Ero sivun ”Shakkiaapinen/Pelipaikat” versioiden välillä

==1.9 Pelipaikat==

[[Image:Cafe de la Regence inside.jpg|thumb|right|240px|Pariisin Café de la Régence 1800 luvulla]]

''Keskiajalla muu Eurooppa Italian ulkopuolella oli shakin takamaata. Englannissa ja Ranskassa se oli edelleen 1600-luvulla hovien suosimaa, mutta se oli väistymässä korttipelien ja muun viihteen tieltä. 1700-luvulla tapahtui sitten Lontoossa ja Pariisissa kahvilakulttuurin ylösnousemus ja lähes kaikissa pelattiin myös shakkia, mutta kaksi oli ylinnä muiden: Pariisin Café de la Régence ja Lontoon Slaugher´s Coffee House, ”maailman shakin päämajat” 1700-luvulla. Monsieur de Kemur, sire de Legal oli Régencen johtava pelaaja. Vain yksi hänen peleistään on säilynyt muistiin merkittynä vuodelta 1750, muuta suutä tuli sitten sitäkin kuuluisampi ”Legalin matin” ansiosta: 1. e4 e5 2. Lc4 d6 3. Rf3 Lg4 4. Rc3 g6 5. Rxe5 Lxd1 6. Lxf7+ Ke7 7. Rd5 matti.''

 

''1700-luvulla kekseliäisyys kukoisti ja utopistit haaveilivat robottien aikakaudesta. Tuon ajan merkillisin teknisen taituruuden tuote oli ns. androidi, luonnollisen kokoinen nukke, joka soitti huilua. Wieniläinen hoviherra ja keksijä von Kempelen otti ajan hengestä vaarin ja shakkia pelaava robotti teki onnistuneen ensiesiintymisensä Maria Teresan hovissa 1770. Laatikkomaisen pöydän edessä istui turkkilaiseksi puettu nukke, pöydällä lautaa jaa nappulat. Hämmästyneet kokeilijat saivat tuntea turkkilaisen paremmakseen. Suurin laitteen ongelma oli löytää hyvä ja riittävän pieni pelaaja, joka mahtui 110x75x65 cm kokoisen laatikkopöydän sisään. Ennen peliä laatikon ovia availemalla tuli näkyviin vain paljon rattaita ja vipuja, mikä aikaansaatiin taidokkaasti suunnitelluilla peiliasennuksilla. Kun pelin lopuksi nuken vaatteet riisuttiin alta paljastui vain joukko vipuja. ”Turkkilaien”, kuten automaattia nimitettiin, oli todella aikansa sensaatio. Laite kierteli ympäri Eurooppaa esiintymässä. Siitä puhuttiin ja kirjoitettiin paljon. Muuan professori todisteli tieteellisessä aikakausilehdessä, ettei shakkia pelaava kone ole mahdollinen – sen sisällä täytyy olla ihminen, kaiketi jalaton invaliidi.''

 

''Caissa, shakin muusa, näki päivänvalon 1772, jolloin orientialisti Sir William Jones julkaisi ”Poems”-kokoelmaansa.. Caissa on metsän neito, jonka hurmaamista varten Euphron-jumalan piti opettaa Mars-jumalalle ajatuspeli ja kutsui sitä neidon nimestä johtaen Cassa-peliksi. Tästä runoilija sanoo kehittyneen myös pelin nimi chess. Joskus Caissaa näkee kutsuttavan myös ”shakin jumalattareksi”, mutta jumalten kastiin Caissa ei tässä runossakaan kuulunut, vaan oli dryadi, haltijatar, joten muusa lienee siten hänelle sopivampi arvonimi.''

----