Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Minolainen

Kuuluu osana: Itäisen Välimeren kulttuureihin

Minolainen eli kreetalainen kulttuuri oli Välimeren itäosissa kaupunkeja rakentanut kulttuuri. Tämä kreikkalaista kulttuuria edeltänyt kulttuuri vaikutti pronssikaudelta (3000–1450 eaa) ja oli saanut jotain vaikutteita Egyptistä. Kulttuuri on saanut nimensä Minotaurus-tarusta tutun Minos kuninkaan mukaan.

Historia

Kreeta asutettiin n. 7000 eaa, jolloin sinne muutti maanviljelijöitä. Ensimmäisiä kaupunkeja alettiin rakentaa 4000 eaa ja seuraavan parin tuhannen vuoden aikana ne kasvoivat suuriksi kaupungeiksi.

Vuoden 3000 eaa tienoilla saarelle saapui uusia asukkaita Vähästä Aasiasta , jotka perustivat minolaisen kulttuurin varhaisvaiheen, jolle oli tyypillistä kupolihaudat ja tummalla kuvioitu vaalea keramiikka. Kreetalla oli miellyttävä ilmasto ja saarena se oli suojassa jatkuvilta hyökkäyksiltä, jotka rasittivat monia muita muinaisia kulttuureja. Saaren vähäiset luonnonvarat pakottivat ryhtymään merikauppaan.

Minolaisen kulttuurin nousukausi sijoittuu vuoden 2000 eaa tietämiin, jolloin Kreetalle syntyi kaupankäynnin ansiosta hyvin varakas yhteiskunta.

Luonnononnettomuuksia tapahtui. Noin 1700 eaa suuri maanjäristys hävitti Kreetan keksuksia. Noin 1650 eaa Theran Santorinin saarella tapahtui valtava tulivuoren räjähdys. Näihin aikoihin alettiin viimeistään käyttää Lineaari A-kirjoitusta. Niinpä minolainen sivistys saavutti huippunsa, ja kauppa levisi laajalle. Palatsiv olivat nyt valtavia. Noin 1450-1350 eaa Kreikan mantereelta tulleet mykeneläiset valtasivat suuren osan Kreetaa.

Keitä minolaiset olivat?

Aiemmin tutkijat väittivät minolaisten tulleen Pohjois-Afrikasta. Perintötekijät eivät tue tätä oletusta. Minolaiset jättivät jälkeensä kirjoitusta. Sen kieli ei ole indoeuroopalainen tai seemiläinen Minolaisilla oli samoja perintötekijöitä kuin joillain Euroopan ja Lähi-idän asukkailla. Monet merkit viittaavat siihen, että minolaiset olisivat tulleet Anatoliasta, nykyisestä Turkista tai ehkä Levantista. Minolaisten esi-isät levittivät Lähi-idässä ja lähialueilla härän palvontaa ja metallin työstötaitoa.

Kulttuuri ja Elämä

Minolaisessa yhteiskunnassa harjoitettiin erilaisia ammatteja. Naisten vahvan aseman on epäilty olevan merkkinä naisten hallitsevasta asemasta. Naisilla saattoi ainakin papittarina olla vahva asema. Jälkikäteen heidän asemastaan on kuitenkin mahdotonta sanoa varmaa, vaikka myöhemmät kreikkalaiset tarinat kertovatkin heidän mahtavasta asemastaan.

Uskonto

Minolaisia uskonnollisia symboleja olivat sarvekas härkä, kaksiteräinen kirves labrys, käärme, aurinko, pylväs ja puu. Uskontoon kuului vaarallinen härkätanssi, jossa nuorukaiset ja neidot hyppivät härän selän yli. Kyseessä ei kuitenkaan ollut härän rituaaliseen tappoon johtava härkätaistelu, josta nykyinen espanjalainen härkätaistelu juontaa juurensa. Keramiikan aaltoviivat ja spiraalit liittävät minolaisen perinteen vahvasti Vähän Aasian (Anatolian) Catal Hüyûkin kulttuuriin. Suurin osa minolaisista jumalaista olivat jumalattaria eli naispuolisia jumalia.

Keskeisiä jumalia olivat ainakin äitijumalatar ja eläinten valtiatar, joka suojeli kaupunkeja, koteja, pelloilta korjattua satoa ja manalaa. Kyseessä saattoi kuitenkin olla yhden jumalattaren kaksi ilmenemistapaa. Jumalatar kuvataan usein käärmeiden, lintujen ja unikoiden kanssa, usein päälaellaan jokin epämääräinen eläinhahmo. Jumalatar liittyi sekä miespuoliseen "maanjäristäjään", joka kuvattiin härkänä että aurinkoon, joka kuoli joka syksy syntyäkseen uudelleen keväällä.

Phaistoksen palatsista löydetyssä kiekossa on salaperäistä kirjoitusta, joka ei myöskään ole lineaari A:ta.

Kirjoitustaito

Lineaarikirjoitus on kuvakirjoituksesta kehittynyt kirjoitusmerkistö. Lineaari A oli varhaisempi kirjoitusmuoto kuin lineaari B. Lineaari A liittyy nimenomaan minolaiseen kulttuuriin. Sitä ei ole kyetty selvittämään, kuten mykeneläisten käyttämä lineaari B. Kirjoituksissa on joitakin samoja merkkejä ja jos lineaari A:ta tulkitaan lineaari B:n avulla syntyy sanoja, jotka eivät kuulu millekään tunnetulle kielelle. Joka tapauksessa kirjoitus on jäänyt arvoitukseksi.

Taide ja rakennukset

Puun ja muun eloperäisen materiaalin hävittyä, historian myrskyissä säilynyt minolainen taide koostuu pääosin rakennustaiteesta eli arkkitehtuurista, poltetuista saviesineistä eli keramiikasta, seinämaalauksista, sineteistä ja kivikaiverruksista. Koska heidän varallisuutensa ei ollut maataloudesta tai sodankäynnistä riippuvainen, minolaisilla oli aikaa paneutua taiteeseen. Tämä johti hyvin voimakkaasti visuaaliseen eli kuvalliseen kulttuuriin, joka loi miellyttäviä mutta myös politiikan ja uskonnon kannalta hyödyllisiä taideteoksia. Kreetalaista yhteiskuntaa voidaan pitää ensimmäisenä huvittelu kulttuurina.

Aluksi minolaiset saviastiat koristeltiin geometrisin kuvioin kuten spiraalein, kolmioin, kaarevin viivoin, ristein, kalanruotokuvioin ja sen sellaisin. Kulttuurin kukoistuksen keskivaiheella alettiin kuvata luontoa kuten lintuja, mustekaloja, kaloja ja liljoja. Loppupuolella kuvattiin yhä vaihtelevammin kukkia ja eläimiä. Knossoksen palatsityylissä esitettiin luonnollisia aiheita pitkälle yksinkertaistettuina ja tyyliteltyinä. Minolaisen loppukauden taide muistutti samaan aikaan esiintynyttä mykeneläistä taidetta.

Kaupankäynti ja sota

Minolainen kulttuuri perustui kaupankäynnille, jonka ansiosta he olivat omana aikanaan merkittävä mahti itäisellä Välimerellä. Heillä oli siirtokuntia mm. Manner-Kreikassa. Minolaisesta kulttuurista ei olekaan löydetty merkkejä manner-Kreikalle tyypillisestä sotilasaatelista.

Tärkein vientituote oli tina. Pronssin toista osaa kuparia saatiin läheiseltä Kyprokselta. Minolaiset veivät myös keramiikkaa sekä krookuksen kukista valmistettua sahramia, jota käytetään ruuan maustamiseen ja värjäykseen. Lisäksi he välittivät jalometalleja. Kauppaa käytiin edellä mainittujen lisäksi Syyrian, Anatolian, Espanjan, Kaksoisvirranmaan ja Egyptin kanssa.

Myöhemmän mykeneläisen kulttuurin sotaisuus on selviö. Mutta minolaisesta Kreetasta ei ole löytynyt paljoa suoria todisteita sodista. Niinpä usein sanotaan, että minolaiset olisivat olleet rauhanomaista kansaa. Mutta varhais- ja keskiminolaiset kaupungit oli kukkuloilla ja linnoitettuja. Joidenkin mukaan Knossos olisi vallannut koko Kreetan. Itäiseltä Kreetalta löydetyt erämaatuvat saattavat olla osa puolustusjärjestelmää ja vartiomökkejä. Lisäksi minolaiset miekat olivat koko Aegean alueen hienoimpia. Toisaalta on todettava, että 95% niin sanotuista aseista ei olisi ollut käyttökelpoisia taistelussa niiden kädensijan muodosta johtuen. Sotaisuus saattoi liittyä uskontoon. Ehkä sen tarkoitus oli hankkia ihmis- ja muita uhreja.

Sanasto

Anatolia - eli Vähä-Aasia on Mustanmeren Välimerestä erottava niemimaa, joka kattaa suurimman osan nyky-Turkkia.

Berberit - ovat Pohjois-Afrikan kantaväestöä, joiden esi-isät saapuivat alueelle noin 5000 vuotta sitten. Berberikielet ovat etäistä sukua Egyptissä muinoin puhutulle kielelle ja seemiläisille kielille sekä useille muille pohjoisafrikkalaisille kielille.

Indoeurooppalaiset - olivat nykyiseltä Etelä-Venäjältä noin 4000 eaa liikkeelle lähteneitä kansoja, jotka puhuivat sukulaiskieliä ja levittäytyivät Euroopasta Intiaan levittäen samalla myös puhumiaan kieliä.

Levantti nykyisten Israelin, Jordanian ja Syyrian aluella oleva Välimeren itäpuolinen alue.

Minotaurus - tarun hirviö, jolla oli ihmisen alavartalo ja härän ylävartalo. Hirviö oli suljettu labyrinttiin, josta se ei osannut ulos. Kun Ateenan kuningas oli taistelussa aiheuttanut Kreetan kuninkaan pojan kuoleman, tämän täytyi taistelun hävittyään luovuttaa joka vuosi seitsemän neitoa ja nuorukaista minotaurukselle uhrattavaksi. Nämä joutuivat tervetulo juhlien jälkeen labyrinttiin, jonne he eksyivät ja joutuivat hirviön syömiksi. Lopulta Theseus nimisen nuorukaisen onnistui voittaa härkähirviö ja vapauttaa ateenalaiset hirvittävästä kohtalosta. Käyttämällä silkkilankaa tämä onnistui palaamaan takaisin sokkelosta.

Pronssikausi - oli historiallinen kausi, jolloin vahvin tunnettu työkalujen valmistusmateriaali oli tinan ja kuparin seos pronssi.

Seemiläiset - kielet ovat Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa puhuttuja kieliä. Esimerkiksi foinikealaiset ja hebrealaiset puhuivat seemiläisiä kieliä.

Vähä Aasia - sama kuin Anatolia, katso selitys.