Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Varhainen Aegean alue

Kuuluu osana: Itäisen Välimeren kulttuureihin

Kreikan varhaiset kulttuurit ovat jaettavissa mantereen (helladinen), saariston (kykladinen) ja Kreetan (minolainen) kulttuureihin. Näistä vanhin on Aegean meren saaristoon ja rannikolle sijoittunut kykladinen kulttuuri, joka sai alkunsa jo neoliittisella kaudella n. 5000 eaa.

Kykladien kulttuuri

Kreikan saaristossa oli omanlaatuisensa kulttuuri (5200-2000 eaa) neoliittisella kivikaudella ja pronssikaudella. Anatoliasta eli Vähä-Aasiasta muutti alueelle asukkaita noin 5000 eaa tuoden mukanaan kulttuurinsa. Samoihin aikoihin perustettiin heidän toimestaan Ateenan Akropolis kukkulan asutus.

Indoeurooppalaisten ajatellaan saapuneen noin 3000 eaa eli pronssikauden alkaessa. Pronssikauden kulttuuria kutsutaan kykladiseksi kulttuuriksi. Tämä kulttuuri muuntui myöhemmin minolaiseksi kulttuuriksi, jonka varhaisvaihe oli osa sitä.

Kykladien saarilla on rikkaita mineraaliesiintymiä muun muassa rautaa, kuparia, lyijyä, laavalasia ja marmoria. Saaristo oli myös käytännöllinen merireitti, sillä siellä oli mahdollista suunnistaa meren poikki maamerkkien mukaan, mikä oli välttämättä varhaisille merenkävijöille, jotka eivät vielä olleet kehittäneet jalostuneempia suunnistuskeinoja.

Elämäntapa

Jo neoliittisella kaudella viljeltiin emmervehnää ja muinaisohraa ja pidettiin lampaita, vuohia ja sikoja sekä kalastettiin tonnikalaa keihästämällä pienistä veneistä. Kupari oli jo käytössä. Yksikään saarista ei pystynyt ylläpitämään muutamaa tuhatta asukasta enemmän. Varhaisella Kykladisella kaudella (n. 3200 eaa lähtien) asukkaat alkoivat rakentaa laivoja ja käydä kauppaa mineraaleillaan. He olivat myös innokkaita kalastajia. Pronssikaudella alettiin kasvattaa oliiveja ja viinirypäleitä. Hautalöytöjen runsaus viittaa kulttuurin eriarvoistumiseen ja jonkinlaiseen luokkajakoon.

Asutuksen kehitys

Varhaisvaiheessa (ennen 2800 eaa) hautausmaat olivat pieniä, kuten ilmeisesti myös yhteisötkin. Asutuksia ei ole kuitenkaan ole löydetty. Myöhemmällä varhaiskaudella talot olivat usein kaksikerroksisia ja niistä on löydetty viemäreitä. Kaupungistuminen lienee alkanut n. 2600 eaa. Nämä sijoittuivat lähelle luonnonsatamia. Hautausmaat kasvoivat yli 600 haudan suuruisiksi. Erilliset maatalot olivat yhä yleisiä.

Huolena vaikuttaa olleen suojautuminen merirosvousta vastaan, sillä kylät tai pikkukaupungit olivat hyvin linnoitettuja. Suojamuureja olikin rakennettu jo neoliittisella kaudella. Linnoitukset rakennettiin kukkuloiden huipuille.

Ilmeisesti n. 2300 eaa tienoilla saaristossa, Kreetaa lukuun ottamatta, oli levottomuuksia, jotka johtivat eräiden asutusten hylkäämiseen ja toisten linnoittamiseen yhä paremmin. Hautaustavoissa, rakennustyylissä ja keramiikassa tapahtuneiden muutosten perusteella epäillään, että alueelle olisi muuttanut uusia ihmisiä. Kenties taustalla olivat kuparin ja tinan saatavuuteen liittyvät kiistat, uudenlaiset metalliaseet ja kasvavan väestön paine. Mikä sitten olikaan syynä kulttuuri muuttui ja eräät taiteet kuten marmorinveisto taantuivat.

Kreetan kulttuurin noustessa saaristo vaipui mitättömyyteen lukuun ottamatta Deloksen pyhäkköä, jonka maine säilyi klassiselle kaudelle asti. Tuolloin sitä pidettiin kaksosjumalten Apolloksen (aurinko) ja Artemiin (kuu) synnyinpaikkana.

Taiteet

Taidekäsityön erikoisuuksia ovat modernin oloiset patsaat ja oudot paistinpannun muotoiset saviastiat, jonka tarkoitusta voidaan vain arvailla. Keramiikka koostuu lähinnä yksivärisistä ruukuista, jotka oli koristeltu lähinnä valkoisin tai punaisin geometrisin raaputuskuvioin.

Varhaista taidetta edustavat marmoriset naishahmot, joita oli muutaman sentin taskukokoisista lähes luonnollisen kokoisiin. Ne olivat kaavamaisia ja tyyliteltyjä. Naisten kädet ovat puuskassa rinnan alla ja heidän kasvonsa on kuvattu naamiomaisesti. Ne poikkeavat selvästi muiden esihistoriallisten kulttuurien rehevistä naishahmoista. Erikoista on myös se, että patsaita vietiin Keroksen saarelle ja rikottiin tahallaan. Kenties patsaiden rikkominen oli osa uskonnollista seremoniaa.

Helladinen kulttuuri

Varhaishelladisen palatsin rauniolla Lernassa.

Helladinen kulttuuri vaikutti Kreikan mantereella 3000 - 1000 eaa. Mykeneläinen kulttuuri lasketaan sen osaksi. Se oli pääosin indoeurooppalaisten kansojen luomaa. Varhaiskausi alkoi maatalousväestön saapuessa Kreikkaan. Se ei luultavasti vielä puhunut indoeurooppalaista kieltä ja joka todennäköisesti oli peräisin Kreikan saaristosta. Se ajoittuu samaan aikaan Egyptin Vanhan valtakunnan kanssa.

Kulttuuri sijoittui rannikolle ja sen edustan saarille. Saviastioissa oli Vähän Aasian eli Anatolian vaikutusta ja savenvalajan pyörä (eli dreija) tunnettiin. Rakennuksista tunnetaan suuret "pitkätalot" (megaron).

Keskivaiheilla (2100-1550 eaa) kreikkalaisten tarusankarien mukaan nimetyt minianilaiset asuttivat Kreikkaa laajasti. Aikakausi on saman aikainen Egyptin Keskivaltakunnan kanssa. Asutukset ovat keskittyneempiä ja sijaitsevat yleensä kukkuloilla. Asutusta on löydetty Peloponnesoksen niemimaalta ja Keski-Kreikasta. Loppupuolella kautta kulttuuri sai paljon minolaisia vaikutteita. Vaikutteita tuli myös Kykladeilta. Lopulta kulttuuri muuntui mykeneläiseksi (helladisen kulttuurin myöhäisvaihe). Aikakaudella on ajateltu puhutun esikreikkaa. Se on tunnettu harmaasta keramiikasta.

Sanasto

Kykladien saaristo tummalla

Anatolia - eli Vähä-Aasia sijaitsee Aigeianmeren toisella reunalla. Tämä Mustanmeren Välimerestä erottava niemimaa kattaa suurimman osan nyky-Turkkia.

Dreija - eli vääntöpyörä on savenvalajan työkalu, joka koostuu kahdesta pyörästä: pyöreästä levystä ja jalkaosasta. Savenvalaja pyörittää jalkaosaa jaloillaan ja voi keskittää kätensä ylemmän levyn päällä olevien saviastioiden muotoiluun.

Emmervehnä - on nykyisin viljellyn vehnän vähäsatoisempi esiäiti, jota viljeltiin maatalouden alkuvaiheessa. Todennäköisesti se kesytettiin nyky-Kurdistanin alueella Pohjois-Kaksoisvirranmaassa lähellä Anatolian niemimaata.

Indoeurooppalaiset - olivat kielellisesti toisilleen sukua olevia ryhmiä, joiden alkukoti lienee jossain Ukrainan tai Etelä-Venäjän aroilla. Sieltä he lähtivät liikkeelle noin 4000 eaa levittäen alueelle Euroopasta Intiaan saakka.

Kykladit - on nykyään Kreikalle kuuluva saariryhmä Aigeianmeressä, lähellä manner-Kreikkaa.

Neoliittinen - eli maatalouskivikausi Kreikassa noin 7000-3200 eaa.

Peloponnesos - suuri, ohuella kannaksella muuhun Kreikkaan yhdistyvä niemimaa manner-Kreikan eteläosassa.

Pronssikausi - Kreikassa noin 3200-1200 eaa. Pronssikaudella pronssi oli vahvin tunnettu työkalujen ja aseiden materiaali. Pronssikausi päättyi romahdukseen, joka johtui pohjoisesta Välimerelle saapuneiden indoeurooppalaisten merikansojen ryöstelystä.

Tonnikala - on tonnikalojen ryhmän suurin kala ja voi elää jopa 25 vuotiaaksi. Se ui 80 kilometrin tuntinopeudella. Kooltaan se kasvaa 2,5-4 metriä pitkäksi ja noin 500 kg painoiseksi. Tonnikalaa tavataan Atlantilla, Välimeressä ja Mustassa meressä. Se elää pieninä parvina syöden kaloja, kalmareita ja äyriäisiä.