Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Rooman valtakunta/Varhaishistoria

Ajanjakso: 750-27 ennen ajanlaskumme alkua

Rooma perustettiin purjehduskelpoisen Tiber-joen rannalle Palatinus kukkulalle (alemmassa karttakuvassa IV). Tässä kohtaa oli kahluupaikka ja joen saattoi ylittää, mutta koska joki oli niin matala, kahluupaikan ohi ei enää voinut purjehtia. Paikka oli siis hyvien maa- ja vesikulkuyhteyksien varrella ja kukkula oli helposti puolustettavissa. Se oli siis erinomainen paikka kaupungille.

Ympäröivä latiniumin alue oli latinalaisten heimojen asuttamaa hedelmällistä viljelymaata. Heimot puhuivat itaalisiin kieliin kuuluvaa indoeurooppalaista latinan kieltä. Vanhin latinan kielinen kirjoitus on Roomasta ajaltan noin 600 eaa. Vaikka roomalaiset olivat paljolti latinalaisia, kaikki latinalaiset eivät olleet Rooman liittolaisia, vaan osa soti myöhemmin sitä vastaan. Perinteen mukaan Roomaa perustamassa oli ollut kolme klaania tai heimoa Ramnenses, Titientes ja Luceres, joiden mukaan aatelin hallintoelin senaatti vielä myöhemminkin jakaantui.

Rooman kuningaskunta

Rooman kuningaskunta oli kaupunkivaltio keskisessä Italiassa ja Rooman historian vanhinta vaihetta. Gallialaiset tuhosivat Rooman historialliset aikakirjat 390 eaa. Se, mitä kuningaskunnasta tiedetään perustuu tasavaltalaisen Rooman aikaisiin legendoihin. Kuningaskunta alkoi tarunomaisesta perustamisesta 753 eaa ja päättyi kuninkaiden syrjäyttämiseen 509 eaa. Ensimmäisten kuninkaiden etruskiperäiset nimet viittaavat vahvaan etruski vaikutukseen.

Roomalaiset kuninkaat olivat kansan valitsemia ja hallitsivat elinikänsä. Heidän tunnuksenaan olivat purppuranpunainen kultakirjottu tooga, punaiset kengät ja valkoinen diadeemi (eli kunnioittava hiusnauha). Hänen apunaan oli kaksitoista liktoria, vitsakimppuja kantavaa päätösten toimeenpanijaa ja henkivartijana. Kaupungin ulkopuolella he kantoivat myös kirvestä merkkinä oikeudestaan teloittaa.

Kuningas oli roomalaisten legioonien (eli armeijan) ylipäällikkö. Lisäksi hänellä oli oikeus nimittää tiettyjä virkamiehiä tehtäviinsä kuten kaupunginprefektin, joka toimi kuninkaan sijaisena hänen poissa ollessan ja jolla oli valta kutsua koolle kansalliskokous. Kuningas oli myös johtava auguuri, roomalainen ennustajapappi ja toimi välittäjänä kansan ja jumalten välillä. Hän oli myös ylin tuomari. Kuningas kutsui koolle Senaatin, silloin kun hän halusi heidän tekevän päätöksensä jostain laista. Senaatti saattoi käsitellä vain asioita, joita kuningas oli sen käsiteltäviksi tuonut.

Tarinan mukaan Rooman kuningaskunta päättyi, kun Lucius Junius Brutus väärinkäytöksestä suuttuneena syrjäytti viimeisen kuninkaan vuonna 509 eaa ja perusti senaatin johtaman tasavallan.

Rooman tasavalta

Rooman tasavallalle (Res publica Romana 509 - 27 eaa) oli tyypillistä patriisien eli aateliston ja plebejien eli vapaan kansan taistelu vallasta. Tasavallan tunnuksena olikin SPQR eli Senatus Populusque Romanus (Rooman senaatti ja kansa). Valtataistelun seurauksena syntyi monimutkainen ja pitkälle kehittynyt hallintojärjestelmä. Avioliittoja luokkien välillä ei sallittu ennen 445 eaa.

Vallan keskus oli patriisisukujen edustajista koostuva Rooman senaatti. Tasavallan johdossa oli kaksi, vuodeksi kerrallaan valittua konsulia, joiden tärkein tehtävä oli armeijan johtaminen. Hätätilanteessa saatettiin nimittää diktaattori, joka sai armeijan ylipäällikkyyden enintään puoleksi vuodeksi. Vuonna 451 eaa laaditut ensimmäiset lait kirjoitettiin tammipuisiin tauluihin ja asetettiin julkisesti näkymään Forumille eli julkisten toimien aukiolle. Näillä varhaisilla laeilla oli tärkeä merkitys roomalaiselle oikeudelle ja sitä kautta koko Euroopan myöhemmille oikeusjärjestelmille.

Tasavallan aikana (noin vuosina 458–396 ja 343–282 eaa) kaupunki alkoi laajentaa valtaansa ja alisti valtaansa Italian niemimaan heimoja ja kansoja. Osa voitetuista sai Rooman kansalaisuuden ja osa alueista säilytti itsehallinnon liitossa Rooman kanssa. Koko niemimaa oli roomalaisten hallussa 270 eaa mennessä.

Kaupungin vallan kasvaessa, se joutui väkisinkin hankaluuksiin Välimeren muiden vaikuttajien kanssa. Pahin vastustaja oli nyky-Libyassa sijainnut foinikialainen Karthago, jota vastaan roomalaiset kävivät kolme puunilaissotaa (264-146 eaa) ja lopulta tuhosivat koko kaupungin. Toinen puunilaissota oli kuuluisa sotapäällikkö Hannibalin hyökkäyksestä sotanorsujen tukemana Alppien yli kohti Roomaa. Onneksi tämäkin hyökkäys saatiin pysäytettyä. Näiden sotien seurauksena Rooma sai haltuunsa Sisilian, Hispanian ja foinikialaisten alueita Pohjois-Afrikasta. makedonialaiset lyötiin 197 eaa ja persialaiset seleukit Syyriassa 189 eaa.

Rooman kasvu suurvallaksi ja epätasainen varallisuuden jako johti lukuisiin verisiin sisällissotiin ja kapinoihin tasavallan loppuaikoina, vuosien 133-30 eaa välisenä aikana. Valtakunnan selkärankana toiminut vapaiden talonpoikien luokka supistui orjatyövoiman määrän kasvaessa. Kaupunkeihin kerääntyi köyhää ja levotonta väestöä. Kansalaisoikeudet olivat vain hyvin pienellä osalla valtakunnan asukkaita, mutta koko Italian kapinoitua, roomalaiset joutuivat antamaan sen kaikille Po-joen eteläpuolisille asukkaille kansalaisoikeudet 91 eaa. Orjatkin kapinoivat kolmeen otteeseen olojaan vastaan, kahdesti Sisiliassa ja viimeksi niemimaalla. Kaupunkivaltion tasavaltalainen hallinto ei enää toiminut suurvallassa.

Armeijan kehitys

Rooman vallan alkuaikoina kansalaisten velvollisuutena oli vuoden asepalvelus. Tuona aikana armeija kävi lähinnä taisteluita paikallisia vihollisia vastaan. Armeijassa kullakin perustajaheimolla oli oma ratsuväenjoukkonsa.

Rooman vallan laajetessa ja alueiden kasvaessa, se alkoi palkata ammatti sotilaitaan. Tavallisten rivisotilaiden palkaton palvelus venyi pitkäksi. Armeija oli yhtenäinen ja tarkkaan järjestetty. Kansalaisten muodostamia joukkoja kutsuttiin legiooniksi ja muista kuin kansalaisista koostuvia osastoja auxilia-joukoiksi, jotka koostuivat kevyestä jalkaväestä, ratsuväestä ja muonitusjoukoista. Palkkiona asepalveluksesta muut kuin Rooman kansalaiset (auxilia-joukot) saivat perinnöllisen kansalaisuuden.

..

Kahdentoista taulun lait

Privilegia ne inroganto. Älköön kellekkään myönnettäkö etuoikeuksia. (Laintaulusta 9)

Aiemmin suullisena perinteenä kulkeneiden lakien kirjoittaminen näkyviin oli eräs patriisien ja plebejien välisen taistelun käännekohdista. Aiemmin lainkäyttö oli ollut aateliston käsissä ja ylipäätänsä vain harvojen etuoikeutettujen ulottuvilla. Sekä vallan että tiedon puutteessa kansalaisilla ei ollut juurikaan mahdollisuuksia puolustautua ylhäisten tuomarien mielivaltaa vastaan. Paine julkisen lakikokoelman laatimisiin kreikkalaisten kaupunkien esikuvan mukaan kasvoi ja ensimmäiset aloitteet tehtiin noin vuosikymmen ennen lopullista julkaisemista.

Lakikokoelman laati kymmenestä miehestä koostunut toimikunta, joka sai poikkeusvaltuudet valtion johtamiseen ilman konsuleita. Kaikki olivat patriiseja. Kun toimikunta oli saanut lait valmiiksi, ne asetettiin julkisen keskukstelun kohteeksi. Kun lakeja oli riittävästi paranneltu, ne vahvistettiin sotaväenkokouksessa (kansalaiskokouksessa). Pian kuitenkin huomattiin, että lakeja tarvitsi täydentää, jotta ne sisältäisivät koko lainkäytön. 450 eaa asetettiin uusi toimikunta, johon kuuluvista puolet oli plebejiä ja joka tuotti vielä kaksi uutta taulua. Lakitaulut pystytettiin Forum Romaniumille kaikkien nähtäviksi.

Lakeja säädettäessä taustalla oli koko yhteiskunnan pelisääntöjen laatiminen kerralla kuntoon. Toisaalta vaikka lainsäädännössä oli suuria aukkoja, joitakin asioita säädettiin erittäin tarkkaan. Etualalla olivat oikeusturvaan ja oikeudelliseen tasa-arvoon liittyvät asiat. Ylenpalttisen yllisyyden rajoittaminen sopi myös aikakauden ilmapiiriin. On vaikea tietää todellisten uudistusten määrää suhteessa perinteisen käytännön vakiinnuttamiseen. Toisaalta siinä oli selviä merkkejä kreikkalaisen lainsäädännön vaikutuksesta. Laeissa säädettiin oikeudenkäynnistä (1-2), velasta (3), perheestä (4), perinnöstä ja omaisuudesta (5-6), naapuruissuhteista (7), henkilörikoksista (8), valtiosta ja yhteisöstä (9) sekä hautajaisista (10). Kaksi viimeistä taulua olivat lisäyksiä.

Ceasarin sisällissota

Tasavallan viimeiset vuosikymmenet olivat levotonta aikaa. Gaius Iulius Caesar (100-44 eaa) oli varakkaasta patriisi- ja sotilassuvusta peräisin oleva sotilas, asianajaja ja poliitikko, joka oli solminut korruptoituneen kolmiliiton Pompeiuksen ja Crassuksen kanssa. Toimittuaan vuoden konsulina Roomassa, Ceasarille annettiin prokonsulin eli käskynhaltijan tehtävä Po-joen pohjoispuolelle. Ceasar aloitti Gallian sodan, jossa hän valloitti Gallian, kukisti sen kapinat ja taisteli naapurikansojankin vastaan. Hänen menestyksensä oli tehnyt hänestä kuuluisan ja entisistä kumppaneistaan vihollisia. Hän vastusti 50 eaa käskyä palata Roomaan, koska pelkäsi tulevansa tieltä raivatuksi.

Senaatti, joka ei uskonut Ceasarin pystyvän mihinkään Ravennaan mukanaan tuomillaan vähäisillä joukoilla, antoi 49 eaa virkamiehille määräyksen suojella tasavaltaa Ceasarilta. Ceasar oli kuitenkin jo kutsunut joukkojaan Italiaan ja ylittäessään Rubikon joen ja rikkoessaan joukkojen omasta maakunnastaan poistumisen kieltoa, hän totesi että "Arpa on heitetty". Pompeiuksen vasta kootuista joukoista ei ollutkaan vastusta hänen kokeneilleen joukoilleen. Kesti kuitenkin useamman vuoden ja lukuisia taisteluja eri puolilla valtakuntaan, ennen kuin hän sai viimeiset vastustajansa kukistettua Pohjois-Afrikassa 45 eaa. Ceasarin palattua senaatti antoi periksi ja Ceasar armahti vihollisensa. Hänestä ei tehty tasavaltalaisen perinteen ärsyttävää kuningasta, vaan elinikäinen diktaattori, pater patriae kansakunnan isä 44 eaa. Hänet murhattiin jo saman vuoden maaliskuussa senaatin istunnossa. Tästä huolimatta tasavalta ei enää elpynyt, vaan Rooma oli astunut keisariaikaan.

Sanasto

Auguuri - oli ennustajapappi, joka ennusti lintujen lentoon, ääntelyyn ja käytökseen perustavista merkeistä sekä taivaan merkeistä jumalten tahtoa. Roomalaiset olivat taikauskoisia ja ryhtyivät tehtävään vain, jos enteet olivat suosiollisia. Tämän johdosta ennustajilla oli paljon valtaa. Auguuri katsoi ennustaessaan etelään päin.

Auxilia-joukot - olivat sotajoukkoja, jotka muodostettiin niistä sotilaista, joilla ei ollut Rooman kansalaisuutta. He olivat tärkeitä aikana, jolloin Rooman kansalaisuus ei ollut yleinen. Palkkioksi 20 vuoden palvelusta he saivat kansalaisoikeudet ja heidän lapsensa saattoivatkin palvella legioonissa eli kansalaisista muodostetuista joukoissa.

Crassus - eli Marcus Licinius Crassus Dives oli rikkaudestaan ja kunnianhimostaan kuuluisa roomalainen poliitikko, joka johti Spartacuksen orjakapinan kukistamista, osallistui Ceasarin ja Pompeiuksen kanssa kolmiliittoon ja sai surmansa Parthian sotaretkellä. Parthilaiset olivat muinainen paimentolaiskansa, joka hallitsi Persian valtakuntaa.

Foinikialaiset - olivat Välimeren itäosista kotoisin ollut kansa, jotka olivat kauppiaita ja merenkulkijoita. He perustivat siirtokuntia eri puolille Välimerta ja Atlantin rannikolle asti. Jotkin uskovat, että Foinikian rannikolta olisi purjehdittu merelle jo myöhäisellä maatalouskivikaudella.

Forum - oli julkisten toimien aukio, jolla käytiin kauppaa, pidettiin poliittiisia puheita ja järjestettiin kokouksia sekä hoidettiin muita vastaavanlaisia asioita.

Gallialaiset - oli roomalaisten nimitys kelttiheimoille, jotka asuivat nykyisten Ranskan, Belgian, Sveitsin ja Pohjois-Italian alueella. Gallialaiset eivät olleet yhtenäinen kansa, vaan joukko keskenään taistelevia sukulaisheimoja. Gallialaispäällikkö Brennus uhkasi valloittaa Rooman 309 eaa. Tarinoiden mukaan vain Capitolium-kukkula jäi valloittamatta, kun gallialaiset ryöstelivät Roomaa. Roomalaiset joutuivat maksamaan raskaat lunnaat, jotta gallialaiset lähtisivät kaupungista.

Hannibal - eli Hannibal Barka (247-183 eaa) oli karthagolainen poliitikko ja eräs antiikin taitavimmista sotapäälliköistä. Hänet tunnetaan parhaiten toisesta puunilaissodasta, jonka aikana hän johti joukkonsa Hispaniasta (eli nyky Espanjasta) Alppien yli Italian niemimaalle ja löi roomalaiset taistelussa. Hän joutui palaamaan Karhagoon, kun roomalainen sotapäällikkö, patriisi Scriptio Africanus hyökkäsi kohti Karthagoa. Hannibal hävis Scriptiolle.

Hispania - oli roomalaisten nimitys Iberian niemimaalle, eli alueelle, jossa nykyään sijaitsevat Espanja ja Portugali. Hannibal värväsi Hisbaniasta sotilaita toisessa puunilaissodassa.

Karthago - oli historiallinen kaupunki Pohjois-Afrikassa lähellä nykyistä Tunisin kaupunkia. Karthagolla tarkoitetaan myös kaupungin muodostamaa valtakuntaa siirtokuntineen. Tyroksen kaupungista kotoisin olleet foinikialaiset perustivat kaupungin 814 eaa. Kaupankäynnin ansiosta siitä tuli 500-luvulla eaa läntisen Välimeren suurvalta. Karhago tuhottiin kolmannessa puunilaissodassa (eli foinikialaissodassa) 146 eaa. Tämän jälkeen siitä tuli merkittävä osa roomalaista valtakuntaa ja roomalainen Karthago oli tärkeä laivaston ja kaupan keskus.

Kaupunginprefekti - oli roomalainen virkamies, jonka valta ulottui 100 roomalaisen peninkulman päähän Rooman kaupungista. Virka oli olemassa sekä kuningasajalla että keisariajalla. Tasavallan aikana sitä ei käytetty. Hänen tehtävänsä oli pitää järjestystä yllä kaupungissa.

Konsuli - oli Rooman tasavallan korkein virka. Heidät valittiin kansankokouksissa ja heillä oli veto-oikeus päätöksiin. Heidät valittiin patriisi sukuisista miehistä.

Latium - oli latinalaisten heimojen asuttama alue Apenniinien niemimaan keskiosissa. Aluksi nimi viittasi Albanos vuorten ympäristöön, mutta myöhemmin se laajeni tarkoittamaan koko tasankoa Tiber-joelta vuorille ja lopulta Campanian alueelle saakka.

Legioona - oli Rooman armeijan perusyksikkö, jossa oli 4000-6000 sotilasta. Legioonien merkittävin osa oli niiden raskas jalkaväki eli legioonalaiset. Niitä tukivat usein auxillares-joukot, jotka toimivat ratsuväkenä sekä keihäs-, linko- ja jousimiehinä. Tasavallan varhais aikoina armeija jaettiin kahteen legioonaan, joita molempia johtivat konsulit. Myöhemmin kutakin legioonaa johti kuusi sotilastribuunia, jotka vuodesta 311 eaa lähtien valitsi Rooman kansa. Tasavallan aikoina legioonat olivat yleensä lyhytikäisiä, paitsi legioonat I-IV (1-4), jotka olivat konsulien johtamia. Muihin värvättiin kuhunkin sotaretkeen tarvittava määrä sotilaita.

Liktori - oli roomalaisen virkamiehen palveluksessa oleva henkilö, jonka tehtävä oli suojella esimiestään ja panna toimeen tämän päätöksiä. Liktorit kantoivat kaupungin sisäpuolella vitsakimppua ja kaupungin ulkopuolella myös teloittajan kirvestä.

Makedonia - oli 700 eaa perustettu valtakunta, joka sijaitsi antiikin Kreikan pohjois puolella. Makedonian hallitsijat onnistuivat 400-luvulla eaa luomaan tiiviin valtiorakenteen, joka auttoi heitä kasvattamaan valtaansa ja nostivat Makedonian suurvallaksi. Makedonialaiset maanviljelijät puhuivat omaa murrettaan, eivätkä pitäneet itseään kreikkalaisina. Heidän historiaansa värittivät kamppailut traakialaisten ja illyrialaisten naapuriensa kanssa. Filippos II (vallassa 359-337 eaa) valloitti suuren osan Kreikkaa ja hänen poikansa Aleksanteri Suuri (337-323 eaa) lähes koko tunnetun maailman.

Palatinus - eli Palatium oli yksi Rooman seitsemästä kukkulasta. Kukkulalla on ollut asutusta jo 1000 eaa. Rooman tasavallan aikana alueesta kehittyi vaikutusvaltaisten sukujen alue ja keisariajalla keisarit rakensivat sinne palatsinsa. Sana palatsi onkin johdattu kukkulan nimestä.

Patriisit - olivat Rooman perinnöllinen aatelisto. Ryhmä oli suljettu, eikä siihen otettu uusia sukuja. Alun alkaen patriiseille oli varattu monet tasavallan johtotehtävistä. Tasavallan aikana sukujen määrä laski 50:stä 14:sta. Patriiseja ei ollut juuri lainkaan jäljellä 200 jaa. Patriisien ja plebeijien välinen jako menetti merktiyksensä uusien jakolinjojen syntyessä tasavallan lopulla.

Persia - oli historiallinen valtio Lähi- ja Keski-Idässä. Sen keskuspaikka oli nykyisessä Iranissa. Nyky Iranissa puhutaan edelleen persialaista kieltä.

Plebejit - eivät saaneet mennä patriisien kanssa naimisiin ennen vuotta 445 eaa. Plebeijejä varten perustettiin 494 eaa kansantribuunin virka, johon ei voitu valita patriisia. Se oli ainoa alemmalle luokalle avoin virka, mutta sillä oli suuret oikeudet. Uskonnolliset asemat oli myöhemminkin varattu vain patriiseille. Mikäli yhteiskuntaluokkien välille tuli suuria erimielisyyksiä, plebejit ottivat tavaransa ja perheensä ja leiriytyivät kaupungin ulkopuolelle, kunnes heidän vaatimuksiinsa suostuttaisiin. Näin kävi 494, 450 ja 287 eaa. 287 eaa plebejit saavuttivat poliittisen tasa-arvon, minkä seurauksena kansankokoukset alkoivat säätää lakeja.

Po-joki - virtaa lännestä itään Pohjois-Italiassa. Sen lähde on nykyisten Italian ja Ranskan rajalla sijaitsevassa vuoristossa, josta se virtaa 650 kilometriä Adrianmereen, Italian itärannikolla. Niilin ja Rhonen jälkeen se on Välimeren kolmanneksi suurin joki. Se laskee viljavan tasangon halki, jota kutsutaan po-joen alangoksi.

Pompeius - eli Gnaeus Pompeius Magnus oli roomalainen sotapäällikkö ja politikko, joka yritti voittaa Ceasarin Rooman tasavallan lopun taisteluissa. Egyptiä johtanut kreikkalaissukuinen lapsifaarao Ptolemaios XIII neuvonantajineen murhautti hänet. Ceasar ei voinut tätä hyväksyä ja kosti kilpailijansa kuoleman ja alisti Egyptin Rooman valtaan.

Oikeusturva - tarkoittaa niitä laillisia ja oikeudellisia keinoja, joilla henkilö saa oikeutensa. Heikko oikeusturva voi viita oikeuksien vähyyteen, keinojen huonouteen tai keinojen tehottomuuteen. Suppeassa mielessä oikeusturva tarkoittaa oikeutta saada asiansa käsitellyksi.

Ravenna - on ikivanha kaupunki, joka sijaitsee Pohjois-Italiassa, itärannikolla. Kaupungin alkuperä on epäselvä, mutta on mahdollista, että se olisi ollut etruskikaupunki. Aikoinaan Ravenna koostui paalujen päälle rakennetuista taloista, kuten Venetsia myöhemmin. Se oli yhdistynyt Rooman valtakuntaan liittolaiskaupunkina 89 eaa.

Rubikon - oli pienehkö rajajoki Pohjois-Italian gallialaisen maakunnan ja Rooman välillä. Se laski Adrianmereen. Joen tarkkaa sijaintia ei tiedetä.

Seleukit - olivat Aleksanteri suuren sotapäällikön perustama kreikkalais-persialainen hallitsijasuku.

Senaatti - oli Rooman tasavallan neuvoa antava neuvosto, jolla ei ollut valtaa säätää lakeja. Lakeja säätivät kansankokoukset. Tasavallan aikana senaatissa oli 300 jäsentä.

Tasavalta - on hallitusmuoto, jonka ylimmän vallan käyttäjä valitaan vaaleilla määräajaksi.

Tooga - ylimysten ja virkamiesten vaate muinaisessa Roomassa. Sillä oli suurinpiirtein sama käyttötarkoitus kuin nykyaikaisella miesten puvulla. Tooga oli kuusi metriä pitkä muotoiltu kangas, joka kiedottiin vartalon ympärille tietyllä tavalla. Tooga oli lähes aina villaa ja sen alla oleva tunika pellavaa.

Tiber - on Italian kolmanneksi pisin joki, joka virtaa 400 kilometriä Furmaiola vuorelta Tyrhennian mereen. Tiber virtaa esimerkiksi Rooman halki.