Wikijunior Muinaiset kulttuurit/Zimbabwe

Kulttuuripiiri: Afrikan kulttuurit

Ajankohta: 1000-1800-luvuilla

Shona maatila

Enemmistö Zimbabwen ja Mosambikin alueen asukkaista kuuluu Shona-kansaan ja sen eri heimoihin. He kuuluvat bantuihin ja saapuivat alueelle ensimmäisellä vuosisadalla ajanlaskumme alun jälkeen. Aiemmin heidät tunnettiin nimellä Karanga. Zimbabwen-alueelle syntyneet valtiot olivat pääosin heidän perustamiaan. Eri heimoilla on omat toteeminsa, joihin he samaistuvat. Toteemeilla on tärkeä merkitys perinteisissä seremonioissa.

Zimbabwen kuningaskuntaMuokkaa

Zimbabwen kuningaskunta oli nyky-Zimbabwen alueella ennen eurooppalaisten saapumista sijainnut suurvalta, jonka juuret ovat Mapungwe-valtakunnassa. Myöhemmin Zimbabwen kulttuuri tunnettiin Mwene Mutapana ja Butua-valtiona.

Mapungubwen kuningaskuntaMuokkaa

 
Mabungubwe-kukkula

Mapungubwe syntyi bantujen karjankasvatus-kulttuurin piirissä. Väestö muutti alueelle todennäköisesti maatalouden mahdollisuuksien ja norsunluun houkuttamana. Vuoteen 1075 mennessä he olivat asettuneet Mapunguwen kukkulalle. Kulttuuri tunnetaan erityisesti sen käyttämistä kivimuureista, joilla tärkeät alueet erotettiin toisistaan.

Valtakunta sai nimensä pääkaupungista, Mapungubwesta, joka on nykyisin Unescon maailmanperintökohde. Sen nimi tarkoittaa paikkaa, jossa shakaalit ruokailevat. Suurin osa sen väestöstä asui läntisen muurin suojaamalla alueella, koska kukkulalla oli paljon ihmisluita, jotka houkuttelivat raadonsyöjiä.

YhteiskuntaMuokkaa

 
Piirros kultaisesta sarvi-kuonosta, joka löydettiin kaivauksissa.

Kuningas asui hoveineen kukkulalla, jonka juurella oli luonnollinen amfiteatteri, jossa hovi todennäköisesti kokoontui. Kuninkaan lisäksi tärkein oli pää-neuvonantaja, joka järjesti tapausten kuulemiset hovissa. Yhteiskunta oli kolmitasoinen - kuningas, paikalliset johtajat ja tavallinen kansa.

Kuninkaalliset vaimot asuivat omalla alueellaan erossa kuninkaasta ja tärkeillä miehillä oli asumukset pääkaupungin laidoilla. Yhteisö oli eräs Eteläisen-Afrikan monimutkaisimmista ja lienee ollut alueen ensimmäinen luokkayhteiskunta. Yhteiskunnan kasvaessa maanviljelijöiden rinnalle kehittyi ammattimaisia savenvalajia.

ElämäntapaMuokkaa

Elämä pyöri perheen ja maatalouden ympärillä. Karja asusti lähellä asumuksia, mikä osoitti sen arvokkuutta. Yhteisölliselle kanssakäymiselle ja uskonnollisille menoille, kuten initiaatio toimituksille oli varattu omat tilansa. Ihmiset söivät monipuolista ruokaa ja heidän elintasonsa oli korkea. He pitivät kotieläiminään nautakarjaa eli lehmiä, lampaita, vuohia ja koiria. Penkereillä he viljelivät durraa, hirssiä ja puuvillaa.

Työkalut olivat tyypillisiä rautakautisia. Löydetty keramiikka, luu, puu, strutsinmunat ja norsunluu osoittavat, että kauppaa käytiin laajalla alueella ja yhteydet ulottuivat aina Egyptiin, Persiaan, Intiaan ja Kiinaan saakka.

Kukoistus ja katoaminenMuokkaa

Se mitä kulttuurista tiedetään perustuu aineellisille löydöille, sillä kulttuuri ei ole jättänyt jälkeensä kirjallista eikä suullista perintöä. Kulttuuri kukoisti 1000-1300-luvuilla ja katosi sitten muistoa jättämättä, kunnes se löydettiin uudelleen 1930-luvulla.

Zimbabwen kuningaskunnan aikaMuokkaa

 
Zimbabwelaista rakennustaidetta

Kuningaskunta hallitsi laajasti eteläistä Afrikkaa vuosina 1220-1450. Se sijoittui erityisesti nykyisten Zimbabwen ja Mosambikin alueelle. Sen pääkaupunki oli Suur-Zimbabwe.

Kuningaskunnan juuret olivat Mapungubwessa. Todennäköisesti siirtymä vallan tasapainossa liittyy 1290 tapahtuneeseen kuivaan jaksoon, jolloin hirssi ja durra eivät menestyneet Mapungubwessa, mutta kukkuloiden kaakkoisrinteen sateisemmalla alueella sijainnut Zimbabwe kukoisti. Sen vaurauden perustana olivat jopa 30 metrin syvyyteen kaivautuvat kultakaivokset. Parhaimmillaan kultaa kaivettiin jopa 1000 kiloa vuodessa. Kullan tuotannon lisäksi se hallitsi myös norsunluun kauppaa.

 
Suur-Zimbabwen torneja

Kuninkaiden asumuksiksi rakennettiin linnoituksia kukkuloiden huipuille. Tällaisia rakennuksia on löydetty noin sata. Ne rakennettiin läheisten kukkuloiden graniitista, joka luonnollisesti lohkeilee ihmisvoimin kannettaviksi palasiksi. Ne ladottiin yhteen ilman kiinnittävää laastia kuin sisäänpäin kaartuvan Iglun seinät.

Vuosisatojen kuluessa rakennustaito kehittyi mestarilliseksi ja hienoimmat kivipinnat ovat todella upeita. Kansan elämästä sen sijaan tiedetään vain vähän. Arvioidaan, että parhaimmillaan kaupungissa olisi ollut noin 10 000 asukasta.

Zimbabwe hajosi 1400-luvun puolivälissä eteläiseen Khamiin ja Mutaban-kuningaskuntaan. Hajoamisen yhteydessä pääkaupungin kivilinna hylättiin. Syynä oli kenties kauppareittien siirtyminen pohjoisemmaksi.

Mwene MutapaMuokkaa

 
Mutapa jatkoi suur-Zimbabwen perinteitä

Mutapan kuningaskunnan nimen alkuosa tarkoitta valloitettua aluetta ja loppuosa herraa. Kuningassuvun juuret ulottuvat 1400-luvun alkupuolelle. Suullisen perimätiedon mukaan zimbabwelainen prinssi Mutota lähetettiin pohjoiseen etsimään uusia suola lähteitä. Hän löysi suolaa Tawara-heimon parista, jotka olivat shona-kansaan kuuluvia taitavia norsunmetsästäjiä. Heidät alistettiin valtaan ja pääkaupunki perustettiin Zambesi-joen rannalle.

Mutotan perillinen Matopa laajensi valtakuntaa Tawarasta Intian valtamerelle saakka. Valtakunnan haltuun päätyi paitsi norsunluu, myös kuparirikkauksia. Tämä laajeneminen heikensi eteläistä Torwa-valtakuntaa, josta Mutapa oli lähtöisin. Matopa valloitti kuningaskunnan, kuten myös rannikolla sijainneet Kiteven ja Madandan. Portugalilaisten saapuessa rannikolle Mutapa oli tärkein shona-valtio.

 
Perinteisen uskonnon pappi ja parantaja.

Uskonnossa Mutapan asukkaat kysyivät neuvoa hengiltä ja edesmenneiltä kuninkailta. Henkien manaajapapit pitivät yllä kaupungin temppeleitä ja heidän tehtävänään oli myös säilyttää suullinen perimätietona edesmenneiden kuninkaiden nimet ja teot.

Portugalilaisten saavuttua alueelle, erään 1561 portugalilaisen jesuiitan onnistui päästä pääkaupunkiin ja käännyttää kuningas kristinuskoon. Tästä loukkaantuneet muslimikauppiaat onnistuivat kuitenkin suostuttelemaan kuninkaan tappamaan papin vain muutamaa päivää kasteen jälkeen. Portugalilaiset saivat tästä tekosyyn hyökätä kaupunkiin ja ottaa sen rikkaudet haltuunsa. Mahtava valtakunta joutui siirtomaaisäntien haltuun.

 
Khamin raunioita

Butua-valtioMuokkaa

Zimbabwen hajotessa syntyi etelään Torwa-dynastian johtama Butua-valtio, jonka pääkaupunki oli nimeltään Khami. Se kävi kauppaa kullalla, jota arabit ja portugalilaiset himoitisivat, kunnes joutui 1683 Rozwi-valtakunnan valloittamaksi.

Toinen merkittävä varallisuuden lähde oli karja. Kiviarkkitehtuuri kehittyi edelleen ja Euroopasta ja Kiinasta kotoisin olevat tavarat muistuttavat siitä, kuinka laajaa kauppaa se Khami.

Rozwi-valtakuntaMuokkaa

1500-luvulla aiemmin arabien vaikutusvallassa olevalle alueelle saapui portugalilaisia. Heidän karkottamiseksi syntyi alueelle uusi mahti shona-johtaja Changamiren alaisuuteen. Hänen johtamansa joukot tunnettiin nimellä rozwi. He kukistivat Torwa-hallitsijasuvun ja ajoivat portugalilaiset tasangolta. Changamiren yhteyttä aikaisempiin Zimbabwelaisiin valtioihin ei tarkalleen tunneta, vaikka siitä on erilaisia oletuksia.

Koko nyky-Zimbabwe tuli Changamiren vallan alle. Rozwi-valtakunnan vaikutusalue vaihteli, ulottuen paikoitellen nykyiseen Etelä-Afrikkaan ja Botswanaan. Rozwi-kuninkaat herättivät henkiin perinteisen kivirakennuskulttuurin ja rakennuttivat lounaaseen merkittäviä kaupunkeja. Maan talous perustui edelleen sekä maa- ja karjataloudelle että kullankaivulle.

Myöhemmin osa kansasta joutui etelästä saapuneiden zulujen valloittamiksi ja joutui omaksumaan heidän kulttuurinsa ja kielensä selviytyäkseen.

Ndebele-kuningaskuntaMuokkaa

 
Ndebele soturi

Ndebelet oli bantukansa, joka ei kuulunut shoniin, vaan zuluihin, eteläisen Afrikan toiseen suureen kansanryhmään Nguneihin. He saapuivat alueelle paetessaan pohjoiseen zulujen sisäisiä kiistoja. Nebelet saivat ja saavat toimeentulonsa maanviljelystä ja karjankasvatuksesta.

Heidän onnistui alistaa paikalliset shonat helposti valtaansa. Kuningas Mzilla perusti 1831 Matabele-kuningaskuntansa Zambesin rannoille. Hänen poikansa joutui myymään kaivosoikeuksia brittiläiselle Cecil Rhodesille. Vaikka kuningas oli sitoutunut rauhalliseen rinnakkaiseloon, monet hänen kansalaisistaan halusivat karkottaa maahan tunkeutujat. Britit käyttivät tätä tekosyynään ja ottivat 1893 alueen haltuunsa kolmen konekiväärin avustuksella. Zulu-valtakunta oli kestänyt vain hieman yli 60-vuotta.

SanastoMuokkaa

amfiteatteri - ulkoilmateatteri, jossa on puolikaaren muotoinen portaina nouseva katsomo. Tyypillinen antiikin kreikkalaiselle kulttuurille.

bantut - Kaakkois-Afrikasta peräisin oleva Eteläistä-Afrikkaa kohden levinnyt ihmisryhmä, joka otti vuosistatojen kuluessa haltuunsa aiemmin melko harvaan asutetut alueet.

initiaatio - vihkiminen uskonnolliseen tai yhteisölliseen asemaan esimerkiksi aikuiseksi tuleminen, poppamieheksi tai shamaaniksi vihkiminen tai avioliiton solmiminen.

norsunluu - Norsun syöksyhampaat, joiden kova ja kaunis luu sopii hyvin koriste-esineisiin ja kaiverrukseen.

raadonsyöjä - valmiiksi kuolleita eläimiä ruuakseen nauttiva eläin

seremonia - uskonnollinen tai perinteinen juhlameno tai toimitus tai juhlallinen tapa.

siirtomaa - valtion hallussa oleva alue, joka sijaitsee sen rajojen ulkopuolella ja jolla ei usein ole samoja oikeuksia kuin alkuperäisellä alueella eli emämaalla eli siirtomaavallalla.

suurvalta - valtio jolla on tärkeä asema tai joka on lähialueella oleviin naapurivaltoihin nähden tärkeässä asemasa.

toteemi - eläin, kasvi tai luonnonilmiö, johon ihmisen uskotaan olevan taianomaisessa yhteydessä. Zimbabwessa myös heimokohtainen tai ryhmäkohtainen tunnus. Toteemit olivat usein pyhiä ja niitä ei saanut lähestyä eli ne olivat tabuja. Toteemia edustivat usein patsaat tai kuvat.

Unescon maailmanperintökohde - valtioiden yhdessä päättämät ihmiskunnan yhteisen perinnön kannalta tärkeät historialliset tai luonnonmukaiset paikat tai kohteet.