Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Fryygia ja Lyydia

Kuuluu osana: Itäisen Välimeren kulttuureihin

Vähän-Aasian kartta 300-luvulla eaa.

Heettiläisen valtakunnan hajottua Anatoliaan eli Vähä-Aasiaan syntyi lukuisia pieniä valtioita. Niistä tunnetuimmat olivat Fryygia ja Lyydia. Muita valtakuntia olivat Bithynia, Kaaria ja Lyykia. Kartalla näkyvä Pontos, Kilikia ja Kappadokia olivat Persian satraappikuntia.

Paflagonian rannikkolla sijaitsi kaupunkeja, jotka eivät järjestäytyneet yhtenäiseksi valtioksi. Myöskään Pisidia ja Pamfylia eivät olleet liittyneet valitoiksi. Myöhemmin niistä kuten muistakin alueista tuli suurempien valtioiden maakuntia. Kartalla lukeva Joonia tarkoittaa joonialaisia kreikkalaissiirtokuntia rannikolla.

FryygiaMuokkaa

Fryygialaiset olivat indoeurooppalaista kieltä puhunut kansa. He olivat ilmeisesti se merikansa, joka tuhosi heettiläisvaltakunnan ja asettui sitten asumaan Anatoliaan.

 
Fryygialaisia seinäkoristeluja

Heidän kuningaskuntansa (n. 800-690 eaa) sijaitsi muinoin Anatolian ylängöllä. Kuninkaista tunnetaan Gordios ja häntä seurannut Midas. Arkkitehtuuri oli kaunista ja linnoitetun pääkaupungin gordionin seiniä koristivat matemaattiset ja geometriset koristelut. Tämä kertoi sekä kehittyneestä matematiikasta että käsityötaidosta.

Fryygialaiset olivat tiiviissä kanssakäymisessä kreikkalaisten kanssa ja käyttivät kreikkalaista kirjoitusta. Alue oli tunnettu jumalatar Kybelen kotiseutuna. Sotaisten kimmerialaisten paimentolaisten hyökättyä maahan se joutui naapurinsa Lyydian haltuun. Myöhemmin alue oli 300-luvulta eaa osa Persian valtakuntaa ja sitä myöhemmin roomalaisten alaisuudessa osana Pergamonia.

Kuningas MidasMuokkaa

Fryygian kuningas Midas on jäänyt historiaan kreikkalaiten tarujen ansiosta. Midas hallitsi valtakuntaa isänsä Gordioksen kuoltua noin 200 eaa. Kimmerilaisten hyökättyä maahan hänen sanottiin tehneen itsemurhan juomalla härän verta. Se oli ehkä muuttunut myrkylliseksi seisottuaan pitkään.

Tarun mukaan viininjumala Dionysoksen seuralainen Silenos lähti harhailemaan juotuaan paljon viiniä. Midas löysi hänet ja huolehti hänestä kymmenen päivää. Kun Midas palautti Silenoksen mestarilleen, tämä oli niin kiitollinen, että antoi Midaksen toivoa mitä tahansa. Hän toivoi, että kaikki, mitä hän koskee, muuttuu kullaksi. Toiveen mukaan myös ruoka ja juoma muuttuivat kullaksi, eikä hän voinut syödä mitään. Hänen yrittäessään halata tytärtään tämäkin muuttui kullaksi. Lopulta Midaan oli pakko luopua lahjasta.

Tämän jälkeen Midas tarun mukaan inhosi kaikkea rikkautta ja ryhtyi paimenjumala Panin seuraajaksi. Auringonjumala Apollon ja Pan kiistelivät kumpi oli parempi soittaja. He pyysivät vuorenjumala Tmoloksen tuomarikseen. Tämä valitsi voittajaksi Apollonin, mistä Midas ei ollut samaa mieltä ja sanoi sen ääneenkin. Tästä seurauksena Apollon kasvatti Midakselle aasin korvat.

 
Anatolialainen Kybelen patsas n. 600 eaa

KybeleMuokkaa

Kybele oli suuri äiti, erityisesti luonnon ja sen elinvoiman, eläinten, kasvillisuuden ja viljelyksen, mutta myös yhteiskuntaelämän jumalatar. Kybelen kultti on hyvin vanha ja häntä uskotaan palvellun neoliittiselta eli uudemmalta maanviljelyskivikaudelta asti. Hän kuvasti hedelmällistä maaperää. Fryygialaiset kutsuivat häntä nimellä matar kubileya, vuorten äiti. Häntä palvottiin pyhillä vuorilla. Hän oli myös leijona-äiti ja ihmisten ja jumalien äiti. Leijona-äidin kuvia on löydetty jo Çatalhöyükista (noin 6000-5500 eaa).

Kypelen palvontamenot olivat villejä. Papittarien johdolla tanssittiin ja juopoteltiin. Kybelen kulttiin liittyy kuoleman ja uudelleen syntymän ajatus. Kybelen rakastettu komea ihmisnuorukainen Attis kuoli ja syntyi sitten joka kevät uudelleen.

LyydiaMuokkaa

Anatolian (Vähän-Aasian) länsirannikolla Aegean meren rannassa sijainnut muinainen kuningaskunta (n. 1300-547 eaa), joka nousi uusheettiläisenä valtiona heettiläisen valtakunnan romahdettua. Alun alkaen sen nimi oli Maeonia. Sen pääkaupunki oli Sardis (tai Sardes). Lyydialaiset puhuivat kadonnutta indoeurooppalaista kieltä, jota pidetään heetin kielen jälkeläisenä. Lyydialaisilla oli oma kreikkalaisia aakkosia muistuttava kirjoitusjärjestelmänsä.

HistoriaMuokkaa

Lyydiassa oli kolme dynastiaa eli kuningassukua. Lyydian viimeinen kuninkaan Kroisoksen sanotaan lähteneen sotaan Persian kanssa saatuaan Delfoin oraakkeleilta tietää, että sodan päätteeksi suuri valtakunta kaatuisi. Hänen aikanaan Lyiydia käsitti jo ison osan Vähä-Aasiaa. Persia kuitenkin valloitti Lyydian 547 eaa, toisin kuin Kroisos oli odottanut. Kroisos palveli loppuelämänsä Persian kuninkaiden neuvonantajana.

RahaMuokkaa

 
Lyydialaisia kolikoita

Lyydia oli läntisen maailman ensimmäinen valtakunta, jossa lyötiin kolikkorahaa kuninkaan toimesta noin 650-600 eaa. Uskotaan, että ensimmäiset rahat oli tehty elekrtrumista, joka on kullan ja hopean seos tai oikeastaan hopeapitoista kultaa. Kolikkoon painettiin kuninkaan merkiksi leijona. Metallirahan käyttö levisi hyvin nopeasti tämän jälkeen.

SanastoMuokkaa

Anatolia - eli Vähä-Aasia on niemimaa Mustanmeren ja Välimeren välissä ja kattaa suurimman osan nykyistä Turkkia.

Arkkitehtuuri eli rakennustaide muodostuu rakennusten ja yhdyskuntien ulkonäön ja toimintojen suunnittelusta.

Bithyania - oli indoeurooppalaista kieltä puhuneiden traakialaisten valtakunta 327 - 74 eaa. Traakialaisia asui myös Balkanilla ja Tonavan rannalla. Bithyania ei koskaan kokonaan joutunut Persian vallan alle ja viimeinen kuningas testamenttasi sen Rooman valtakunnalle.

Kaaria - joutui jo 545 eaa. Persian vallan alle ja siitä tuli maakunta. Sen pääkaupunki oli Halikarnassos. Väestö koostui kreikkalaisista ja kaarialaisista. Kaarialaiset mainitaan ensikerran jo heettiläiskaudella, jolloin he olivat juonitelleet heetti-isäntiään vastaan. Alunperin kaarialaiset lienevät asuttaneet myös rannikkoa ennen kuin heidät työnnettiin sisämaahan. Kaarian kieli kuului anatolialaisten indoeurooppalaisten heettiläiskielten ryhmään.

Kappadokia - oli maakunta heettiläisellä kaudella. Aluetta on perinteisesti hallittu feodaalisesti eli sen asukkaat ovat tehneet työtä korvatakseen paikallisten päälliköiden suojeluksen. Tämä teki heistä alttiita vieraiden kansojen orjuutukselle. 500-luvulla eaa siitä tuli Persian satraappikunta. Persian kukistumisen jälkeen siitä tuli tasavalta, joka maksoi veroa heprealaisille Seleukeille. Vuonna 63 eaa siitä tuli Rooman vasalli ja myöhemmin maakunta. Kappadokialainen erikoisuus on ikivanha perinne rakentaa asumuksia piiloon kallioluolastoihin. Alue oli eräs ensimmäisistä kristinuskoon kääntyneistä alueista.

Kilikia - oli maakuntana heettiläiskaudelta Bysantin valtakuntaan saakka. Alunperin se lienee ollut hurrilainen kuningaskunta. Noin 1200 eaa alueen hurrilainen väestö siirtyi pohjoiseen Kappadokiaan alueelle saapuneiden merikansojen tieltä. Alueelle muodostui monikulttuurinen indoeurooppalaisista luuvialaisista ja seemiläisistä foinikialaisista muodostunut valtio, jonka Assyria valloitti 800-luvulla. Sittemmin alue oli vuoroin Persian, Aleksanteri Suuren, Rooman ja aramealaisten vallan alla.

Kimmeriläiset - olivat kansa nykyisen Ukrainan ja Venäjän alueella noin 700-600 eaa. He olivat alunperin arojen paimentolaisia ja luonteeltaan sotaisia. Luultavasti he puhuivat indoeurooppalaista kieltä. He tekivät Anatoliaan ja Pohjois-Kaksoisvirran maahan julmia ryöstöretkiä. Kimmeriläiset hävisivät skyyttien valloitettua heidän alueensa.

Lyykia - joutui myös osaksi Persian valtakuntaa ja myöhemmin siitä tuli Rooman valtakunta. Senkin asukkaat puhuivat indoeurooppalaista heettiläiskieltä, lyykian kieltä. He käyttivät kreikkalaistyylistä vähäaasialaista kirjaimistoa. Lyykia oli eräs uusheettiläisistä kuningaskunnista. 168 eaa Lyykia itsenäistyi ja muodosti Lyykian liigan, joka koostui 23 jäsenkaupungista tai -kaupunkivaltiosta. Senaatti valitsi hallitsijan ja kokoontui joka syksyssy vuoroin eri kaupungeissa. Jokaisella kaupungilla oli 2-3 edustajaa riippuen kaupungin koosta. Liiga jatkoi toimintaansa vielä Rooman maakunnassakin ja vasta 300-luvulla Bysantin vallan alla se lakkasi olemasta.

Merikansat - olivat pohjoisesta itäiselle Välimerelle saapuneita indoeurooppalaisia kansoja, jotka vuoden 1200 eaa tienoilla tekivät ryöstöretkiä meritse ja harjoittivat merirosvousta. He hävittivät useita valtakuntia ja kulttuureita esimerkiksi heettiläisten valtakunnan Anatoliassa. Fryygialaiset olivat eräs merikansa.

Paflagonia - oli rannikkoalue, jolla sijaitsi lukuisia kreikkalaisia siirtokuntia. Ensiksi alueen valloitti Lyydian kuningas Kroisos ja myöhemmin persialaiset. Alue pysyi sittemmin miltei itsenäisenä, kunnes Pontoksen hallitsijat valloittivat sen 200-luvulla eaa. Vielä roomalaiskaudellakin paikallisruhtinaat hallitsivat pitkään alueen sisäosia.

Pamfylia - oli Pisidian rannikkoalue. Sen väestö oli sekoitus alkuperäisistä asukkaista, kilikialaisista ja alueelle 1100-luvulla eaa muuttaneesta kreikkalaisperäisestä väestöstä. Alueen kulttuuri oli vahvasti kreikkalaisvaikutteinene. Alue joutui ensin Lyydian ja sittemmin Persian, Aleksanteri Suuren ja Rooman vallan alle.

Pan - puoliksi pukinhahmoinen kreikkalainen hedelmällisyyden jumala, jonka alaa olivat metsät, laitumet, karja ja paimenet. Pan tunnetaan huilu-musiikista ja ihastuksestaan metsänneitoihin eli nymfeihin.

Pisidia - oli persialaisvalloituksen jälkeen vuoroin Aleksanteri Suuren ja roomalaisten vallan alla. Heettiläiskaudella alue oli ollut melko itsenäinen. Pisidialaiset tunnetaan siitä, että he auttoivat persialaisia kreikkalaissodissa. Pisidian ja pamfylian väestö oli käytännössä samaa.