Wikijunior Historia/Venäjän historia

Venäjän historia alkaa viikinkien perustamista valtioista, joista yhdestä tuli Novgorodin ruhtinaskunta joskus 800-luvulla jaa. Tämä ja Kiovan Venäjä olivat varhaisia slaavilaisia valtioita. Mongolivalloituksen vaikutuksesta Kiova kukistui. Johtoon nousi Moskovan alueella sijainnut valtio 1200-1400-luvuilla. Se laajeni tsaarien johdolla valtavaksi suurvallaksi 1500-1800-luvuilla. Kansassa oli enenevää tyytymättömyyttä tsaarin hallintoa kohtaan 1800-luvulla. Vallankumous syöksi tsaarin vallasta ja kommunistiset bolshevikit kaappasivat vallan vuonna 1917. Syntyneen sisällissodan jälkeen vakiintui Neuvostoliitto. Maan toinen johtaja oli hyvin raaka kansaansa kohtaan tapattaen miljoonia, mutta myös teollisti maata. Toinen maailmansota aiheutti Neuvostoliitolle suuret tappiot, mutta sitä muistellaan jälkikäteen Suurena isänmaallisena sotana, koska Neuvostoliitto voitti sen. Sotien jälkeen Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kilpailivat maailman vallasta. Neuvostoliitto romahti 90-luvun alussa talousvaikeuksiin ja kansojen eripuraisuuteen. Yksi sen raunioille syntyneistä valtoista oli Venäjä. Nykyinen Venäjä on silti maailman suurin valtio. Nykyään Venäjä on vahvasti presidenttijohtoinen liittovaltio, jossa kansalaisoikeuksia on kavennettu vallankumouksen pelon takia.

Varhainen historia

muokkaa
 
Rurik saapuu Laatokanlinnaan.

Venäjältä on tehty löytöjä kivi- ja jääkauden ihmisistä. Tunnetaan muun muassa Denisovan ihminen. Arktiksessa asui varhaisia metsästäjiä jo 40 000 vuotta sitten. Tunnettuja ovat kivikautiset Sungirin haudat.

Varhaiset indoeurooppalasiet levittäytyivät nuoremmala kivikaudella Venäjän alueelle. Myöhemmin näistä erottautuivat slaavit jossain Valko-Venäjän alueella.

Kreikkalaiset perustivat siirtokuntia Mustanmeren rannoille.

600-luvulta jaa itäslaavit levittäytyivät mm suomalais-ugrilaisten heimojen asuinalueille. Ruotsalaiset viikingit liikkuivat 700-luvulla itäslaavien ja suomensukuisten alueella. Näistä käytetään historiankirjoissa monesti nimitystä varjagit. Slaavit kutsuivat viikinkejä nimellä rusj, rus tarkoittaen ruotsalaisia.

Venäjä sai myöhemmän nimensä Rossija, Russia jne ruseista

Varjagit valtasivat maata käyttäen hyväkseen heimopäälliköiden välisiä kiistoja. Varjagit verottivat slaaveja ja aikaa myöten sulautuivat näihin oppien näiden kielen. Kolme viikinkiveljestä hallitsi alueitaan. Kaksi kuoli pian. Jäljelle jäi Rurik. Rurikin hallitseman alueen keskus sijaitsi alussa mm. Laatokanlinnassa. Se oli kauppareitin varrella. Sata vuotta myöhemmin valtakunnan pääkaupunki oli Novgorod. Ensimmäinen ortodoksinen patriarkka saapui 860-luvulla konstantinopolista Novgorodiin, mikä aloitti kristinuskon leviämisen siellä.

Pian valtakunnan keskus siirtyi nykyiseen Ukrainaan, Kiovaan. Kiovan Venäjä oli suurvalta 900-luvulta alkaen. Kiovan prinsessa Olga oli ensimmäinen venäläinen hallitsija joka oli ortodoksi 950-luvulla. Venäjästä tuli virallisesti ortodoksinen 988, jolloin prinssi Vladimir kastautui.

Kiovat valtio heikkeni 1000-luvun puolivälistä sisäisten kiistojen ja ulkoisten vihollisten vuoksi. Kumaanit tunkeutuivat maahan.

1100-luvulla turkkilaiset hyökkäsivät maahan ja ajoivat venäläisiä pohjoiseen.

Mongolit, Moskovan nousu

muokkaa

1100-luvulla ruhtinas Juri Dolgoruki siirsi pääkaupungin Kiovasta Suzdaliin. Juri Dolgoruki perusti Moskovan siten, että surmautti myöhemmän Moskovan paikalla olleen tilan omistajan pajari Stepan Kutškon. Näin vuonna 1147 Moskova perustettiin. Jonkin ajan kuluttia Dolgoruki rakennutti paaluaidan tilan ympärille. Näin syntyi ensimmäinen Moskovan kreml, linnoitus.

Nopeasti ratsain liikkuvat, lähes voittamattomat mongolit hyökkäsivät idästä Venäjälle 1223 hävittäen maata.

Mongoleja auttoi se, että Kiovaa seurannut Venäjä oli hajanainen, koostui monesta ruhtinaskunnasta. Vuosina 1237 - 1240 mongolit tuhosivat Vladimir-Sudzalin, Tsernihivin ja Kiovan. Moskova oli noihin aikoihin vain pieni kauppapaikka syrjäisellä metsätiellä.

Varsinaisen mongolivallan jälkeen tuli Kultainen orda, jonka hallitsijat ryöstelivät venäläisiä alueita. Mongolien valta taannutti Venäjän. Tällä oli vaikutusta vuosisadoiksi. Toisaalta mongolivalta yhdisti venäläisiä sitä vatsaan.

1200-luvulla Novgorodin ruhtinas Aleksanteri Nevskin poika Daniel perusti Vladimir-Suzdalin alueelle Moskovan ruhtinaskunnan. Vuoden 1250 aikoihin nousi voimakas Tverin ruhtinaskunta, joka pytrki koko Venäjän herruuteen.

Mutta Moskovan ruhtinas Iivana Kalita sai mongoleilta luvan Tverin kukistamiseen. Mongolit myönsivät Kalitalle luvan kerätä veroja koko Venäjältä. Mutta Iivana Kalitan kuoltua häne valtansa pirstoitui. Kun Tver yritti yhdessä Liettuan kanssa kukistaa Moskovan, sen ruhtinas Donskoi voitti nämä. Kun samaan aikaan kultaina orda heikkeni, Dmitri Donskoi lopetti veronmaksun mongoleille. Venäläiset liittoutuivat nyt mongoleja vatsaan, ja löivät nämä. Mutta mongolit valtasivat Moskovan takaisin. Moskova alkoi vallata muita venäläisiä ruhtinaskuntia 1400-luvulla pysyen yhä Kultaiden Ordan alaisuudessa.

Iivana Julma

muokkaa

1400-luvun lopussa Iivana III Suuri irtautui ympäröivien kansojen vallasta ja loi pohjan nykyiselle Venäjälle.

Vuonna 1533 nousi Venäjän valtaistuimelle hyvin väkivaltainen mies, joka tunnetaan nimellä Iivana Julma. Hallituskautensa alussa Iivana Julma uudisti maata, muun muassa kutsui koolle maapäivät, alisti kirkon valtiolle ja perusti vakinaisen armeijan. Iivana Julma kukistin tataarit raa'oin ottein tappamalla ja pakkokäännyttämällä.

Iivana epäili salaliittoja kaikkialla.Tähän olikin aihetta, ylimystö vastusti tsaarin itsevaltaa. Iivana Julma pyrki kukistamaan salaliitot hinnalla millä hyvänsä.

Niinpä Iivana loi tsaarin virkamiehet, opritsnikit, jotka tappoivat tsaarinvallan vastustuksesta epäiltyä ylimystöä ja talonpoikia mielivaltaisesti.

Iivana kidutti itse kuoliaaksi epäilemänsä vastustajan, ja samalla tavoin kävi myös tämän perheelle naiset ja lapset mukaan lukien, ja lähialueen talonpojatkin tapettiin.

Iivana IV Julma julistautui keisariksi, tsaariksi. Iivana Julma kävi monia sotia pyrkien laajentamaan Venäjää. 1600-luvun alussa tulivat katovuodet ja nälkä.

Venäjää hallitsi jonkin aikaa mihinkään hallitsijasukuun kuulumaton Godunov, joka oli syntyperältään tataari.

Maa ajautui sisällissotaan ja ulkovallat puuttuivat Venäjän asioihin. Tätä kautta sanotaan sekasorron ajaksi. Sekasorron aika tunnetaan muun muassa kolmesta Vale-Dmitristä, jotka kaikki väittivät olleensa Iivana Julman poikia. Näistä yksi pääsi valtaistuimelle, muttei pysynyt siinä kauan.

Romanovit ja Venäjän keisarikunta

muokkaa

Romanovit, streltsit

muokkaa

Mikael Romanov nousi valtaan 1613. Tämän jälkeen Romanovit hallitsivat Venäjää yli kolme vuosisataa. Mikaelin aikana Venäjän sekasorron aika päättyi. Hallinto pisti rosvojoukkoja kuriin. Mikael myös loi uuden hallinnon alkukantaisine ministeriöineen ja eräänlaisen salaisen poliisin. Mikaelin aikana luotiin myös uusi tsaarin hovi.

Mikaelin hallitessa Venäjä laajeni Siperian halki Tyynelle merelle asti.

Vuonan 1648 oli Moskovassa suolakapina, korkeaa suolaveroa vastaan. Perimmäinen syy oli kapina talousuudistusta vastaan, mm streltsien, tsaarin henkivartiokaartin sotilaiden pienempi palkka. Streltsit näyttelivät myöhemminkin merkittävää osaa Venäjän historiassa.

Seuraavana vuonna tsaarin suosikki Morozov laati lakikokoelma, joka teki talonpojista käytännössä maaorjia.

Samoihin aikoihin varsinainen orjuus alkoi hävitä Venäjällä.

Toisaalta hallitsijan neuvonantajien pajarien ja kirkon etuisuuksia kavennettiin ja ja kaupunkiväestön ja maaseudun aatelisten etuisuuksia lisättiin.

Donin kasakat kapinoivat alkanutta maaorjuutta vastaan ryöstellen kaupunkeja, mutta kapina kukistui.

Pietari Suuri

muokkaa

Pietari I Suuri perusti Pietarin ja pyrki nykyaikaistamaan maata. Hän rakennutti Venäjälle laivastoa. läntisten oppien mukaan. Pietarin kaupungin rakentaminen vei kymmenien tuhansien hengen.

Pietari Suuri löi Ruotsin ja laajensi Venäjän Itämeren rannoille. Pietari Suuri julisti venäjän keisarikunnaksi vuona 1721. Venäjä kävi Pietari Suuren aikana muun muassa Suuren pohjan sodan ja miehitti Baltian ja Suomen.

Pietari lakkautti pajarit ja alkoi luoda virkamiehistöä aateliston tilalle. Pietari myös pyrki teollistamaan Venäjää. Pietari myös lalkkautti streltsit, koska nämä olivat kapinoineet.

Pietaria vastustivat papisto ja aatelisto. Sodat ja uudistukset kasvattivat veroja.

Pietarin jälkeen seurasi muutama hallitsija, joissa oli jo naisia.

Katariina Suuri

muokkaa

Katariina II nousi valtaistuimelle 1762. Tämä oli mahdollista, koska hänen miehensä Pietari III oli epäsuosittu varsinkin armeijan parissa. Lisäksi tämän avioliitto Katariina kanssa oli epäonninen. Niinpä Katariina kaappasi vallan armeijan upseerien avulla. Pietari III vangittiin Ropsunhoviin ja kuoli pian epämääräisissä oloissa.

Katariina Suuri pyrki edelleen laajentamaan Venäjää. Katariina II olisi halunnut parantaa talonpoikien asemaa, mutta maaorjuudesta hyötyvät säätyläiset vastustivat tätä. Maaorjuuteen joutuneet talonpojat nostivat aika ajoin pieniä kapinoita 1750-luvulta alkaen.

Maaorjat joutuivat maksamaan isännilleen suurempaa veroa, kun Venäjää nykyaikaistettiin.Vakavin kapina oli Pugatšovin kapina. Pugatšov julisti itsensä tsaariksi, hänen armeijansa valtasi laajoja alueita.

Kapinalliset polttivat monia kartanoita ja tappoivat aateliset. Mutta sotarintamalta palannut Venäjän armeija kukisti hajanaisen kapinan ja teloitti monia kapinajohtajia.

Katariina pyrki kehittämään Venäjää valistusaatteen mukaan. Hän laati vaaleilla valittavan uuren valiokunnan kuin eduskunnaksi, mutta pettyi siihen ja hajotti sen.

Venäjä soti Katariinan aikana mm osamaneja ja Ruotsia vastaan ja Puolassa.

Katariina aikana myös Venäjällä alettiin julkaista yhteiskunnallista keskustelua lisääviä kirjoja ja lehtiä. Vuonna 1790 kirjailija ja hallinnon arvostelija Aleksandr Radištšev karkotettiin Siperiaan. Ranskan suuri vallankumous teki Katariinasta ja Venäjän hallinnosta kaikenlaisen vapaamielisyyden vastustajan,

Venäjä 1800-luvulla

muokkaa

Venäjä osallistui moniin Euroopassa käytäviin sotiin vuoden 1800 molemmin puolin.

Suomi liitettiin Venäjään vuonna 1809 Aleksanteri I:n hallitessa maata.

Napoleonin Ranska päätti vallata Venäjän. Sen armeija voitti taisteluja Venäjällä. Moskovan lähellä Borodinossa armeijat kävivät uuvuttavan taistelun, josa molemmat kärsivät suuria tappioita. Napoleonin armeija voitti taistelun, ja Venäjän armeija vetäytyi. Venäläiset evakuoivat Moskovan, joka pian syttyi tuleen. Ranskalaiset vetäytyivät sen jälkeen Moskovasta.

Napoleonin valloitusretki Venäjälle päättyi poltetun maan taktiikkaan, sitkeään vastarintaan ja

kylmään talveen.

Aleksanteri I perusti vuonna 1815 yhdessä Preussin ja Itävallan kanssa Pyhän allianssin, jonka tarkoitus oli suojella kristillisiä monarkkeja vallankumouksia vastaan. Aleksanteri I:n aikana syntyivätkin Venäjälle ensimmäiset vallankumoukselliset liikkeet. Lännestä levisi vaikutteita Venäjälle: ajatus vallankumouksesta ja huomio, että lännessä oltiin yhteiskunnassa ja taloudessa pidemmällä.

1800-luvulla Nikolai I harjoitti vanhollista politiikkaa ja mm jatkoi maaorjuutta. Sotilaskoulutettu Nikolai I keskitti vallan itselleen. Nikolai I suhtautui Suomeen melko suopeasti.

Vuonna 1825 uudistusmieliset upseerit yrittivät kapinaa, joka muistetaan dekabristikapinana. Armeija kukisti molemmat dekabristien kapinat.

Nikolai I järjesti salaisen poliisin. Paikallisia talonpoikaiskapinoita esiintyi Nikolai I:n aikaan 20-30 vuodessa.

Hänen seuraajansa Aleksanteri II vapautti maaorjat. Mutta puolalainen itsenäisyyden puolesta taistellut terroristi murhasi hänet pommilla.

Venäjällä alkoi ilmetä 1800-luvulla kapinoita. Aleksanteri III valvoi valtakuntaansa rautaisella kurilla, mutta hänen aikanaan Venäjä ei käynyt sotia. Muita kansoja venäläistettiin. Pelätty salainen polisi Ohrana ("suoja", "vartio") syntyi. Venäjä alkoi teollistua. Viimeinen tsaari, Nikolai II oli vanhoillinen hallitsija, muttei kovin vahva. Mutta hänen kaudellaan talous kasvoi nopeasti ennen sotia. Poliittisia oppositiotoimijoita karkotettiin 1800-luvulla Siperiaan. Yksi näistä oli Vladimir Iljitsh Uljanov, joka myöhemmin tultiin tuntemaan nimellä Lenin.

Vallankumoukset

muokkaa

Vuoden 1905 kapina, Rasputin ja ensimmäinen maailmansota

muokkaa
 
Tsaarin joukot tappoivat aseettomia rauhallisia mielenosoittajia verisunnuntaina vuonna 1905.

Lakot lisääntyivät 1890-luvulla, kun kasvavan teollisuuden työläiset olivat tyytymättömiä mm pitkään työaikaan. Kaupungeista levisi maaseudulla vallankumouksellisia ajatuksia. Maattomia, nälkäisiä talonpoikia liikkui Venäjällä maaseuduilta kaupunkiin ja he olivat alttiita mellakoimaan. Nopeasti kasvanut Venäjän talous ajautui vuoden 1900 tienoilla kriisiin. Vuonna 1905 alkoi suuri kapina. Se alkoi, kun Venäjä hävisi sodan Japania vastaan. Armeija kukisti kapinan ampumalla myös aseettomia raihallisa mielenosoittajia. Suomessa oli suurlakko. Mutta tsaari Nikolai II joutui myöntymään eduskunnan, duuman luomiseen ja poliittisiin vapauksiin.Tsaari silti kykeni hajottamaan duuman, jolla ei loppujen lopuksi ollut paljoa valtaa. Uudistuksia peruttiin asteittain.

Venäjä joutui ensimmäiseen maailmansotaan. Tsaari johti sotaa päämajasta, keisarinna hallitsi maata. Venäjän tsaarinhuoneen mainetta alensi muun muassa mystikko Rasputin. Hän oli kansanomainen uskovainen ihmeparantaja ja tsaarittaren suosiossa. Tsaaritar uskoi Rasputinin kykenevän auttamaan sairasta poikaansa. Keisarinna erotti ministereitä Rasputinin mielen mukaan. Keisarinnaa epäiltiin saksalaisten puolella olijaksi, koska hän oli sieltä kotoisin. Monet yrittivät mielistellä Rasputinia, jotta saisivat parempia virkapaikkoja.

 
Katusulku Pietarin keskustassa helmikuussa.

Kansa ei pitänyt Rasputinista, koska tämän kerrottiin viettävän paheellista elämää. Osin tämä olikin totta, mutta huhut liioittelivat sitä. Keisarinhuoneen uskottavuus romahti Rasputinin takia. Rasputin sai hovissa vihamiehiä.

Sen takia keisaria kannattavat Rasputinin viholliset murhasivat tämän. Venäjän sodanaikaiset pääministerit olivat melko kyvyttömiä. Hyvinkin eri aatteita edustavat poliittiset puolueet kääntyivät vuoden 1916 lopuilla Nikolai II:ta vastaan.

Helmikuun vallankumous

muokkaa

Ensimmäinen maailmansota kääntyi tappioksi vuonna 1915. Sota myös luhisti talouden. Kaupunkien elämä kurjistui, maaseudulla voitiin paremmin. Kansa näki nälkää Pietarissa talvella 1916-1917. Myös lämmityspolttoaine oli loppu. Oli normaalia kylmempi talvi. Ruokapula uhkasi, vaikkei nälänhätä ollutkaan.

Pietarissa alkoivat lakot. Putilovin tehtaalla alkanut lakko levisi koko Pietariin. Puolueista menshevikit ja sosialistivallankumoukselliset (SR:t) liittyivät lakkoihin mukaan. Lopulta kymmeniä tuhansia sotilaita siirtyi kapinallisten puolelle, koska he eivät halunneet ampua siviilejä. Kapinalliset pistivät tsaarin luopumaan vallasta.

Tämä oli helmikuun vallankumous, jossa valtaan nousi väliakainen hallitus. Se koostui monista puolueista. Sen johtajana oli alussa Lvovin ruhtinas, lopussa lakimies Anatoli Kerenski. Työläisten neuvostoja alettiin perustaa. Kommunistijohtaja Lenin palasi maanpaosta.

Alussa väliaikaista hallitusta johtivat oikeistolaiset. Kun tapahtui poliittinen skandaali, painopiste siirtyi enemmän vasemmalle.

Bolshevikit yrittivät vallankumousta heinäkuussa. Se meni mönkään, ja Lenin pakeni Suomeen.

Kenraali Koronilov hyökkäsi kohti Pietaria. Kerensikin hallitus aseisti työläiset.

Välikainen hallitus hidasteli uudistusten teossa ja piti maan sodassa. Tämä ja se että ruokahohuolto ei toimonut säi sen kannatusta. Rintamma tuli tappiota ja armeijan moraali romahti, sotilaita karkaili joukoittain.

Lokakuun vallankumous

muokkaa

Bolshevikit valtasivat yhdessä vasemmisto-SR puolueen kanssa syksyllä Pietarin neuvoston. Lokakuun lopussa perustettiin Pietarin sotilaallinen vallankumouskomitea. Trotskin johtamat bolshevikit saivat sen hallintaansa lähes täysin. Bolshevikit päättivät kaapata vallan elokuusta 1917 alkaen sopivat tilaisuuden tullen.

Bolshevikit aloittivat kapinan, kun hallitus yritti riisua sotilaallisen vallankumouskomitean aseista. Monet Pietarin sotilaista joko tukivat bolshevikkeja tai vielä useammat olivat puolueettomia, harva kannatti hallitusta.

Punakaartit miehittivät postin, lennätinaseman ym kohteen Pietarissa. Sitten sotilaat ja väkijoukko hyökkäsivät Talvipalatsin. Ministerit vagittiin, mutta pääministeri Kerenski kykeni pakenemaan ulkomaille. Bolshevikit

saivat neuvostokongressissa ylivoiman, kun kaappausta protestoineet menshevikit marssivat ulos. Moskovassa käytiin hallituksen puolella olevian junkkarien ja punakaartien välillä katutaisteluja, jotka punakaartit voittivat. Neuvostokongressi solmi rauhan Saksan kanssa. Parin seuraavan kuukauden ajan bolshevikit vakauttivat valtaansa virkamiehistöissä ja sotilasneuvostoissa. Valta oli nyt käytännössä Vladimir Leninin johtamilla bolshevikeilla,

jotka heidän vastustajansa pian yrittivät haastaa.

Bolshevikkien salaine palvelu tappoi Tsaarin perheineen ampumalla, koska pelkäsi näiden nostavan Venäjällä kapinaa.

Neuvostoliiton synty ja alkutaival

muokkaa
 
Stalin oli Neuvostoliiton kovaotteinen hallitsija, jonka aikana maa teollistui nopeasti.

Alkoi Neuvosto-Venäjän aika. Kommunistien puna-armeija pyrki valtaamaan itselleen koko Venäjän. Se pyrki kukistamaan kilpailevat sosialistit.

Ulkomaiset joukot ja tsaarin valtaa kannattavat kenraalit taistelivat vastaan. Kommunistit murhasivat Tssarin vaimoinene ja lapsineen. Maassa vallitsi sotakommunismi, ja nälänhätä.

Sodan päätyttyä Neuvostoliitto pyrki toteuttamaan sosialismin ja markkinatalouden yhdistelmää NEP:iä.

Leninin kuoltia Stalin juonitteli itsensä valtakunnan johtoon. Vuonna 1928 Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin aloitti suunnitelmatalouden. Tähän kuului muun muassa pakkokollektivisointi, maatilojen yhdistäminen suuriksi kolhooseiksi, yhteistiloiksi. Stalin kykeni teollistamaan maata. Stalinin politiikan kääntöpuolena olivat kuitenkin 30-luvun Ukrainan nälänhätä, ihmisten surmauttaminen joukoittain ja sulkeminen työleireille missä moni kuoli nälkään. Stalin harjoitti "puhdistuksia", joissa näytösoikeudenkäyntien perusteella teloitettiin ihmisiä . Stalin lähetti joukkoja maaseudulle tappamaan talonpoikia, koska nämä eivät tuottaneet kaupunkeihin kyllin viljaa. Stalin myös pakkosiirsi kansoja toisiin paikkoihin. Stalin tapatti maata omistavia talonpoikia, kullakkeja, koska syytti näitä nälänhädästä. Miljoonia kulakkeja kuoli, parheet joutuivat leireille tai kerjäämään elantonsa.

Lisäksi Stalin loi ympärilleen henkilönpalvonnan, joka joskus jopa nauratti häntäkin.

Neuvostoliitto joutui toiseen maailmansotaan 40-luvulla ja kärsi siinä raskaita tappioita. Neuvostoliitto kuitenkin voitti Saksan ja sen armeija eteni Berliiniin. Sotaa on sen jälkeen muisteltu Suurena isänmaallisena sotana ja Stalinia kansallissankarina.

Sotien jälkeinen Neuvostoliitto

muokkaa

Maailmansodan jälkeen Nuevostoliitto pyrki kilpailemaan Yhdysvaltain kanssa maailman herruudesta. Se hankki ydinaseita.

Se myös ajautui välirikkoon sosialistisen Kiinan kanssa. Stalin kuoli 1953. Hänen jälkeensä valtaan nousi Malenkov.

Sen jälkeen Nikita Hrustsov pyrki uudistamaan sosialismia. Hän pyrki ottamaan pesäeroa Stalinin ajan poliittisiin vainoihin.

Hrustsovin suosio kansan parissa laski, kun tämä päätti korottaa elintarvikkeiden hintoja tuotantokustannuksia vastaaviksi. Stalinhan oli usein laskenut hintoja.

Hrutsovin aikana Kiinan ja Neuvostoliiton välit katkesivat. Kiina piti Hrutsovin uudistuksia sosialismista lipeämisenä ja Hrutshov ei pitänyt Kiina johtajasta Maosta.

Vanhoilliset kommunistit vastustivat Hrustosvin uudistuksia ja syrjäyttivät tämän siirtämällä jo ikääntyneen Hrustsovin eläkkeelle.

Valtaan nousi noin pariksi kymmeneksi vuodeksi Leonid Brezhnev. Neuvostoliitto kukisti 50- ja 60-luvuilla Itä-Euroopan maissa pujenneet kapinat.

60-luvulla Neuvostoliitto lienee ollut mahtinsa huipulla. Talous kasvoi nopeasti, varsinkin koneenrakennus. Brezhnev antoi salaiselle poliisille KGB:lle suuren vallan. Maa lähetti ensimmäisen satelliitin ja ihmisen avaruuteen. Mutta Yhdysvallat voitti kilpajuoksun Kuuhun.

70-luvulla taloudessa alkoi näkyä kasvun jämähtäminen. Neuvostoliitto yritti kompensoida tätä rakentamalla mm kaasuputkia, jotka veivät maakaasua länteen. Suurin osa teollisuudesta oli sotateollisuutta. Neuvostolittio joutui Breznevin aikana ostamaan viljaa ja elintarvikkeita mm Yhdysvalloista.

Kansalaisoikeudet pysyivät rajattuina. Neuvostojärjestelmää arvostellut Neuvostoliiton vetypommin isä Andrei Saharov joutui kotiarestiin. Vähemmän tunnettuja suljettiin mielisairaaloihin. Brezhnevin viimeisinä vuosina hänelle koetettiin rakentaa henkilökulttia, mutta ihmiset suhtautuivat siihen kyynisesti: eivät pelänneet Brezhneviä, kuin Stalinia aikoinaan.

Leorid Brezhnev kuoli vuonna 1982. Tämän jälkeen valtaan nousi ensin puoluekonkari Juri Andropov. Andropov koetti taistella alkoholismia jne ongelmia vastaan.

Andropovin seuraaja Konstantin Tshernenko jatkoi Brezhneville tyypillistä politiikkaa, joka suosi työläisiä ja kehitti asevarustelua ja virastojen valtaa.

Vuonna 1986 valtaan nousi Mihail Gorbatsov, joka pyrki uudistamaan sosialismia. Gorbatsov oli lännessä suosittu, koska liennytti ja veti Neuvostoliiton joukot pois Afganistanista.

Gorbatsovin uudistukset raunioittivat talouden.

Jo Gorbatsov aloitti osittaisen siirtymisen markkinatalouteen. Kansallisuusaate nousi pintaan monissa osatasavalloissa. Baltain maissa se nosti itsenäisyyttä vaativia protestiliikkeitä. Kaukasiassa azerien ja armenialaisten välille puhkesi väkivaltaa.

Nykyinen Venäjä

muokkaa
 
Vladimir Putin on johtanut Venäjää yli 20 vuotta.

Venäjän armeija oli huonosti järjestety ja varustettu. Siksi Elokuussa 1991 vanhoilliset kommunistit kaappasivat vallan. Kaappaus kukistui nopeasti vallankaappaajien epäröintiin, kyvyttömyyteen ja uudistusmielisten kapinaan. Yksi kapinoitsijoista oli Venäjän johtaja Boris Jeltsin, joka päästäkseen supervallan johtoon hajotti Neuvostoliiton sen osatasavaltojen mukaisiksi valtioiksi. Näin Boris Jeltsinistä tuli Venäjän ensimmäinen presidentti.

Venäjä siirtyi vuoden 1992 alussa täyteen kapitalismiin. Maahan syntyi superrikkaiden oligarkkien luokka. Nämä rikastuivat muun muassa metallien viennillä. Moni köyhempi taas menetti säästönsä, kun inflaatio räjäytti hinnat pilviin. Joitain ihmisiä kuoli Moskovassa nälkään. Köyhyys ja järjestynyt rikollisuus levisivät suuriksi ongelmiksi. Jotkut joutuivat etsimään elantonsa roskakoreista. Rikollisten väliset aseelliset yhteenotot olivat arkipäivää. Ihmiset alkoivat haikailla vanhaa hyvää Neuvostoliittoa.

Valtataistelu kommunistisen parlamentin ja presidentin välillä johti parlamenttitalon piiritykseen vuoden 1993 lopussa. Venäjä kävi sotaa Tsetseniassa. Tshetseenit voittivat sodan. Oligarkit pyrkivät sekaantumaan maan politiikkaan. Seitsämän suurta pankkia alkoivat kilpaila keskenään maan hallinnasta. He pyrkivät pääsemään valtion rahalähteisin edistääkseen liiketoimiaan.

Vuoden 2000 alussa valtaan nousi presidentti Vladimir Putin. Putin ilmoitti oligarkeille: jatkakaa liiketoimia, älkää sekaantuko politiikkaan.

Hänen valtakautensa alussa käytiin toinen Tshetsenian sota, jossa Venäjä alisti Tshetsenian liittolaisensa Ramzan Kadyrovin kontrolliin.

Putin oli lähtöisin turvallisuuspalvelusta ja nosti valtaan mukanaan "silovikit", "voimamiehet". Putin pyrki keskittämään valtaa Kremlissä majailevalla presidentin hallinnolle. Hän myös pyrki osin perumaan yksityistämistä. 2000-luvulla Venäjän talous kasvoi ja olot olivat vakaammat kuin 1990-luvulla.

Putinin kauden edetessä monet aiemmat poliittiset oikeudet ja vapaudet katosivat yksi toisensa jälkeen. Oppositio ajettiin jo alussa ahtaalle. Ihmisoikeusrikkomukset lisääntyivät, samoin korruptio. Sananvapaus kapeni. Hallintoa ja Tshetsenian sotaa arvostelleita merkittäviä henkilöitä kuoli murhiin. Ortodoksikirkon merkitys lisääntyi. Myös vanhan Venäjän muisto ja suurmies Stalinin muisto olivat monen kansalaisen mielestä tärkeässä asemassa. Suuri Isänmaallinen sota nousi kunniaan kansallismielisten parissa. Putinin hallitusta tukivat eri aikoina monenlaiset järjestöt: Nuorisojärjestö Nashi alussa, myöhemmin kasakoiden ja isänmaallinen moottoripyöräkerho Yön susien ja Junarmijan tyyppiset toimijat.

Vuosina 2008-2012 predidenttinä oli Dmitri Medvedev, mutta Putin vaikutti silti taustalla.

Putinin Venäjän eliitti alkoi pelätä vallankumousta, jollainen oli tapahtunut esimerkiksi Ukrainassa. Se katsoi lännen tukevan oppositiota. Näin välit länteen viilenivät.

Ukrainassa tapahtui vallankumous. Maan venäläismielinen presidentti menetti valtansa. Venäjä vastasi tähän miehittämällä Krimin lähes verettömästi. Samaan aikaan Itä-Ukrainassa nousi venäläismielinen kapina. Tämä laukaisi kiistan ilänsimaiden ja Venäjän välille. Länsimaiden mielestä Venäjä ei olisi saanut miehittää Krimiä. Länsimaat pistivät Venäjälle talouspakotteita.

Venäjä tuki peitetysti Itä-Ukrainan kapinallisia lähettämällä humanitaarista apua, aseita ja sotilaitakin.

Putinin kansansuosio väheni 2010-luvun lopussa talouden supistuttua. Koronaviruspandemia koetteli Venäjää pahoin vuosina 2020 - 2021.

Venäjä kävi sotaa Ukrainan kanssa vuonna 2022. Venäjä halusi estää Ukrainan liittymisen Natoon, palauttaa itselleen vanhoja keisarikunnan alueita ja auttaa Ukraina venäläisiä. Länsimaat lähettivät aseapua Ukrainaan. Idän ja lännen välit huononivat kylmän sodan asteelle. Venäjän armeija oli huonosti varustettu ja järjestetty. Ukraina torjui hyökkäyksen Kiovaan ja Harkovaan. Taistelut jäivät tämän jälkeen Itä-Ukrainaan ja Etelä-Ukrainaan. Sota kääntyi syksyllä 2022 Venäjälle tappiollisempaan suuntaan.

Sodan pelättiin vievän jopa maailmanlaajuisene ydinsotaan asti.