Wikijunior Aurinkokunta/Venus

Venus on toiseksi lähimpänä Aurinkoa oleva planeetta. Venus on Maapallolta katsottuna kaikkia muita planeettoja ja tähtiä kirkkaampi. Se on monesti aamu- tai iltatähti. Venuksen voi joskus nähdä jopa päiväsaikana. Venus on saanut nimensä antiikin roomalaisten rakkauden jumalattaren mukaan.

Venusta sanotaan joskus Maan sisarplaneetaksi, koska se on yhtä suuri kuin maapallo.

Todellisuudessa Venus on hyvin erilainen kuin maapallo. Se on kuuma, eloton taivaankappale.

Rata ja pyöriminen

Vanus on 0.72 Maan radan mitan pääsäs Auringosta. Rata on lähes ympyrä.

Venus pyörii hitaasti. Venuksen vuosi kestää 235 Maan päivää ja päivä 243 Maan päivää. Venuksen päivä on siis sen vuotta pitempi.

Koko ja painovoima

Vanuksen säde 0n 6052 km. Tämä on 0.95 Maan sädettä. Massa on 0.82 Maan massaa.

Painvoima on 0.91 Maan painovoimaa.

Pilvet ja kaasukehä

Pilvet peittävät Venuksen. Ne heijastavat paljon Auringon säteilyä. Venuksen pinnalla lämpötila on noin 450 astetta. Ilmakehä on hyvin tiheä. Yölläkin on lähes yhtä kuuma kuin päivällä. Pilvissä on rikkihappopisaroita. Almmissa pilvissä typpihappoa.

Kaasukehässä on yli 96 prosenttia hiilidioksidia. 3.5 % typpeä.

Pannukakun muotoisia laavakupoleita Venuksen pinnalla

Venuksen pinnalla

Vanuksen pinnalla valaistus vastaa pilvistä talvipäivää. Näkyvyys on muutamia kilometrejä. Paine on 92 ilmakehää. Tämä vastaa kilometrin syvyyttä valtameressä. Lämpötila pinnalla yleensä välillä 440 - 480 C, kuumaa kuin uunissa. Pinnalla on melko tyyntä, vaikka pilvissä puhaltaa nopea tuuli. Paksu ilmakehä vääristää näkökentän tunnelimaiseksi, kuin tietokone-efektissä.

Venuksen pinnalla on erilaisia tuliperäisiä muodostumia. Osa muistuttaa Maan kilpitulivuoria ja keskiselänteitä. Osa on erilaisia.

Näitä ovat pyöreät "koronat" ja "araknoidit". Pinta on pääosin tasaisempaa kuin Maassa. Mutta muutamia vuoristoalueita on.

Nauvostoliiton Venera 9-luotain otti vuonna 1975 kuvaa Venuksen pinnalta.

Luotaimia Venukseen

Jo 60-luvulla Venusta kuvattiin tutkalla. Silloin näkyi muutamia ylänköalueita. Lähinnä venäläiset ovat paljon Venusta luotaimilla tutkineet. Vuonna 1967 venäläinen Venera 4 mittasi Venuksen kaasukehän koostumusta, mutta tuhoutui kuumuuteen ja paineeseen. Venäläiset saivat eri luotaimilla myöhemmin otetua pinnalta kuvia, joissa näkyi kivikkoa, soraa ja kalliota. 80-luvulla jopa ilmapallo lensi Venuksen kaasukehässä.

Luotaimet eivät ole milloinkaan pitkään kuumuutta kestäneet. Na ovat sammuneet parin tunnin kuluessa ilmakehään saapumisesta. Amerikkalaiset kartoittivat Venuksen pintaa pariin otteeseen tutkalla kiertorataluotaimillaan. Monet planeetan painannimet on naisten nimien mukaan.

Venuksen tutkiminen on 80-luvun jälkeen kiinnostanut paljon vähemmän kuin Marsin tutkiminen. Tämä johtuu siitä että planeetta on niin kuuma.

Maankaltaistettu Venus.

Teorioita Venuksesta

Venuksen hidas pyöriminen selittyy ehkä muinaisella suuren kappaleen törmäyksellä.

Joidenkin tutkijoiden mukaan Venus olisi ollut ennen auringon kirkastumista elämälle soveltuva merineen ja vesipisarapilvineen.

Kasvihuone-ilmiö olisi sitten karannut käsistä ja kuumentanut planeetan tulikuumaksi.

Jotkut ajattelevat, että joskus kymmenien tuhansien vuosien kuluessa Venuksen voisi maankaltaistaa.

Tämä tapahtuisi kylvämällä ilmakehään valtavat määrät pölyä ja leviä. Muttei olla varmoja, onnistuisko tämä.