Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Persia/Sassanidit
Kulttuuripiiri: Persia
Ajankohta: noin 226-655 jälkeen ajanlaskumme alun
Sassanidit olivat persialainen hallitsijasuku, joka nousi valtaan syrjäyttämällä parhilaiset ja päättyi heidän hävittyään taistelunsa umajidien kalifaatille, ensimmäiselle islamilaiselle valtakunnalle. Myöhäisantiikin sassanidikausi oli kulttuurillisesti edistyksellinen ja kulttuurin vaikutus ulottui sen rajojen ulkopuolellekin - Intiaan, Kiinaan, Roomaan ja Afrikkaan asti. Islamilaiseen kulttuuriin siitä periytyivät muun muassa arkkitehtuuri ja kirjallisuus.
Historia muokkaa
Sassanidien dynastian perustaja Ardašir oli naimisissa parthilaisen prinsessan kanssa. Hän laajensi valtakuntaansa huomattavasti elinaikaan. Hänen poikansa Sapor kävi 200-luvulla sotaan kriisissä ollutta Roomaa vastaan ja toteutti kunnianhimoista uudistusohjelmaa.
Sapor perusti lukuisia kaupunkeja, joista osaan saapui siirtolaisia roomalaisalueelta. Monet heistä olivat kristittyjä. Hän itse suosi manikealaisuutta, sen profeettaa Mania ja lähetti uskonnon lähettiläitä ulkomaille. Myöhemmät hallitsijat kumosivat kuitenkin Saporin vapaamielisen uskontopolitiikan. Hänen seuraajansa tapatti Manin.
297 sassanidit menettivät roomalaisille maansa Tigriksestä länteen ja joutuivat lupaamaan, etteivät puuttuisi Armenian ja Georgian asioihin.
Ensimmäinen kultakausi ja väliaika muokkaa
Sassanidien ensimmäinen kultainen kausi oli Sapor II valtakausi 309–379. Hänet kruunattiin jo äitinsä kohdussa ja osoittautui vartuttuaan tehokkaaksi hallitsijaksi, joka pysäytti valtakuntaan etelästä hyökkäilleet arabit ja itäiset paimentolaiset. Näiden avulla hän onnistui valloittamaan myös roomalaisalueita. Sapor II kannatti zarahtrustralaisuutta, rankaisi harhaoppisia ja vierasti kristittyjä, vaikka juutalaisilla oli melko vapaat olot. Tämä johtunee Rooman kääntymisestä kristinuskoon.
Sapor II valtakautta seurasi rauhallinen kausi 379–498. Rauhaa häiritsivät ainoastaan ajoittaiset yhteentotot Itä-Rooman eli Bysantin kanssa. Uskontopolitiikka vaihteli kuninkaasta toiseen. Sapor II:n luoma hallintokoneisto oli vahva ja valtakunta toimi suhteellisen hyvin. Aikauden merkittävimäiä hallitsijat olivat isä, poika ja pojanpoika Yazdegerd I:stä (399–421), Bahram V (421–438) ja Yazdegerd II (438–457).
Yazdegerd I:n aikakaudella kristittyjen kiusaaminen lopetettiin ja siitä jopa rangaistiin. Bahran V oli monien myyttien sankari, josta kerrotaan paitsi sotatarinoita myös lemmen- ja metsästysseikkailuja. Hän murskasi itäisen paimentolaiskapinan ja teki aiemmasta armenialaisesta vasallivaltiosta maakunnan. Hänen aikakautensa oli kirjallisesti ja musiikillisesti tuotteliasta. Yazdegerd II kokosi armeijan hallitsemistaan kansoista ja pysäytti Itä-Rooman linnoitustyöt rajallan. Ollessan idässä paimentolaiskapinaa taltuttamassa hän epäluuloisena karkotti kristityt armeijasta.
Toinen kultakausi ja romahdus muokkaa
Sassanidien toinen kultakausi oli 498–622. Kausi alkoi kuningas Kavadh I:n paluusta valtaan. Hän onnistui palauttamaan valtakunnan vakauden ja voittamaan roomalaiset. Hän perusti lukuisia kaupunkeja sekä paransi hallintoa ja verotuksen valvontaa. Itä-Hunnit kiusasivat häntä koko valtakauden ajan.
Hänen poikansa Khosrau I (531–579) oli rakastetuimpia sassanidihallitsijoita. Hän pyrki kasvattamaan valtakunnan tuloja ja hyvinvointia. Hän perusti uusia kaupunkeja ja rakensi innokkaasti pääkaupunkia sekä pyrki suojelemaan rajaseutujen asukkaita linnoituksin ja sotajoukoin. Hän kehitti armeijaa ja hallintoa vahvistaen keskushallintoa paikallisten mahtimiesten kustannuksella. Zarathustralaisuudesta tehtiin valtakunnan uskonto, mutta muihin uskontoihin suhtauduttiin suvaitsevasti. Hänen valtakauttaan leimasi kiistely roomalaisten kanssa ja osan arabialueista alistaminen persialaisten valtapiiriin.
Hänen poikansa valtakaudella kukoistus jatkui. Pojanpojan Koshrau II (590–628) onnistui taltuttaa sotapäällikkönsä kapinointi ja bysantin sisällissotaa hyödyntäen valloitta Jerusalem, Damaskos ja Egypti. Taide, musiikki ja arkkitehtuuri kukoistivat. Sassanidit pääsivät tavoitteeseensa palauttaa akkamedien rajat. Koshrau II sotaretki vaikutti aluksi voitokkaalta, mutta osoittautui liian suureksi palaksi armeijalle ja verotaakaksi kansalle. Bysantti ryhtyi vastahyökkäykseen ja persialaiset perääntyivät. Bysantin ja Persian välinen sota oli heikentänyt molempia. Tilannetta vaikeuttivat myös Persian sisäinen epävakaus heikon talouden, korkean verotuksen, jäykän luokkajaon, uskonnollisten levottomuuksien ja vaihtuvien hallitsijoiden vuoksi.
Kuningas salamurhattiin. Murhaa seurasi sisällissota ja kaaos. Keväällä 632 kuninkaan serkku nuori Yazdegerd III nousi valtaan ja samana vuonna ensimmäiset arabijoukot saapuivat. Persialaisista ei ollut todellista vastusta arabivalloitukselle. Valtakunta mureni käytännössä viidessä vuodessa ja hiljalleen väestö kääntyi islamiin.
Kulttuuri ja hallinto muokkaa
Sassanidien kulttuuri oli aikansa johtava. Sen ainoa haastaja oli läntinen Bysantti eli Itä-Rooma. Valtakuntien välinen alyllinen ja tieteellinen vaihto oli hyvin hedelmällistä.
Uskonnot muokkaa
Sassanidien valtakunnan alueella harjoitettiin lukuisia uskontoja. Valtionuskonto zarahtrustralaisuuden ohella merkittävimpiä olivat buddhalaisuus, kristinusko ja juutalaisuus. Valtakunnassa oli laaja ja pitkäikäinen juutalaisyhteisö, joka jatkoi olemassaoloaan miltei näihin päiviin asti. Valtakunnan itäisissä osissa oli buddhalaisia pyhiä paikkoja ja buddhalaisuudesta tuli siellä yhä suositumpi.
Kristityt olivat lähinnä itäisen kirkon nestorilaisia ja Syyrian ortodokseja. Ne poikkesivat huomattavasti kristinuskosta Rooman valtakunnan alueella. Kirkkojen jumalanpalveluskieli oli syyria. Lisäksi Efesoksen kirkolliskokous 431 tuomitsi nestorilaisen opetuksen, joka ei suostunut kutsumaan Mariaa Jumalanäidiksi. Sassanidikirkko ei hyväksynyt päätöstä ja monet nestorilaiset muuttivatkin valtakunnan alueelle. Persialaiset hallitsijat käyttivät tätä hyväkseen vahvistaakseen nestorilaista näkemystä paikallisessa kirkossa. Suurin osa kristityistä asui valtakunnan länsiosissa, lähinnä Kaksoisvirranmaan alueella.
Parthilaisella kaudella zarathrustralainen usko oli ryvettynyt kreikkalaisen uskonnon vaikutuksesta. Sassanidien toimesta puhdas, alkuperäinen zarathrustralainen uskonto elvytettiin. Aiempi löyhä papisto korvattiin hierarkisella järjestelmällä. Aleksanteri Suuren aikaan hajonnut pyhä kirja Avesta pyrittiin kokoamaan uudelleen. Uskonto ei kuitenkaan noudattanut Avestaa, vaan uudistunut papisto muokkasi sitä mieleisekseen, mikä herätti närää.
Tämän seurauksena syntyi uskonnollisia uudistusliikkeitä kuten manikeolaisuus ja mandeolaisuus. Mandeolaisuus oli yksijumalainen uskonto, joka perustui kaksijakoiselle gnostilaiselle maailmankuvalle hyvästä ja pahasta. Mandeolaiset pysyttelivät erillään muista ja harjoittivat uskontoaan yksityisyydessä.
Manikeolaisuus muokkaa
Mani oli persialainen profeetta, joka perusti muinaisen gnostilaisen uskonnon manikeolaisuuden. Aikanaan se oli merkittävä maailmanuskonto, joka levisi läntisestä Rooman valtakunnasta Kiinaan saakka. Mani sai uskonnollisen kasvatuksen erään lahkon luostarissa, mutta alkoi jo nuorena kyseenalaista sen oppeja ja ryhtyi opettamaan omaa uskontoaan vuoden 240 tienoilla. Mani itse kuvasi uskontoaan mereksi, johon muut uskonnot yhtyivät.
Uskonto olikin saanut vaikutteita juutalaisuudesta, kristinuskosta, zarathrustralaisuudesta ja buddhalaisuudesta. Mani tunsi suurta kunnioitusta Jeesusta kohtaan. Manikeolaisuus oli hyvin hierarkinen lähetystyötä tekevä uskonto. Maailmankuvassa keskeistä oli kaksinaisuus: kaksi alakuperää valo ja pimeys. Pimeys alkoi kadehtia valoa ja se hyökkäsi valon valtakuntaan. Molemmat elementit ilmenivät moninan yliluonnollisina olentoina.
Seuraajat jakautuivat kuulijoihin ja valittuihin. Valittujen tuli täyttää kolme sinettiä: suun sinetti eli lihansyönnin ja viininjuonnin välttäminen, kätten sinetti eli väkivallattomuus sekä rinnan sinetti eli sukupuolinen siveys, käytännössä selibaatti. Lisäksi heidän piti pastota seitsemän päivää kuukaudessa. Kuulijoita sitoi kymmenen käskyä, joissa kiellettiin epäjumalat, valehtelu, ahneus, aviorikos, tappaminen, varastaminen, taikuus, opetuksen turmeleminen, uskonnon kieltäminen ja laiskuus.
Keskushallinto muokkaa
Sassanidien kuninkaat julistautuivat kuninkaiden kuninkaiksi ja omaksuivat zarathrustralaisen uskonnon pyhän tulen suojelijan roolin. Tuli oli tunnuskuvana myös kolikoissa. Hallitsijan perillinen ei aina ollut vanhin poika. Jos suoraa perillistä ei ollut, ylimykset valitsivat uuden hallitsijan hallitsijasuvun piiristä.
Alueita hallitsivat kuninkaalliseen sukuun kuuluvat käskynhaltijat. Kuninkaan alapuolella oli vahva virkamiehistö, joka huolehti päätösten toimeenpanosta. Tavoitteena olivat keskushallinnon vahvistaminen, kunnianhimoinen kaupunkisuunnittelu sekä maatalouden ja tekniikan kehittäminen. Pariin otteeseen hallitsijana oli myös kuningatar. Aatelisto koostui parthilaisista, persialaisista ja valloitettujen alueen yläluokasta. Tärkeimmät tehtävät olivat kuitenkin persialaisten käsissä. Monet tehtävät olivat käytännössä perinnöllisiä. Järjestelmää tuki zarathrustralainen uskonto.
Luokkajako muokkaa
Sassanidien yhteiskunnassa oli vahva perinnöllinen luokkajako. Tärkeimmät yhteikuntaluokat olivat papit, soturit, virkamiehet ja tavallinen kansa. Luokkajärjestelmän keskellä oli kuningas, joka hallitsi aatelistoa. Tämä etuoikeutettu luokka koostui kuninkaallisista prinsseistä, paikallispäälliköistä, suurista maanomistajista ja papeista. Alaluokka jakautui arjalaisiin vapaisiin miehiin (azadan) ja alunperin ei-arjalaisiin maalaisiin. Azadaniin kuuluvat toimivat pikkuvirkamiehinä ja asuivat pienillä tiloillaan. Luokkajako oli jäykkä ja jatkui vielä islamilaisella kaudella. Asema perustui vanhempien asemaan, vaikka poikkeuksellisten yksilöiden olikin mahdollista kohottaa asemaansa.
Armeija muokkaa
Sassanidien ensimmäinen kuningas Ardesir I pylki elvyttämään Akemedien armeijan ja parthilaisten ritarien perinteet. Hän keskittyi myös kehittämään uusia piirityslaitteita. Raskas jalkaväki oli tiukkaan järjestäytynyttä ja hyvin aseistettua. Raskas ratsuvaki koostui lapsuudestaan asti harjoitelleesta aatelistosta. Sen aseina olivat joko jouset tai keihäät. Sitä tukivat kevyt ratsuväki, jalkaväki ja jousimiehet. Tarkoitusta oli häiritä vihollista jousimiehin, sotaelefantein ja muin joukoin, jotta ratsuväki saisi tilaisuuden hyökätä. Parthilaisista poiketen sassanidit hallitsivat myös kehittyneitä piiritysmenetelmiä ja -laitteita. Niistä oli hyötyä erityisesti Roomaa vastaan.
Diplomatia ja kauppa muokkaa
Parthilaisten edeltäjiensä tapaan sassanidit huolehtivat suhteistaan Kiinaan, jonne lähettiläät säännöllisesti matkasivat. Kuninkaat lähettivät toisinaan Kiinan hoviin taitavimpia muusikkojaan ja tanssijoitaan. Kauppaa käytiin sekä meritse että maitse. Molemmat hyötyivät kaupasta silkkitietä pitkin ja tekivät yhteistyötä sen turvallisuuden takaamiseksi. He myös liittoutuivat yhteistä vihollistaan paimentolaiskansoja vastaan. Arabien valloituksen seurauksena kuninkaalliset pakenivatkin lopulta Kiinaan, jossa he saivat tärkeitä asemia.
Pohjoisilla intialaisilla alueilla oli puoli-itsenäinen asema. Alueiden välillä oli sekä kulttuurista että poliittista vuorovaikutusta. Eräät sassanidien toimitatavat levisivät Intiaan. Sassanidit omaksuivat shakin ja opettivat intialaisille backgammonin. Intialaisia klassikko kirjoja tuotiin maahan ja käännettiin persiaksi. Näin intialaisten satukokoelmien vaikutus levisi Lähi-Itään ja Eurooppaan ja vaikutti esimerkiksi Tuhannen ja Yhden Yön tarinoiden syntyyn.
Hyvä ja valvottu tiestö ja sillat, mahdollistivat valtakunnallisen postilaitoksen ja teki kauppakaravaanien matkustuksesta helppoa. Satamia rakennettiin Persianlahdelle edistämään kauppaa Intian kanssa. Sassanidikauppiaat liikkuivat laajalla alueella ja puskivat lopulta roomalaiset pois Intian kaupasta. Käsityöläiset käyttivät kenties ensikertaa kaupallisia merkkejä tuotteidensa tunnetuksi tuomiseksi. Tärkein vientituote olivat erilaiset silkki-, villa- ja kultakangastuotteet. Myös metalliteollisuus oli kehittynyttä runsaiden kaivosten ansiosta.
Kirjallisuus, tiede ja taide muokkaa
Sassanidihallitsijat olivat kirjallisuuden ja filosofian tukijoita. He käännättivät kreikkalaisten filosofien tekstejä ja suosivat kirjallisuudesta. Heidän hovinsa oli aikauden tärkein älyllinen keskus. Sekä kreikkalaista että intialaista lääketieteellistä kirjallisuutta käännettiin persiaksi.
Taiteellisesti aikakausi oli persialaisen taiteen huippua. Paljon siitä, mikä myöhemmin tuli tunnetuksi islamilaisena kulttuurina, oli alunperin persialaista. Sen vaikutus tunnettiin paljon rajojen ulkopuolellakin. Vaikka sassanidit näkivät itsensä akkamedien loiston palauttajina, he eivät kuitenkaan olleet matkijoita. Taiteesa perinteiset persialaiset elementit yhdistyvät hellenistisiin. Hellenististä taidetta tulkittiin vapaasti. Hovin ylellinen elämäntapa ruokki taiteita.
Kuvataiteiden lisäksi myös tekstiilitaiteet - silkit, kirjonnat, seinävaatteet, kudonnaiset, matot ja teltat - kukoistivat. Sassanidit oppivat silkin valmistuksen taidon Kiinalaisilta. Jokainen persialainen pyrki pukeutumaan omaa luokka-asemaansa paremmin. Jo omana aikanaan sassanidien tekstiilejä kopioitiin Egyptistä Kaukoitään. Matot olivat niin ihania, että persialaiset kirjoittivat niille jopa rakkausrunoja.
Monissa palatseissa oli neliönmuotoinen kupolihalli kävijöiden vastaanottamiseen. Sen kulmien suuret tukipylväät muokkasivat huoneesta oikeastaan kahdeksankulmaisen. Tämä oli heidän arkkitehtuurinsa nokkelampia keksintöjä. Arkkitehdit käsittivät rakennukset massoina ja pintoina: paksut seinät koristeltiin kuvioidulla rappauksella.
Sanasto muokkaa
Arabialaiset - Arabian niemimaalta kotoisin oleva, seemiläistä (juutalaisen hebrean sukuista) kieltä puhuva kansa. Kääntyivät ensinnä uuteen profeetta Muhamedin perustamaan islamin uskoon ja levittivät sitä pyhää sotaa käymällä muualle. Samalla he valloittivat laajoja alueita.
Buddhalaisuus - Buddhan opetuksiin perustuva uskonto, jonka tavoitteena on buddhan esikuvan mukaan valaistua eli vapautua jälleensyntymän kiertokulusta. Buddhalaisuus ei edellytä jumalien ja henkien olemassaoloa, vaikka monissa buddhalaisuuden suunnissa kunnioitetaankin erilaisia boddhisatvoja jumalien tapaan.
Bysantti - Rooman haottua Itä- ja Länsi-Roomaan, Kontanttinopolista käsin hallitun Itä-Rooman valtakunnan tunnetumpi nimi. Bysantti oli alusta alkaen kristillinen valtakunta ja sen alueella käytettiin hallintokielenä kreikkaa. Se kukoisti lähes tuhat vuotta valtakunnan hajoamisen jälkeen, kun Länsi-Rooma tuhoutui kansainvaelluksissa vain joitakin satoja vuosia eron jälkeen.
Gnostilaisuus - 200-300-luvuilla vaikuttanut uskontojen sekoittumisesta nouseva uskonnollinen liike, joka vaikutti Välimerellä ja Keskiaasiassa. Sen opetuksen mukaan maailma oli alemman tietämättömän ja ehkä pahankin luojajumalan tekoa. Luominen kuvattiin usein hyvän ja pahan taisteluna tai jumalan lankeamisena. Luomisen epäonnistumisen vuoksi aineellinen maailma oli paha. Siitä oli mahdollista pelastua salaisen tiedon avulla. Pelastus oli ihmisen tietämystä jumalallisesta alkuperästä ja sielun vapautumista ruumiin vankilasta.
Hierarkia- on organisaatio- eli yhteisömuoto, joka perustuu yhteisön elämäntapaan. Hierarkinen yhteisö muodostuu kerroksista tai luokista, joista ylemmät johtavat alempia. Valta on ylempien kerrosten käsissä.
Islam - viimeiseksi profeetaksi julistautuneen Muhamedin perustama yksijumalainen uskonto, jonka pyhän kirjan Koraanin Muhammed on saanut ilmoituksissa. Jumalaa kutsutaan nimellä Allah. Islaminuskossa päivittäinen rukous, almujen antaminen, pyhiinvaellus, paastoaminen ja uskontunnustuksen lausuminen ovat tärkeitä uskonnon harjoittamisen tapoja.
Kalifaatti - kalifin johtama valtakunta.
Kalifi - muhamedin seuraajan, islamilaisen yhteisön uskonnollisen johtajan arvonimi.
Manikealaisuus - uskonto, joka korosti uskontojen yhteyttä toisiinsa ja yhdisti uskomuksissaan eri uskontojen piirteitä. 200-luvulla eläneen Mani nimisen profeetan perustama. Hän julisti olevansa viimeinen lukuisten profeettojen (esim. Jeesus, Buddha, Zaratrustra) joukossa. Manikeolaisuus oli hyvin hierarkkinen ja vahvasti lähetystyötä tekevä uskonto. Nykyään se on kuitenkin käytännössä kadonnut.
Nestorilaisuus - kristinuskon itäinen suunta, joka ei hyväksynyt opetusta Kristuksen yhestä luonnosta, joka oli sekä jumalallinen että inhimillinen. Sen sijaan sen piirissä opetettiin, että Kristuksella oli kaksi erillistä persoonaa jumalainen ja inhimillinen.
Parthilaiset - Persiaa aiemmin hallinnut paimentolaiskansa, joka oli kuuluisa taitavasta ratsuväestään.
Tigris - Kaksoisvirranmaan kaksoisjokilaakson itäisempi joki.
Umajidit - arabian niemimaalta kotoisin oleva islaminuskoinen hallitsijasuku, joka hallitsi laajoja alueita varhaisista islamilaisista valtakunnista.
Zarathrustralaisuus - persialaisen profeetan Zarathrustran perustama uskonto, jossa maailman on luonut hyvä jumala ja jossa vastakkaiset hyvän ja pahan voimat taistelevat. Pahan ja hyvän voimien vastakkain asettelu on voimakkaampaa kuin useimmissa muissa uskonnoissa. Hyvin elämänsä elävät ihmiset pääsevät eräälaisee paratiisiin. Zarathrustralaisuuden pyhät kirjoitukset tunnetaan nimellä Avesta.