Ero sivun ”Paikallismuseon kokoelmien hoito/Esineen polku museoon” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
HeiPe (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
MR2019 (keskustelu | muokkaukset)
Vastaanottaminen lukua on muotoiltu ryhmittämällä tekstiä ranskalasiten viivojen avulla. Lisätty alaotsikot. Alkuun lisätty arviointia käsittelevä luku.
Rivi 1:
OtettaessaKun esine, valokuvavalkokuva tai arkistoaineisto otetaan museon kokoelmaan, käy se käy läpi tietyt käsittelyvaiheet. Tarkoituksena on tallentaa esineestä mahdollisimman kattavat tiedot jasekä yksilöidälaatia seomistussuhteen vaihtumisen osoittava sopimus. Lisäksi esineet merkitään niin, että esinene onovat tunnistettavissa ja yhdistettävissä siitäaiemmin kerättyihin tietoihin.
 
Tässä tekstissä käytetään termiä esine, mutta sama menettely sopii pääpiirteissään myös valokuville ja arkistoaineistoille.
 
== Museoon tarjotun esineen arviointi – sopiiko esine kokoelmaan? ==
== Vastaanottaminen ==
Museonhoitajan tehtävänä on arvioida, sopiiko museoon tarjottu esine kokoelmiin: Edustaako se museon tallennusaihetta ja -aluetta? Onko esineessä riittävät tiedot? Onko esineessä tuhoeläimiä? Onko kokoelmissa jo useita samanlaisia esineitä? Onko museossa tilaa uudelle esineelle ja resursseja sen hoitoon? Ovatko museon olosuhteet sellaiset, että lahjoitettu esine säilyy?
Vastaanottamiseen kannattaa varata aikaa, jotta esineen tiedot saadaan kattavasti tallennettua. Parasta olisi sopia esineen vastaanottamisesta luovuttajan kanssa etukäteen, mutta aina tämä ei ole mahdollista.
 
EnnenMikäli esineentarjottu ottamistaesine ei sovi museon kokoelmiin tarkastellaan, sopiikoei selahjoitusta kokoelmiin:kannata edustaakoottaa sevastaan. museonSen tallennusaihettasijaan javoidaan -aluetta?pohtia, Sopisikosopiiko se mahdollisestiesine paremmin jonkin toisen museon kokoelmiinkokoelmaan?
 
== Vastaanottaminen ==
Luovuttajaa haastatellen täytetään vastaanottolomake/luovutussopimus. Siihen merkitään esineen nimi, lyhyt kuvaus esineestä sekä sen historia. Varsinkin kyseisen esineyksilön käyttöön ja vaiheisiin (esim. missä käytetty, kuka käyttänyt, milloin) liittyviä tietoja kannattaa kirjata mahdollisimman paljon ylös. Mitä yksilöllisempää tietoa esineestä on saatavissa, sitä arvokkaampi esine on museaalisesti. Yleisiä tietoja esineestä (esim. tehdastekoisen esineen tarkat valmistustiedot) on mahdollista selvittää myöhemminkin, mutta itse esineyksilöön liittyvät tarinat unohtuvat helposti. Jos tietoja on runsaasti, ne voi kirjoittaa myös erilliselle paperille ja liittää luovutussopimukseen.
VastaanottamiseenEsineen vastaanottamiseen kannattaa varata aikaa, jotta esineentarvittavat tiedot saadaan kattavasti tallennettua. Parasta olisi sopia esineen vastaanottamisesta luovuttajan kanssa etukäteen,rauhallinen muttaaika tietojen kirjaamiseen. ainaAina tämä ei ole mahdollista.
 
=== Vastaanottolomakkeen / luovutussopimuksen laatiminen ===
Vastaanottolomakkeeseen merkitään myös:
Luovuttajaa haastatellen täytetään vastaanottolomake / luovutussopimus. Siihen merkitään:
 
* esineen nimi
* päiväys
* lyhyt kuvaus esineestä
* esineen historia: Museoesineen arvo perustuu esineen yksilöllisiin tietoihin, historiaan ja siihen liittyviin tarinoihin. Etenkin vastaanotettavan esineen omistajiin, käyttöön ja historiallisiin vaiheisiin liittyvät tiedot kannattaa kirjata huolellisesti, koska muistitieto unohtuu helposti. Kuka on valmistaja? Missä esinettä on käytetty? Ketkä ovat käyttäjät ja omistajat? Milloin esine on ollut käytössä? Millä paikkakunnalla? Mitä yksilöllisempää tietoa esineestä tallennetaan, sitä arvokkaampi se on museaalisesti. Yleisiä tietoja, kuten tehdastekoisen esineen tarkat valmistustiedot, on mahdollista selvittää myöhemmin, Jos tietoja on runsaasti, ne voi kirjoittaa myös erilliselle paperille ja liittää luovutussopimukseen.
 
* vastaanoton päivämäärä
* lahjoittajan yhteystiedot
* hankintatapa (lahjoitus / osto)
* päänumero (joka saadaan diaarikirjasta, ks. seuraava vaihe)
* esineen säilytyspaikka (tilapäinen säilytyspaikka ennen luettelointia) <br />
* luovuttajan ja vastaanottajan allekirjoitukset
Vastaanottolomakkeessa esitetään *museon vastaanottoehdot, jotka luovuttaja allekirjoituksellaan hyväksyy. Tärkeää on ilmaista ainakin, että esineen omistus- ja käyttöoikeus siirtyvät museolle. ja että luovuttajaLuovuttaja allekirjoituksellaan vakuuttaa, että hänellä on oikeus luovuttaa esine.
* esineen säilytyspaikka (tilapäinen säilytyspaikka ennen luettelointia) <br />
* luovuttajan ja vastaanottajan allekirjoitukset
 
Vastaanottolomakkeesta tehdään kaksi samanlaista kappaletta, joista toinen jää museoon ja toinen luovuttajalle. Vastaanottolomake on erittäin tärkeä asiakirja, museolle. Nejoka kannattaa säilyttää huolellisesti lukkojen takana esim. omassa kansiossaan.
Vastaanottolomakkeessa esitetään museon vastaanottoehdot, jotka luovuttaja allekirjoituksellaan hyväksyy. Tärkeää on ilmaista ainakin, että esineen omistus- ja käyttöoikeus siirtyvät museolle ja että luovuttaja allekirjoituksellaan vakuuttaa, että hänellä on oikeus luovuttaa esine.
 
Vastaanottolomakkeesta tehdään kaksi samanlaista kappaletta, joista toinen jää museoon ja toinen luovuttajalle. Vastaanottolomake on erittäin tärkeä asiakirja museolle. Ne kannattaa säilyttää huolellisesti lukkojen takana esim. omassa kansiossaan.
 
Vastaanottolomakkeen laatimiseen saat apua alueesi [https://www.museovirasto.fi/fi/museoalan-kehittaminen/tietoa-suomen-museoista/maakuntamuseot maakuntamuseosta].
 
=== Vastaanotettujen esineiden väliaikainen merkitseminen ===
Merkitse esineeseen/esineisiin vastaanottotilanteessa tilapäisellä etiketillä, mistä lahjoituksesta on kyse. Etikettinä käytetään tukevaa kartonkia ja naruna puuvillalankaa tai -narua. Liimaa, teippiä tai tarroja ei saa käyttää. Jos luovutustilanteessa on mahdollista jo antaa esineelle päänumero, on se helpoin tapa yksilöidä luovutukseen sisältyvä esine/esineet myöhemmin. Jos diaarinumeroa ei pysty luovutustilanteessa antamaan, voi väliaikaiseen etikettiin merkitä esimerkiksi luovuttajan nimen ja luovutuspäivämäärän.
Vastaanottotilanteessa esineet merkitään eli ”laputetaan” tilapäisesti, jotta ne tunnistetaan myöhemmin luetteloinnin yhteydessä. Merkitä kirjataan etikettiin eli tukevaan kartonkilappuun, joka kiinnitetään esineeseen puuvillalangalla tai -narulla. Liimaa, teippiä tai tarroja ei saa käyttää.
 
Merkitse esineeseen/esineisiin vastaanottotilanteessa tilapäisellä etiketillä, mistä lahjoituksesta on kyse. Etikettinä käytetään tukevaa kartonkia ja naruna puuvillalankaa tai -narua. Liimaa, teippiä tai tarroja ei saa käyttää. Jos luovutustilanteessa on mahdollista jo antaa vastaanotetuille esineelle päänumeropää- eli diaarionumero, on se helpoin tapa yksilöidä luovutukseen sisältyväluovutettu esine/esineetaineisto myöhemmin. Jos diaarinumeroa ei pysty luovutustilanteessa antamaan, voi väliaikaiseen etikettiin merkitä esimerkiksi luovuttajan nimen ja luovutuspäivämäärän.
 
== Merkintä diaariin ==