Ero sivun ”S1 Esihistoriallinen aika ja sivilisaation synty/Suomen esihistoria” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kivm (keskustelu | muokkaukset)
Lisätty kappale kaupankäynnistä
Kivm (keskustelu | muokkaukset)
lisätty kappale hautaamisesta
Rivi 22:
 
* Tutustu arkeologin työhön ja Rieskaronmäen pronssikautiseen asuinpaikkaan käymällä läpi [https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/mjreki/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=531010035 alueella tehtyjä tutkimuksia.]
 
[[Tiedosto:KM 25771 meripihkariipus Astuvan ukko; Esinekuva (musketti.M012-AKD23183-1).jpg|pienoiskuva|231x231px|KM 25771 meripihkariipus Astuvan ukko.
== Hautaaminen ==
Kuolema on aina koskettanut ihmisiä ja siihen on suhtauduttu eri tavoin läpi historian. Tapa miten ihmiset kohtelevat vainajiaan antaa meille hyvän tilaisuuden päästä tutustumaan heidän uskomuksiinsa. Nykyisin haudat ovat usein helposti löydettävissä hautausmaalta, mutta tarkkaavainen kulkija voi löytää merkkejä myös esihistoriallisista haudoista kulkiessaan luonnossa.
 
Kivikaudella hautaaminen tapahtui usein punamultahautoihin. Punamultahaudat ovat hieman ihmisiä suurempia kuoppia, johon ihminen on haudattu. Hänen mukaansa on voitu laittaa erilaisia hauta-antimia, kuten meripihka koruja tai kiviesineitä.  Lopuksi vainajan päälle on ripoteltu punamultaa.
 
Ei voida tietää varmaksi mitä uskomuksia hautaamiseen on liittynyt, mutta voimme esittää sivistyneitä arvauksia. Punamulta on esimerkiksi liitetty punaisen värinsä vuoksi elämään sekä vereen ja myös uskoa kuolemanjälkeiseen elämään on pidetty todennäköisenä, koska vainajille on annettu esineitä mukaan hautoihin.
 
Pronssikaudella hautaamisessa yleistyivät hiidenkiukaat eli kiviröykkiö, jonka sisään vainajat on haudattu. Pronssikaudella polttohautaus yleistyi, joten vainaja tai hänen tuhkansa sijoitettiin kiviarkkuun ja sen päälle ladottiin kiviä usein pyöreään, mutta välillä myös esimerkiksi laivan muotoon. Hauta-antimien määrä vähentyi myös. Pronssikautiset hiidenkiukaat sijoitettiin usein asumuksia lähellä olleen kallion laelle. Hautaröykkiön voi nykypäivänäkin huomata helposti, jos liikkuu oikeassa paikassa.
 
Rautakauden mittaan ihmisiä haudattiin monilla eri tavoilla, mutta tyypillistä ajalle oli, että vainajat poltettiin ja haudattiin kalmistoihin, joiden päälle rakennettiin jo pronssikaudella tutuksi tulleita kiviröykkiöitä. Rautakaudelta hauta-antimiakin on löytynyt enemmän ja esimerkiksi rikki väännetyt miekat ovat ajalle tyypillinen hautalöytö.
 
Esihistoriallisella ajalla hautaaminen ei rajoittunut kuitenkin vain äskeisissä kappaleissa mainittuihin tapoihin. Voit tutustua laajemmin erilaisiin hautaustapoihin Museoviraston [http://akp.nba.fi/wiki;luokka;hautaaminen arkeologisen kulttuuriperinnön oppaassa].[[Tiedosto:KM 25771 meripihkariipus Astuvan ukko; Esinekuva (musketti.M012-AKD23183-1).jpg|pienoiskuva|231x231px|KM 25771 meripihkariipus Astuvan ukko.
Meripihkaa tuotiin Suomeen Itämeren etelärannikoilta esimerkiksi koruja vartemn. Se oli todella arvokasta ja sitä onkin kutsuttu jopa ”kivikauden kullaksi”.
]]