Ero sivun ”Kylä, jossa mustilla on valkoinen lippu/4. Asutus leviää” versioiden välillä
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
rak |
|||
Rivi 9:
Vaikka hula-asutukset ilmestyivät rannikolle ennen portugalilaisten tuloa, heidän vaikutuksensa oli suuri, ja se nosti hula-kansan oman identiteetin kehittymistä. Robin Law arvioi, että meren palvonta hula-kansan erityisenä kansalliskulttina suuntautui pääasiassa eurooppalaisen kaupankäynnin suotuisten edellytysten turvaamiseen. Varhaisimman viittauksen kulttiin teki Barbot Grand-Popossa vuonna 1648, kun hän raportoi eurooppalaisten laivojen siellä tekemistä kaupoista. Orjien noustessa laivaan pois vietäviksi niitä velvoitettiin antamaan lahjoja papeille merimatkan onnistumiseksi. Bosman viittaa tavaroiden heittämiseen mereen uhrina hyvän sään takaamiseksi ja myös eurooppalaisten alusten houkuttelemiseksi Ouidahiin ja Alladaan. Dahomeyn valloituksen jälkeen myös Dahomeyn kuninkaat pitivät yllä meren kulttia. On tietoja esimerkiksi ihmisen uhraamisesta merelle Jakinin kuninkaan määräyksestä vuonna 1727 ja ihmisiä uhrattiin silloin tällöin Glehuessaa 1800-luvulla.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Robin Law|Otsikko=Between the Sea and the Lagoons: The Interaction of Maritime and Inland Navigation on the Precolonial Slave Coast|Julkaisu=Cahiers d'Études africaines|Ajankohta=1989|Numero=114|Sivu=209–237|Doi=10.3406/cea.1989.1643|www=https://www.persee.fr/doc/cea_0008-0055_1989_num_29_114_1643}}</ref>
1600-luvun puoleen väliin mennessä Grand-Popon alue kuitenkin poliittisesti hajanainen, kun idän asutukset eivät enää olleet Tadin ja Grand-Popon kuninkaiden alaisia, ja Alladasta tuli Orjarannikon voimakkain valtio. Vuoteen 1670 mennessä myös Grand Popo jäi Alladan vallan alaisuuteen, mutta se saavutti uudestaan itsenäisyyden 1680-luvulle tultaessa.<ref>Strickrodt, s. 89</ref>▼
== Levottomia aikoja ==
[[File:Across the lagoon.jpg|thumb|Nainen ylittämässä Grand-Popon laguunia sauvomalla afrikkalaista ruuhta. Joki ja laguuni ovat tarjonneet seudulle elinkeinon, kuljetusväylän ja suojan vihollisilta.]]
▲1600-luvun puoleen väliin mennessä Grand-Popon alue kuitenkin poliittisesti hajanainen, kun idän asutukset eivät enää olleet Tadin ja Grand-Popon kuninkaiden alaisia, ja Alladasta tuli Orjarannikon voimakkain valtio. Vuoteen 1670 mennessä myös Grand Popo jäi Alladan vallan alaisuuteen, mutta se saavutti uudestaan itsenäisyyden 1680-luvulle tultaessa.<ref>Strickrodt, s. 89</ref>
Grand-Popon poliittinen asema oli epävakaa 1600-luvun lopulla. Lännestä [[W:Volta-joki|Volta-joen]] länsirannalta tuli ryöstelijöitä, jotka polttivat siellä olleen hollantilaisten tukikohdan, jolloin Grand-Popo oli pakotettu liittoutumaan Huedan (Ouidah) kuningaskunnan kanssa. Ouidah nimitti hallitsijan Grand-Popoon alistaen sen kuninkaan nukkehallitsijaksi. Uusi kuningas kuitenkin kapinoi Huedan ylipäällikköä vastaan, joka järjesti rangaistusretkiä seudulle, joihin myös ranskalaiset osallistuivat. Hyökkäys epäonnistui johtuen osittain Grand-Popon laguuni- ja jokiympäristöstä, joka tarjosi tukea seudun puolustukselle. Ranskalaiset tukivat Huedaa, koska englantilaiset, joiden kanssa Ranska oli silloin sodassa Euroopassa, liittoutuivat puolestaan ranskalaisten vihollisten, Ga-heimon kanssa lännessä Little Popossa. Huedan kuningas yritti vielä värvätä palkkasotureita Grand-Popoa vastaan ilman menestystä. Tilanne aiheutti kuitenkin saarron ja elintarvikkeiden pulan Grand-Popossa, vaikka myös huedalaiset välittivät grandpopolaisille elintarvikkeita suurten voittojen kannustamana.<ref>Strickrodt, s. 90</ref>
| |||