Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Etruskien kulta-aika
Kuuluu osana: Etruskeihin
Etruskit perustivat kukoistuskaudellaan menestyksekkään kauppa- ja maatalouskulttuurin, joka teki terrakotta ja seinämaalaustaidetta, jota on löydetty hautakaupungeista. Uskonto oli järjestäytynyt ja monimutkainen kulttien ja toimitusten järjestelmä, jonka tärkeänä osa-alueena oli ennustaminen. Ensimmäiset Etruski-kirjoitukset ovat 700-luvulla, mutta kuten aiemmin on mainittu Villanova kulttuuria pidettiin Etruskikulttuurin aiempana vaiheena.
Etruskialueen laajeneminen muokkaa
700-luvulle eaa tultaessa olivat kaikki tärkeimmät kaupungit jo perustettu. Valloitukset eivät tuskin olleet yhdessä suunnitelmia, vaan jokainen kaupunki valloitti itselleen uusia alueita itsenäisesti. Taustalla lienee ollut kreikkalaisten vaikutusvallan kasvaminen niin eteläisissä Korsikassa ja Sisiliassa kuin myös pohjoisessa Ligurian rannikolla (luoteis Italiaa) ja nykyisessä Etelä-Ranskassa. Etelään ja itään etenemistä rajoitti Tiber-joki ja sen taakse asettuneet vahvat umbrialaiset ja pikeenit.
Koillisessa ei ollut mitään tällaista estettä, vaan alueet olivat hajaantuneiden heimojen hallussa. 600-luvun puolivälissä etruskit tunkeutuivatkin Po-joen laaksoon, josta etruskit pitivät yhteyttä La Tenan kulttuuriin Keski-Euroopassa. Tämän jälkeen he alkoivat nyt edetä kohti etellää ja Campanian maakuntaa, jonka rannikkoa kreikkalaist hallitsivat. Etruskivalta oli laajimmillaan 550 eaa edeltäneiden valloitusten ja levittäytymisen myötä. Roomaa hallinneiden latinalaisten otettua haltuun Latiumin yhteys Campaniaan katkesi tuhoisin seurauksin.
Kaupungit muokkaa
Etruskikulttuuri oli keskittynyt kaupunkeihin, joista tärkeimpiä oli roomalaisten myöhemmin hävittämä Veiji, kuolleidenkaupungistaan tunnetut Tarquinia ja Caere, viininjumalattarelta nimensä saanut satamakaupunki ja metallinjalostuskeskus Fufluna (eli Populonia) sekä kultasepistään kuuluisa satamakaupunki Vetulonia. Kaupunkeja hallitsivat paikalliskuninkaat, joiden valta kuitenkin heikkeni. Kaupungit solmivat ilmeisesti uskonnollisin perustein liittoja keskenään. Kuuluisin näistä oli niin sanottu kahdentoista kaupungin liitto, johon kaikki edellä mainitut kaupungit kuuluivat. Sellaiset nykyiset ja ammoiset kaupungit kuin Rimini, Perugia, Modena, Bologna, Pompeii, Roma ja Parma ovat etruski alkuperää.
Kaupunkisuunnittelu muokkaa
Varhaisemmat etrukikylät muodostuivat neliskanttisista ja pyöreistä majoista. Myöhemmät kaupungit poikkesivat muista Italian niemimaan asutuskeskuksista siinä, ettei niitä ollut rakennettu suunnittelemattomasti, vaan ne seurasivat strategista (eli puolustuksellista) ja taloudellista järkeä. Kukkuloille rakennettuja kaupunkeja oli helppo puolustaa ja ne saattoivat hallita laajoja alueita ympäröivää maaseutua ja merta. Erityisesti vuoden 500 eaa jälkeen rakennetut kaupungit oli suunniteltu tarkoin niin sotilaspäälliköiden kuin pappienkin toimesta.
Rakennustaide muokkaa
Kaupungeista on säilynyt jälkipolville lähinnä niitä suojelleet paksut muurit. Kaupungit oli suunnattu ilmansuuntien mukaan. Kaupunki jakautui neljään osaan ja kahdella tiellä, jotka olivat kohtisuoraassa toisiinsa itä-länsi ja etelä-pohjoinen suunissa. Kaupunkisuunnittelu näkyy edelleen muinaisen etrurian kaupungeissa. Samaa suunnittelua sovellettiin myöhemmin roomalaisissa varuskunnissa ja kaupungeissa.
Kaupunkeihin astuttiin koristeltujen porttien kautta. Rakennusmateriaaleina olivat savi, laavakivi ja kalkkikivi sekä toisinaan marmori. Harvat säilyneet asuintalojen rauniot oli rakennettu etruskityyliin avoimen pihan ympärille. Terrakottaa käytettiin kattotiilissä ja koristeissa. Kattotiilet saattoivat olla myös maalatut. Viemärijärjestelmä oli kattava. Rooman suuri viemäri oli Etruskien rakentama. Etruskit välittivät roomalaiseen arkkitehtuurin myös holvikaaret, joita käytettiin porteissa, silloissa ja holvikäytävissä. Roomalaistumisen muota etruskiarkkitehtuuri sulautui roomalaiseen.
Perhe muokkaa
Etruskien yhteiskunnan keskipisteenä oli vaimon ja miehen muodostama perhe. Sekä isän- että äidinpuoleista sukua pidettiin tärkeänä. Etruskihaudat olivat aina perhehautoja, joihin on haudattu monia sukupolvia. Perheen merkitys kasvoi nimenomaan etruskikulttuurin myötä, sillä villanova kulttuurissa siitä ei ole merkkejä.
Etruskiyhteiskunta oli yksiavioinen ja siinä pariutuminen oli tärkeässä asemassa. Hauta-arkkujen päällä on kuvattu onnellisia aviopareja. Vaikuttaa sisältä, että ihanteena oli aviopuolisoiden läheinen suhde. Etruskiyhteiskunnassa vaimoilla oli poikkeuksellisen vahva asema verrattuna esimerkiksi kreikkalaisiin ja roomalaisiin. Naiset eivät olleet suljettuja kodin seinien sisälle.
Naimattomat tyttäret kantoivat äitinsä nimeä kunnes menivät naimisiin. Sen jälkeen heidät tunnettiin joko miehensä tai poikansa mukaan. Joskus harvoin myös miehet saatettiin nimetä äitinsä kautta. Perimys oli kuitenkin isän puoleinen. Etruskin perhekäsityksen vaikutus saattoi ulottua roomalaiseen yhteiskuntaan saakka.
Taiteet muokkaa
Kuvataiteet muokkaa
Etruskitaiteen aikakausi oli 800-100-luvuilla eaa. Erittäin vahvana oli elävän kokoisten temppeleihin ja hautoihin sijoitettujen terrakottaveistosten, pronssivalosten, seinämaalausten ja metallitöiden perinne. Metallitöistä erityisen kuuluisia olivat kaiverretut pronssipeilit. Etruskitaide sai jonkin verran vaikutteita kreikkalaisesta ja hellenistisestä taiteesta. Sillä oli vahva vaikutus myöhempään roomalaiseen taiteeseen. Uskonnolla oli vahva vaikutus taiteeseen. Jälkeenjäänyt etruskitaide löytyy lähinnä hautausmailta, joten on vaikea sanoa, kertooko se koko kuvan siitä millaista taidetta he aikoinaan tekivät.
Arkaaisella kaudella 650-500 eaa maalaustaide kehittyi pitkälle. Sitä käytettiin erityisesti terrakottaveistosten ja maljakoiden koristeluun. Klassisella kaudella 500-300 eaa taiteellinen tuotanto väheni johtuen ulkoisista ja sisäisistä kriiseistä. Vain vulcin pronssiesineiden tuotanto kukoisti. Tämän jälkeen taide vähitellen sulautui roomalaiseen kulttuuriin.
Etruski arkkitehtuuri vaikutti perinpohjaisesti roomalaiseen rakennusperinteeseen ja sitä kautta koko eurooppalaiseen ja suomalaiseen rakennustaiteeseen. Monet muualtakin peräisin olevat piirteet välittyivät roomalaiseen kulttuuriin nimenomaan etruskien kautta. Kaupunkirakentamisen lisäksi jäljelle on jäänyt upeaa hautausmaataidetta.
Esittävät taiteet muokkaa
Teatterista on jäljellä vain roomalaisia viitteitä. Latinalaisen kulttuurin kautta on eurooppalaisiin kieliin jäänyt teatterinaamiota tarkoittanut etruskikielen sana persoona.
Musiikin osalta pystytään päättelemään vain se, mikä on jäänyt jäljelle maalauksiin, joissa näkyy erilaisia puhaltimia kuten kaksoishuilu plagiaulos. Niitä rytmittivät erilaiset rytmisoittimet kuten pikku-kelloista koostuva tintinnabulum, tympanum-rumpu ja crotales sympaalit (eli pikkuiset metallilautaset). Myöhemmin soitettiin myös kielisoittimia lyyraa ja vauhdikkaasti soitettavaa kitharraa, jotka molemmat olivat erilaisia harppuja.
Sanasto muokkaa
Adrianmeri - Italian eli Apenniinien niemimaan itäpuolinen merialue.
Arkkitehtuuri - eli rakennustaide koostuu rakennusten suunnittelusta ja koristelusta.
Campania - historiallinen maakunta Napolin kaupungin ympäristössä, eteläisessä Italiassa.
Ceare - oli eteläisen Eturian tärkein kaupunki, joka sijaitsi 50 km Roomasta lounaaseen. Se kävi vilkasta kauppaa Etelä-Italian kreikkalaisten siirtokuntien kanssa. Sillä oli myös läheiset yhteydet Roomaan, jonka aatelisnuorukaisista monet saivat siellä kasvatuksensa. Kulttuurillisesti kaupunki oli saanut paljon vaikutteita hellenistisen kauden kreikkalaisilta. Cearea hallitsi yhdeksän virkamiehen johtama senaatti. Kaupungilla oli peräti kolme satamaa ja sen läheisyydessä oli rikas hauta-alue.
eaa - ennen ajanlaskumme alkua
Etruria - tunnetaan kreikan ja latinan kielisissä teksteissä myös Tyrrheniana. Se tarkoittaa etruskien muinoin hallitsemaa aluetta. Alueen sydämenä oli nykyisen Toskanan alue, joskin se ulottui myös muiden nykyisten maakuntien alueelle.
Fulfuna - eli Populonia oli etruskien metallinjalostuksen keskus, joka oli saanut nimensä viininjumala Fulfunsilta. Kaupunki oli linnoitettu ja sen läheisyydessä oli laaja kuolleiden kaupunki. Se oli suurin etruskien rannikkokaupungeista ja sinne tuotiin malmia läheiseltä Elban saarelta. Kaupunki kärsi roomalaisten sodista 200-luvulla eaa.
Indoeurooppalaiset-kielet - ovat toisilleen osin vain etäistä sukua olevien kielten muodostama kieliryhmä, johon kuuluvat useimmat eurooppalaiset kielet kreikasta islantiin ja espanjasta venäjään. Samansukuisia kieliä puhutaan myös mm. Lähi-Idässä ja Intiassa.
Kitharra - oli muinainen kreikkalaista alkuperää oleva kielisoitin, joka nimestään huolimatta on vain hyvin hyvin kaukaista sukua kitaralle. Se kuului lyyriin ja siinä oli alunperin 6-7 kieltä. Kuvien perusteella sitä soitettiin vauhdikkain liikkein. Sitä soitettiin eräänlaisella plektralla, joita nykyäänkin saatetaan käyttää apuna esimerkiksi kitaran soittamiseen. Sekä kitara että kitharra kuuluvat keilisoitinten laajaan perheeseen, johon kuuluu kuitenkin myös esimerkiksi piano.
Kultti - uskonnolliset palvonta menot eli jumalanpalvelusmenot.
La Tenan-kulttuuri - oli rautakautinen keskieurooppalainen kulttuuri noin 500-50 eaa. Sillä oli vahva vaikutus myöhempiin kelttiläisiin heimoihin. Sydänmailtaan se levisi laajoille alueille aina Brittein saarille ja Iberian niemimaalle (Espanja & Portugali) sekä Itä-Euroopassa Tonavalle ja Mustan meren rannikolle saakka. Kullttuurikauden loppupuolella keskeisessä Euroopassa oli pieniä oppidiumeiksi nimitettyjä linnoitettuja kukkulakaupunkeja, joista monilla oli omat kolikkonsa.
Latium - oli latinalaisten heimojen asuttama historiallinen maakunta, nykyisen Rooman ympäristössä.
Lyyra - on ikivanhasoitin, joka tunnettiin Lähi-Idässä vuosituhansia ennen etruskiaikaa. Se oli kuitenkin antiikin aikana edelleen suosittu erityisesti kreikkalaisten parissa. Antiikin aikana sitä soitettiin plektran avulla. Ulkoisesti se muistuttaa pientä harppua, mutta niitä soitetaan eri tavalla.
Pikeenit - Piceniumin kaupungin ympäristön väestö, joka asutti Italian itärannikon vuoristoalueilla, Adrianmeren rannalla naapureinaan umbrilaiset ja etruskit. Väestön nimen katsottiin juontuvan tikasta (picus), joka oli myöhemmässä roomalaisessa uskonnossa Mars-jumalalle pyhitetty eläin. Pikeenit puhuivat kenties kahtakin eri kieltä, joista eteläinen oli läheistä sukua umbrille ja latinalle, mutta pohjoinen ei ehkä ollut edes indoeurooppalainen kieli. Molempia kieliä on myös kirjoitettu omilla aakkosillaan, jotka oli omaksuttu etruskeilta.
Po-joki - on koillis-Italiassa virtaava Adrianmereen laskeva joki, jonka ympärille on muodostunut laaja, hedelmällinen jokilaakso.
Tarquinia - oli merkittävin etruskikaupunki ja sen lähellä oli suuri kuolleidenkaupunki eli nekropoli. Nekropolin haudat ovat geometrisesti koristeltuja ja maahan haudattuja.
Temppeli - uskonnon harjoitus paikka, jossa usein palvotaan jumalaa tai jumalia.
Terrakotta - tarkoittaa savesta matalassa lämpötilassa poltettuja esineitä, joiden pinnassa ei ole kiillettä eli lasitetta. Riippuen saven väristä esineiden väri on yleensä kellertävän ja punaruskean välillä.
Tiber - Italialainen joki, joka virtaa Apenniinien vuoristosta Italian länsirannikolle. Rooman kaupunki on rakennettu sen varrelle, eli Tiber virtaa nykyisin Rooman lävitse.
Tintinnabulum - oli eräänlainen tuulikello.
Umbrialaiset eli umbrit - olivat muinainen italialainen kansa, jotka asuivat Tiber-joen laakson ja Adrianmeren välissä. Umbrin kieli oli kirjoitettu italiaaninen kieli, joka oli sukua esimerkiksi latinalle.
Veiji - eli Veji oli muinainen etruskikaupunki, joka sijaitsi nykyisen Rooman pohjoispuolella. Se oli tärkeimpiä terrakotta veistosten valmistuskeskuksia. Roomalaiset tuhosivat sen 300-luvulla eaa.
Vetulonia - oli varhainen etruskikaupunki, jossa asuttiin jo Villanova-kulttuurin aikaan. Kukoistuskautenaan 600-500-luvuilla eaa. se valvoi läheisiä rautakaivoksia ja harjoitti kauppaa ympäri Välimeren aluetta. Silläkin on oma kuolleidenkaupunkinsa. Kaupunki oli kuuluisa myös kultasepistään. Myöhemmin kaupunki kärsi malariaepidemioista (trooppinen kuumesairaus).