Ero sivun ”Linux” versioiden välillä

Linux nimellä viitataan usein käyttöjärjestelmään, joka pohjautuu suomalaisen Linus Torvaldsin kehittämään vuonna 1992 julkaistuun käyttöjärjestelmän ytimeen. Tarkalleen ottaen Linux nimityksellä kuitenkin tarkoitetaan tämän käyttöjärjestelmän ydintä. Linux-ydin on Unix-yhteensopiva, mutta ei perustu Unixin koodiin. Siksi Linuxia kutsutaan Unix-klooniksi tai unixinkaltaiseksi järjestelmäksi. Linux-ydin on käyttöjärjestelmän oleellinen osa, mutta yksinään hyödytön. Ytimen lisäksi kokonaiseen käyttöjärjestelmään kuuluu myös joukko apuohjelmia, ohjelmakirjastoja ja sovellusohjelmia, jotkajoista keskeisimmät ovat Linuxin tapauksessa ovat useimmitenyleensä GNU-projektin tuottamiakeräämiä tai työkalujakehittämiä. Tämän vuoksi suositellaan Linux-pohjaisten jakeluversioiden kutsumista GNU/Linux-käyttöjärjestelmäksi, esimerkiksi Debian GNU/Linux tai Mandriva GNU/Linux.

Linux on vapaa ohjelmisto, minkä takia kuka tahansa voi tehdä siihen muutoksia. Linux-ydin on julkaistu GNU GPL -lisenssillä, useimmat Linuxissa käytettävistä ohjelmista sillä tai jollakin muulla vapaalla lisenssillä.

Linux-järjestelmän keskeisin osa on käyttöjärjestelmän ydin, englanniksi kernel. Käyttäjälle näkyvimmät osat ovat komentotulkki ja työpöytäympäristö. Komentotulkin kautta käyttäjä voi antaa käyttöjärjestelmälle ja sovelluksille komentoja kirjoittamalla ne komentoriville. Vastaavasti käyttäjä saa ohjelmilta palautetta tekstin muodossa. Työpöytäympäristössä tietokonetta käytetään monille tuttuun tapaan pääasiassa hiiren avulla kuvakkeita, valikoita ja ikkunoita klikkailemalla. Jakelupaketit kokoavat kaikki nämä ja muut tarpeelliset käyttöjärjestelmän osat helposti asennettavaan ja hallittavaan muotoon.

Työpöytäympäristöjä on tarjolla useita. GNOME, KDE ja Xfce ovat esimerkkejä yleisessä käytössä olevista työpöytäympäristöistä. Jakelupaketissa yleensä tarjotaan, jokin tai joitakin työpöytäympäristöjä joista käyttäjä voi valita haluamansa. Linuxin käyttö ei edellytä työpöytäympäristöä.

Komentotulkkejakin on tarjolla useita, muun muuassa Unixeista tutut ksh, tcsh ja zsh. YleisinOletuksena näistäkäytetään onyleensä komentotulkkia Bash.

Käytännön syistä Linux-järjestelmän eri osat paketoidaan yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi joita kutsutaan nimellä jakelupaketti tai distribuutio. Jakelupaketteja on tarjolla lukuisia. Tyypillisessä jakelupaketissa on mukana ydin, työpöytäympäristö, komentotulkki, laiteajurit ja suuri määrä sovellusohjelmia, joista esimerkkeinä internetselaininternet-selain ja toimisto-ohjelmat. Olennainen osa jakelupakettia on myös paketinhallintajärjestelmä, jonka avulla uusien ohjelmien, ajurien ja käyttöjärjestelmän osien asentaminen ja vanhojen päivittäminen on vaivatonta.

Käyttöjärjestelmä on ainayleensä asennettava ennen kuin sitä voidaan käyttää. AsennuksessaPokkeuksena tietokoneelleon siirretäänniin tarvittavatsanotut ohjelmat”live-jakelut”, jajotka tiedostotajetaan CD:ltä, sekäDVD:ltä niidentai asetukseetmuistitikulta tehdäänilman siten,varsinaista ettäasennusta. Asennuksessa halutut ohjelmat ja tiedostot tallennetaan tietokoneen kiintolevylle ja neasetetaan toimivattoimimaan yhdessähalutulla oikeintavalla.