. Talvisodan päätyttyä lapsia palautettiin Suomeen, mutta jatkosodan aikana lapsia vietiin Ruotsiin uudelleen. Palautukset Ruotsista jatkuivat läpi koko 1940-luvun.
===Luovutetuilta alueilta pakolaisiksi lähteneet evakot===
Siirtoväki tarkoittaa Suomen Neuvostoliitolle toisen maailmansodan seurauksena luovuttamilta alueilta eli talvisodan jälkeen luovutetusta Karjalasta, Kuusamon ja Sallan silloisista itäosista ja Petsamon Kalastajasaarennon luoteisosasta, jatkosodan jälkeen samoilta alueilta sekä koko Petsamosta ja Porkkalan vuokra-alueelta, vuonna 1947 Jäniskosken–Niskakosken alueelta evakuoituja henkilöitä, evakkoja, jotka viimeistään jatkosodan päätyttyä oli ryhdyttävä asuttamaan pysyvästi Suomen uuden rajan sisäpuolelle. Evakoista suurin osa oli karjalaisia. Siirtoväkeä oli noin 420 000 henkeä eli 11 prosenttia Suomen silloisesta väkiluvusta.
Suomi joutui luovuttamaan sotien seurauksena Neuvostoliitolle yli kymmeneksen pinta-alastaan. Erityisesti luovutetussa Karjalassa asui runsaasti väkeä, joka piti asuttaa eri puolille Suomea. Heitä ja muilta luovutetuilta alueilta pakolaisiksi lähteneitä suomalaisia kutsutaan siirtoväeksi tai evakoiksi.
Siirtoväkeä varten tehdyt erityisjärjestelyt koskivat ensisijaisesti maataloussiirtoväkeä, vaikkakin myös muille siirtoväkeen kuuluville myönnettiin etuuksia asunnon hankkimisessa ja toisaalta kaikki luovutetuilla alueilla siihen asti asuneet Suomen kansalaiset olivat velvollisia kuulumaan siirtoväkeen ja siten muuttamaan Suomen jäljelle jääneelle alueelle, koska heidän evakuointinsa kuten evakuoinnit yleensäkin oli pakkotoimi. Siirtoväkijärjestelyissä otettiin pääperiaatteeksi, että muut suomalaiset luovuttavat osan omaisuudestaan siirtoväen asuttamista varten.
Siirtoväkeä oli noin 420 000 henkeä eli 11 prosenttia Suomen silloisesta väkiluvusta. Heidän asuttamisekseen säädettiin sodan jälkeen asutuslaki. Monet luovutetuilla alueilla eläneistä olivat työskennelleet maataloudessa, joten heitä varten perustettiin uudistiloja. Maat hankittiin kunnilta, valtiolta, seurakunnilta sekä yksytyisiltä maanomistajilta pakkolunastamalla, mikä herätti katkeruutta maanomistajissa. Samoilta seuduilta kotoisin olevat ihmiset pyrittiin asuttamaan lähekkäin. Siirtoväen elämä ei aina ollut helppoa. Uusiin tulokkaisiin suhtauduttiin usein kielteisesti ja halveksuen. Lisäksi uudistilat olivat pienen kokonsa vuoksi heikosti tuottavia ja monet niistä autioituivat seuraavien vuosikymmenten aikana, kun suomalaiset alkoivat muuttaa kaupunkeihin.
Siirtoväen asutustilat pyrittiin muodostamaan niin, että mahdollisimman harva maanluovuttaja joutuisi luovuttamaan itselleen ja perheelleen tärkeitä tilan osia, joten asutustiloihin otettiin paljon maata muun muassa rappiotiloista ja tiloista, joiden omistaja ei saanut pääasiallista toimeentuloaan maataloudesta. Vuonna 1940 säädettiin maataloussiirtoväen asuttamiseksi siirtoväen pika-asutuslaki ja vuonna 1945 maanhankintalaki. Suomen jäljelle jääneiden alueiden suurten maanomistajien oli luovutettava maitaan maataloussiirtoväelle. Saman kunnan maataloussiirtoväki pyrittiin sijoittamaan samalle alueelle. Kokonaisuudessaan siirtoväkeä oli noin 420 000 henkeä eli 11 % Suomen silloisesta väkiluvusta.
===Sotainvalidit ja traumatisoituneet sotilaat===
| 