Wikijunior Historia/Itä-Ukrainan sota

Itä-Ukrainan sota (monesti myös: Ukrainan kriisi, Ukrainan sota tai Donbassin sota) oli Itä-Ukrainan kapinasta alkanut sota vuosina 2014 - 2022.

Vuonna 2014 Ukrainassa tapahtui länsimyönteinen vallankumous. Kumoukselliset poistivat venäjän kielen aseman. Venäjänkielisissä itäosissa pelättiin oikeuksien menetystä. Niinpä niissä nousi levottomuuksia uutta hallitusta vastaan. Niistä kehkeytyi aseellinen kapina. Ukraina vastasi hyökkäämällä kapinallisten kimppuun. Syntyi sota, joka raunioitti paikoin Itä-Ukrainaa pahoin. Kapina-alueella oli mielivaltaa ja laittomuutta. Venäjältä tuli vapaaehtoisia asemiehiä ja sotilaita kapinallisten avuksi. Ainakin ajoittaina tulitus jatkui Minskissä somitun sopimuksen jälkeen. Sodassa kuoli tuhansia. Sota on monesti nähty idän ja lännen välisenä kamppailuna. Vuonna 2022 sota laajeni Venäjän ja Ukrainan väliseksi.

Euromaidan ja vallankumous

Sisäministeriön joukot ja protestoijat vastakkain. 18. helmikuuta 2014 Kiovassa.

Ukraina pyrki vuonna 2013 vapaakauppasopimukseen EU:n kanssa. Venäjä vastusti tätä, koska halusi Ukraina liittyvät Euraasian sopimukseen. Venäjä pisti elokuussa ukrainasta tuotavilel tuotteille kiellon.

Ukrainan hallitus kieltäytyi vuoden 2013 marraskuussa solmimasta vapaakauppasopimusta EU:n kanssa. Näin vaikka vapaakauppasopimuksesta oli puhuttu pitkään.

Tämä käynnisti vapaakauppasopimuksen kannattajien viikkoja jatkuneet mielenosoitukset. Euromyönteisten suuret mielenosoitukset olivat alussa rauhallisia. Mutta pian niihin liittyi väkivaltaisia mellakoijia.

Turvallisuusjoukot vastasivat tietenkin kovin ottein.

Opposition johtohahmo hakattiin. Hallituksen Berkut-joukot ampuivat mielenosoittajia, ilmeisesti vastauksena joidenkin protestoijien väkivaltaan.

Kun kuolemia tapahtui Kiovassa Maidanin aukiolla, mielenosoittajat solmivat parlamentin opposition kanssa tilanteen rauhoittamisesta. Presidentti menetti mm länsimyönteisten liikemiesten tuen.

Ukrainan Venäjä-mielinen presidentti Viktor Janukovits piiloutui ja pakeni Venäjälle helmikuussa 2014. Venäjä tuomitsi vallankumouksen. Sen tiedotusvälineissä syytettiin kumouksellisia muun muassa fasisteiksi.

Kriisi

Ukrainan parlamentti kumosi Venäjän kielen aseman ja teki Ukrainasta ainoan virallisen kielen. Tämä laukaisi mielenosoituksia maan venäjänkielisillä alueilla, lähinnä itäosassa.

Venäjä valtasi Krimin niemimaan 27. helmikuuta alkaen. Sinne ilmestyi "pieniä vihreitä miehiä", puolisotilaallisia joukkoja, Putinia tukevia moottoripyöräjengi Yön susien kannattajia ja muita Venäjän voimajoukkoja. Tunnuksettomat pienet vihreät miehet olivat Venäjän erikoisjoukkoja. Ukrainan joukot Krimillä olivat pienet ja huonosti aseistetut. Ukraina ei myöskään halunnut taistella Krimistä, koska halusi välttää yhteenottoa Venäjän kanssa. Niinpä taistelut jäivät vähäisiksi, vain pari ukrainalaisotilasta kuoli. Länsivallat asettivat talouspakotteita Venäjälle, koska tämä otti Krimin Ukrainalta mitään kysmättä. Venäjä vastasi omilla talouspakotteillaan.

Sodan alku

Ukrainan armeijan sotilaita Mariupolissa,

Itä-Ukrainan alueella olevat aseistetut separatistien ryhmät alkoivat miehittää hallintorakennuksia.

Hallitus aloitti huhtikuun puolivälissä valtauksia vastaan suunnatun "terrorismin vastaisen operaation".

Venäjä keskitti joukkojaan Ukrainan rajalle, muttei käyttänyt niitä.

Venäjä-mieliset aktivistit kapinoivat Odessassakin. He käyttivät katutappelussa muun muassa ampuma-aseita. Suuttuneet Ukraina-mieliset hyökkäsivät niin ikään myös ampuma-aseita käyttäen venäläismielisten kimppuun ja ajoivat nämä pakoon. Ukrainalaismieliset saartoivat venäläismieliset ammattiliittojen talolle. Venäläismieliset ampuivat sielläkin ja heittelivät polttopulloja. Raivokas mellakka johti siihen, että rakennus syttyi tuleen. Suuri väkijoukko ei peräytynyt, vaikka osa ukrainalaisista auttoikin hätään joutuneita venäläismielisiä. Kymmeniä venäläismielisiä kuoli sen takia, etteivät päässeet ulos palavasta rakennuksesta saarron takia. Osaksi venäläismielisistä koostuva harvalukuinen poliisi ja palokunta reagoivat hitaasti mellakkaan. Ukraina vähätteli ukrainalaismielisten osuutta. Venäjä syytti ukrainalaisia natseja Odessan tapahtumista.

Tämä vei sotaan. Toukokussa taisteltiin muun muassa Donetskin lentoasemalla. Kapinallisryhmät myös taistelivat keskenään, ja Venäjältä tulleet kapinallisryhmät pyrkivät johtoon. Eräs Venäjän kapinaryhmistä oli Slovjanskissa majaansa pitävä Igor Girkinin alias Strelkovin ryhmä. Itä-Ukrainan alueella vallitsi laittomuus ja mielivalta, pienestäkin varkaudesta saatettiin ampua. Siviilejä määrättiin pakkotyöhön. Ukrainan puolella taisteli armeijan lisäksi myös vapaaehtoisia asekaarteja.

Sota

Kesäkuussa hallitus aloitti hyökkäyksen. Operaatio ajoi kapinalliset ulos muun muassa Slovjanskista ja Kramatorskista heinäkuussa. Monin paikoin rakennukset raunioituivat raskaiden aseiden tulituksessa.

Heinäkuussa joku ampui alas malesialaisen matkustajakoneen Itä-Ukrainan kapinallislaueen yllä. Ukrainan ja läntisten tahojen mukaan syyllisiä olivat kapinalliset, jotka luulivat matkustajakonetta suureksi armeijan kuljetuskoneeksi. Venäläiset tiedotusvälineet puolestaan syyttivät Ukrainaa lavastuksesta.

Kapinalliset olivat jäämässä tappiolle. Tämän takia venäläisiä vapaaehtoisiksi kutsuttuja joukkoja saapui Itä-Ukrainaan. Ukrainan armeija joutui taas vetäytymään, kärsien paikoin raskaita tappioita.

Venäjä sanoi, että sillä ei ollut joukkoja Itä-Ukrainassa. Venäjän sotilaiden kuolemia tutkineita journalisteja ja muita häirittiin Venäjällä monesti seuraamalla ja kimppuun käymällä.

Kapinallisryhmät taistelivat keskenään. Kansainväliset neuvottelut tähtäsivät alusta asti taistelujen lopettamiseen, mutta nämä eivät pysäyttäneet sotaa.

Jäätynyt konflikti

Vuonna 2015 solmittiin kaksi tulitaukoa. Mutta näiden välillä oli ajoittain kovia taisteluja. Seuraavina vuosina 2016-2021 taistelut jatkuivat välillä voimistuen, välillä hiljeten pienemmällä voimalla. Vuoden 2015 jälkeen yhteensottoa kutsuttiinkin monesti "jäätyneeksi konfliktiksi". Mutta rintamalla se ei aina näyttänyt siltä.

Länsi alkoi antaa Ukrainalle aseapua vuonna 2017.

Suora yhteenotto Ukrainan ja Venäjän välillä

Venäjän Ukrainaan kohdistamasta sotilasoperaatiosta laajemmin: Venäjän-Ukrainan sota 2022

Ukraina aikoi vuodesta 2018 liittyä Natoon. Venäjä vastusti tätä. Se katsoi Ukrainan Nato-jäsenyyden uhkaavan turvallisuuttaan. Se myös syytti Ukrainaa Itä-Ukrainan venäläisten kaltoin kohtelusta. Venäjän joukot tunkeutuivat Ukrainaan 24. helmikuuta 2022. Ukraina julisti maan olevan sodassa. Venäjä puhui pelkästä sotilasoperaatiosta. Idän ja lännen välit ajautuivat nyt täyteen umpikujaan.

Venäjä katsoi käyvänsä isänmaallista sotaa: torjua Naton uhka, palauttaa alueita Venäjälle ja auttaa Ukrainan venäläisiä.

Venäjä syytti alussa Ukrainan hallitusta natseiksi, myöhemmin alkoi puhua Saatanasta. Mutta Ukrainan mielestä kyse oli ukrainalaisten kansanmurhaan tähtäävästä laittomasta sodasta, joka kohdistui myös siviileihin.

Chasiv Jarin rautatieasema palaa, kun venäläiset ovat pommittaneet.

Alussa Venäjän joukot etenivät lähes salamavauhtia. Mutta maaliskuun puoliväliin mennessä oli selvää että Venäjän operaatio oli mennyt pieleen. Ukrainan hallitus taisteli länsivaltojen tuella ankarasti vastaan. Lisäksi Venäjän armeija oli melko pieni operaatioon nähden, huonosti järjestetty ja varustettu. Venäjän armeija pommitti alusta asti myös siviilikohteita. Venäjä joutui vetämään joukkonsa Kiovan läheltä jo keväällä. Mutta se onnistui valtaamaan tuhoamistaistelun omaisella saarrolla Mariupolin kaupungin. Tämän jälkeen Venäjän joukot etenivät melko hitaasti Itä-Ukrainassa. Ukrainan armeija hyökkäsi menestyksellä Harkovan lähellä syyskuussa. Venäjän armeija vetäytyi paikoin pakokauhun vallassa. Venäjä liitti valtaamansa Ukrainan alueet itseensä. Se julisti käyvänsä "sotaa lännen saatanaa vastaan". Molemmat osapuolet kärsivät sodassa melko suuria tappioita, mutta Venäjän menetykset lienevät olleen isompia. Venäjä vetäytyi menestyksellä Dneprin taakse talveksi helpommin puolustettavalle rintamalle. Venäjä pyrki systalvesta alkaen tuohoamaan Ukrainan infrastruktuuria.

Sota huononsi ratkaisevasti idän ja lännen välejä. Molemmat osapuolet syyttivät jatkuvasti toisiaan. Länsi asetti Venäjälle kovat talouspakotteet. Sodan pelättiin jopa laajenevan kolmanneksi maailmansodaksi, joka veisi maailmanloppuun.