Ero sivun ”Japanin kieli/Ääntäminen” versioiden välillä
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Japanin transkriptio suomalaisella ortografialla: Redusoituneet vokaalit |
|||
Rivi 6:
[[Japanin kieli|Japanin]] merkistön voi transkriboida suomalaisella oikeinkirjoitussäännöstöllä lähes täydellisesti. Englantia puhuvissa maissa yleiseen Hepburn-järjestelmään verrattuna Hepburnin "y" on suomalainen "j", "sh" on "š", "ch" on "tš" ja "j" on "dž".
Alla esitetyt äänteet vastaavat suomalaista kirjoitusjärjestelmää vain muutamin poikkeuksin. Poikkeuksena on japanilainen r, joka on yhdistelmä suomalaista r:ää, l:ää ja d:tä. Toisella tavoin esitettynä japanilainen r on kuin suomalainen r, mutta hyvin pehmeä ja siinä on vain yksi "tärähdys" kitalakea vasten. Myös japanilainen u on sekoitus suomalaista u:ta ja y:tä, vastaten pitkälti ruotsin kielen u:ta. Se on kuitenkin ns. lavea vokaali päinvastoin kuin nämä, eli huulta ei pyöristetä sitä äännettäessä.
* Japanin kielessä diftongi ou ääntyy lähes aina oo, kuten myös ei -> ee. Esimerkiksi sana 先生 (せんせい, sensei, opettaja) äännetään usein "sensee". Tapauksissa, joissa diftongi ylittää esimerkiksi Kanji-merkin rajan, äänteet ovat periaatteessa erillisiä jolloin ne äännetään kuten kirjoitetaan. Esimerkiksi nimi 亀井 (かめい) äännetään useammin "kamei" kuin "kamee".
Rivi 13:
* っ eli pieni tsu-kirjain merkitsee äänen katkoa, ja sitä käytetään kaksoiskonsonanttien esittämiseen (merkkiä seuraava konsonantti kahdennetaan).
* ん eli yksittäinen n lausutaan yleensä m-äänteenä p-, b- ja m-äänteiden edellä, eli samoin kuin suomessa.
* Vokaalit u ja i jäävät usein ääntymättä sanojen lopussa, kun niitä ennen tulee soinniton äänne (kuten esim. k, f tai s; varsinkin -masu-päätteisten sanojen ja desun tapauksessa), tai sanojen sisällä, kun ne ovat kahden soinnittoman äänteen välissä. Tällainen vokaali saatetaan myös ääntää lyhyenä ja soinnittomana (kuiskaten). Tätä ilmaistaan allaolevassa esimerkissä laittamalla kyseinen vokaali sulkuihin.
Seuraavassa on esimerkki ääntämistavasta.
Rivi 23 ⟶ 24:
| '''Hepburn''' || Kyō no jugyō wa ichiji kara desu. Sono mae ni gakuseishokudō de tabemasu. Kangofu ni naritai. Kanpai!
|-
| '''Suomalainen ortografia''' || Kjoo no džuŋjoo wa itšidži kara
|-
| '''Käännös''' || Tänään oppitunti on kello yhdeltä alkaen. Sitä ennen syön opiskelijaruokalassa. Haluan sairaanhoitajaksi. Kippis!
|}
Olettaen että lukija huomaa lukea ng:n ja nk:n suomalaiseen tapaan, voidaan niiden tapauksissa jättää äng-merkit käyttämättä. Tällöin esimerkiksi sana かんごふ voidaan kirjoittaa kangofu. Sanansisäisen g:n vaatimalle yksittäiselle äng-äänteelle ei kuitenkaan ole vastinetta tavallisessa suomalaisessa kirjoituksessa, joten sitä merkitään yhdellä äng-merkillä. Kuten yllä mainittu, (u) merkitsee, että kyseistä vokaalia ei usein äännetä (tai se äännetään lyhyesti ilman sointia).
Huomionarvoista on myös että alla oleva järjestelmä ei ole yleisessä käytössä missään, varsinkaan Suomen ulkopuolella, joten se on avuksi vain äänneasun havaitsemisessa.
| |||