Ero sivun ”Kylä, jossa mustilla on valkoinen lippu/4. Asutus leviää” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 2:
== Asutus leviää ==
[[File:Grand Popo village by the lagoon.jpg|thumb|Grand-Popon asutus levisi laguunin ja joen rannoille.]]
Portugalilaisten liiketoimet Orja- ja Kultarannikoilla alkoivat noin vuoden 1470 tienoilla. Ensimmäinen kauppasopimus Grand-Popon ja Portugalin välillä oli tehty jo vuonna 1533, vaikka vasta vuonna 1553 uutisoitiin heidän yhteyksistään Gbe-kieltä puhuvien kanssa Papouéiden eli Popon alueella. Tämän jälkeen portugalilaiset olivat myös yhteydessä Grand-Poposta pohjoiseen sijaitsevan [[W:Allada|Akkadan]] (Ardra) kuningaskuntaan, jolla oli alueen hegemoninen valta-asema. Tuolta alueelta peräisin olevia Aradasin tai Aratasin nimellä kutsuttuja orjia oli dokumenttien mukaan [[W:Peru|Perussa]] noin vuoden 1565 tienoilla.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Parés, Luis, Nicolau | Nimeke = The Formation of Candomblé, Vodun History and Ritual in Brazil | Vuosi = 2013 | Luku = | Sivu = 20 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = The University of North Carolina Press | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = 978-1-4696-1092-4 | www = https://books.google.fi/books/about/The_Formation_of_Candomble.html?id=SURZAQAAQBAJ&redir_esc=y | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 9.3.2019 | Kieli = {{en}}}}</ref>
 
Portugalilaiset ostivat Grand ja SmallPetit Popon seuduilta ajoittain orjia, kuten myös hollantilaiset, jotka saavuttivat johtavan eurooppalaisen kauppamahdin alueella 1630-luvulta alkaen. Eurooppalaisissa dokumenteissa aletaan erottaa vuodesta 1659 alkaen toisistaan Grand Popo ja Little Popo, vaikka aina ei ole selvää kumpaa tarkoitetaan. Robin Lawn mukaan kahden sataman ilmestyminen 1600-luvun puolessa välissä johtui pääasiassa niiden avainasemasta laguunikaupassa, jota afrikkalaiset kanoottisoutajat kävivät, pikemminkin kuin suorasta kaupasta eurooppalaisten laivojen kanssa. Kauppa kasvoi samaan aikaan, kun väestöä siirtyi seudulle Kultarannikolta itään. Toinen ryhmistä tuli Ga-Adangmen alueelta Glidjiin, joka liittyy Akwamuiden Accran valloituksen kanssa. Toinen ryhmä tuli Elminasta Little Popon rannikolle.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Jones, Adam ja Sebald Peter | Nimeke = An African Family Archive: The Lawsons of Little Popo/Aneho (Togo) 1841–1938 | Vuosi = 2005 | Luku = | Sivu = 2 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = OUP/British Academy | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = | www = https://books.google.fi/books?id=SYCIH6VFYZ4C&pg=PA11&lpg=PA11&dq=Glidji&source=bl&ots=SMdkOgtlPm&sig=ACfU3U3J38XuoiG-DZNjkGA2Qdz2uHBNNg&hl=fi&sa=X&ved=2ahUKEwiN9Oa8k_XgAhUh_CoKHWJ1BlI4ChDoATACegQIBxAB#v=onepage&q=Grand%20Popo%20name&f=false | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 9.3.2019 | Kieli = {{en}}}}</ref>
 
Grand-Poposta käsin Hulat levittäytyivät itään ja länteen laguunin seudulla perustaen uusia kyliä. Lopulta heidän asutuksiaan oli rannikolla yli 152 kilometrin pituudelta. 1600-luvun puoleen väliin mennessä alue oli kuitenkin poliittisesti hajanainen, kun idän asutukset eivät enää olleet Tadin ja Grand-Popon kuninkaiden alaisia, ja Alladasta tuli Orjarannikon voimakkain valtio. Vuoteen 1670 mennessä myös Grand Popo jäi Alladan vallan alaisuuteen, mutta se saavutti uudestaan itsenäisyyden 1680-luvulle tultaessa.<ref>Strickrodt, s. 89</ref>