Wikijunior Maantiede/Venezuela

Venezuela on valtio Etelä-Amerikassa. Pääkaupunki on Caracas. Maan valtakieli on espanja, raha bolivar.

Venezuela on rikkaampi kuin monet Afrikan maat. Mutta Etelä-Amerikan mitassa se on melko köyhä.

Rikollisuus on paha ongelma. Maassa on pulaa ruuasta ja perustarvikkeista. Terveydenhuolto on romahtanut. Syynä tähän on epäonnistunut talousuudistus ja talouden riippuvuus öljystä.

Ulkopolitiikassa Venezuela vastustaa Yhdysvaltoja. Kuuba on auttanut Chavezin-Maduron puoluetta pysymään vallassa.

Historia

Varhaisempi aika

Intiaanit saapuivat Venezulaan joskus 13000 eaa. Ensin arawakien melko rauhallinen, sitten karibien sotaisa kulttuuri levittäytyi alueella. Espanjalaiset alkoivat rakentaa siirtokuntiaan 1500-luvun alussa. Tämä oli tuhoisaa intiaaneille.

Maa itsenäistyi 1821 vapaustaistelija Simon Bolivarin johdolla. Sen jälkeinen historia on ollut poliittisesti levoton: diktatuureja ja vallankumouksia. Venezuelassakin maata johti monesti caudillo, kovaotteinen johtaja. Näistä Antonio Guzman Blanco 1870–1888 uudisti maata houkutellen ulkomaisia sijoittajia. Samoin Juan Vicente Gómez aloitti laajan rautatieverkon rakennuksen. Vuonan 1918 löytyi öljyä.

1920-luvulta lähtien Venezuela on ollut merkittävä öljyntuottaja. Tämä on ollut maalle siunaus ja kirous. 1970-luvulla talous kukoisti, kun öljyn hinta oli korkealla. Kun öljyn hinta laski 1980-luvulla, maa purki talouden säännöstelyä. Tämä nosti ruuan hintoja. Tästä aiheutui levottomuuksia

Nykyinen Venezuela

Venezuelan presidentti Nicholas Maduro.

Venezuelassa nousi presidentiksi vuonna 1999 Hugo Chávez. Hän lupasi edistää köyhien asiaa. Tämä tarkoitti sosialismia. Alussa Chávez oli melko suosittu köyhien parissa. Jotain saatiinkin aikaan: äärimmäinen köyhyys, lapsikuolleisuus ja lukutaidottomuus vähenivät. Talous pysyi pääosin nousussa. Yhdysvallat pisti Venezuelan kauppasaartoon sosalismin takia. Ilmeisesti Yhdysvallat tuki 2000-luvun alussa tapahtunutta vallankaappausyritystä. Venezuela piti parempia suhteita Venäjään ja Kiinaan.

Jo Chávezin kaudella näkyi muutosten kääntöpuoli. Taloudenpito oli tuhlailevaa, lahjonta söi voimavaroja. Virkamiehet myös kavalsivat valtion rahoja. Rikollisuus räjähti pilviin.Tarvike- ja ruokapulaa ilmeni. Chávez syytti ongelmista kauppasaartoa.

Chávez myös lakkautti riippumattomat tiedotusvälineet. Opposition jäseniä joutui pidätysten kohteeksi. Hallitusten sanittoon käyttävän moottoripyöräjengejä vastustajiensa hiljentämiseen.

Chávezin jälkeen vuonna 2013 valtaan noussut Nicholas Maduro jatkoi sosalismia. Mutta samana vuonna talous alkoi luhistua.

Maasta pakeni ihmisiä muihin maihin äärimmäistä köyhyyttä pakoon. Maduro oli pian epäsuosittu. Chavismin saavutukset luhistuivat. Maa ajautui 2010-luvulla kuin sotatilaan: kaikesta oli huutava pula. Suuri osa kansasta oli työttömänä. Ruusta ja lääkkeistä oli huutavaa pulaa, sähkökatkotkin tavallisia. Sairaaloista ei saanut hoitoa, julkinen liikenne supistui. Esimerkiksi aiemmin voitettu malaria alkoi taas levitä. Ihmisoikeusrikkomukset lisääntyivät Maduron kaudella. Venezuelan hallitus väitti, ettei maassa ollut pulaa, koska rikkailla virkamiehillä oli varaa ostaa kaikkea.

Oikeisto-oppositio ja länsimaat sanoivat vuoden 2018 presidentinvaaleja vääristellyiksi. Ulkopolitiikassa maa on lähellä itäryhmän maita Kuubaa, Venäjää ja Kiinaa.