Ero sivun ”Maailman historia/Ensimmäinen maailmansota” versioiden välillä

p
Käyttäjän 85.76.4.23 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Jnovikov tekemään versioon.
p (Käyttäjän 85.76.4.23 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Jnovikov tekemään versioon.)
Merkkaus: Takaisinpalautus
 
'''Ensimmäinen maailmansota''' käytiin vuosina 1914 – 1918 Saksan ja Itävalta-Unkarin kanssa liitossa olleiden keskusvaltojen ja ympärysvaltojen kuten Ison-Britannian, Ranskan ja Venäjän välillä. Yhdysvallat liittyi sotaan vasta sodan lopulla tukemaan suoraan ympärysvaltoja. Suurimmat taistelut käytiin Euroopassa, mutta sota levisi myös muualle maailmaan, Lähi-Itään, Afrikkaan, Atlantille ja Tyynellemerelle. Länsirintamalla Saksan ja Ranskan välillä sota oli pitkään asemasotaa; alun nopean etenemisen jälkeen sota muuttui näännytyssodaksi, jossa käytiin valtavia, tuloksettomia, suuret miestappiot aiheuttaneita taisteluja mm. Verdunissa ja Sommessa. Sodassa kuoli arviolta 8,5 miljoonaa sotilasta noin 6000 sotilaan päivävauhtia, ja se aiheutti valtavat taloudelliset tappiot. Saksa menestyi hyvin itärinta mallaitärintamalla ja sai Venäjän antautumaan 1917. Saksan sukellusveneet upottivat ympärysvaltojen kauppalaivoja Atlantilla.
 
Sodan pohjimmaisena syynä oli suurvaltojen liittoumien väliset erimielisyydet ja joidenkin militarististen piirien halu edistää sotaa. Suursotaa osattiin aavistaa etukäteen, sillä käynnissä oli valtava kilpavarustelu mm. Saksan ja Englannin välillä. Monet valtiot lähtivät sotaan, koska ne uskoivat sen hyödyttävän heitä ja kestävän vain lyhyen ajan. Sodan käynnisti liittolaissuhteisiin perustuva ketjureaktio. Alun perin oli kyse paikallisesta kriisistä Itävalta-Unkarin ja Serbian välillä. Serbialaisen salaseuran toimeenpaneman Itävallan kruununperillisen Franz Ferdinandin murhan jälkeen Itävalta-Unkari asetti Serbialle ehtoja, joihin Serbia ei voinut myöntyä.
 
Välttääkseen yhtäaikaisen taistelun kahdella rintamalla Saksa kehitti Schlieffen-suunnitelman, joka perustui toisen vihollisen, Ranskan nopeaan kukistamiseen ennen hyökkäyksen aloittamista Venäjälle. Venäjän uskottiin saavansa joukkonsa liikkeelle niin hitaasti, että Ranska ehdittäisiin voittaa ennen sitä. Saksa halusi laajeta Euroopassa, ja uskoi voittavansa sodan. Britit taas pelkäsivät Saksan laajenemista. Saksan keisari Vilhelm II kertoi vuonna 1913 Itävallassa, että ei enää vastustanut suursotaa. Bismarckin luja, mutta sovittelevampi politiikka oli ollut ohi hänen jouduttuaan eroamaan kanslerin tehtävästä vuonna 1890.
 
 
== Sarajevon laukaukset ==
645

muokkausta