Wikijunior Uskonto/Karismaattinen liike

Karismaattisuus tarkoittaa laajasti niitä kristinuskon suuntauksia, joissa armolahjat ja Pyhän Hengen vaikutus ovat tärkeitä. Armolahjoja ovat esimerkiksi kielillä puhuminen, sairauksien parantaminen Pyhän Hengen avulla ja Pyhän Hengen aiheuttama kaatuminen. Karismaattisuus painottaa uskonnollista kokemusta. Sitä kutsutaan monesti hurmahenkisyydeksi.

Karismaatikot eivät ole lähtöisin suoraan helluntailaisuudesta. Nykyinen karismaattinen liike syntyi 1950-luvun lopulla Kaliforniassa ja levisi maailmaan.

Karismaatikot uskovat vakaasti Pyhän Hengen kykyyn laskeutua maan päälle ihmeitä tekemään. Monet ovatkin sanoneet että kokemukset ovat myönteisiä. Silti suuntaus on herättänyt paljon kiistelyä.

Varsinkin karismaattisuudesta kehittyneen uuskarismaattisuuden on ainakin paikoin katsottu etääntyneen pois kristinuskosta.

Karismaattisuus

Karismaattisuudessa on Jumalan läsnäolosta kertovia erityisiä kokemuksia ja elämyksiä.

Karismaattisuutta esiintyi jo 1700-luvulta lähtien. Esimerkiksi herännäisyydessä oli kielilläpuhumista.

Nykyinen karismaattisuus ilmestyi vuonna 1959 eräässä Kalifornian episkopaalisessa kirkossa. Ensi kertaa helluntailiikeen ulkopuolella oli kielilläpuhumisia ja armolahjoja.

Karismaattisuus Suomessa

Suomeen karismaattisuus saapui jo 1960-luvulla. Uusi suuntaus vakiintui muun muassa Leo Mellerin ja Niilo Yli-Vainion saarnaamisten myötä 1970-luvulla. Suomessa luterilainen kirkko on yleensä suhtautunut myönteisesti karismaattisuuteen. Se on sallinut karismaatikoiden toimia tiloissaan. Silti on paljon myös vapaita karismaattisia seurakuntia.

Tunnetun Suomessa vaikuttanut karismaatikko lienee ollut Niilo Yli-Vainio. Hänet tunnettiin parhaiten herätyskokouksissa tapahtuvista, tosin kiistellyistä ihmeparantumisista. Kuuluisa Yli-Vainio oli myös kokouksissa tapahtuvista Pyhän Hengen aiheuttamiksi sanotuista kaatumisista. Yli-Vainion saarnatyyli oli kansaomaine mutta kuvasti palavaa uskoa.

Leo Meller levitti kokouksissaan vahvasti karismaattista sanomaa 1970-luvulla. Meller kutsui amerikkalaisen Jeesus-liikkeen edustajia Suomeen vuonan 1972. Meller oli esimmäisiä jotka toivat Suomeen amerikkalaistyylisen sanan julistamisen. Meller esiintyi ja julkaisikin paljon. Meller nosti työllään lähetyssäätiö Patmos Ry:n maineeseen ja menestykseen. Maller arvosteli monia ilmiöitä, muun muassa rock-kulttuuria ja ufoja, joiden katsoi olevan itse Saatanasta lähtöisin. Patmosta on moni kiitellyt uskosta.

Meller joutui syytteeseen siitä että kavalsi Patmos Ry:n rahoja. Melleriä on myös arvosteltu maineen kipeydestä, Raamatun vastaisista naissuhteista ja pienen ihmisen kärsimyksen unohtamisesta uskonnollisessa ajattelussaan. Myös monet Mellerin esittämät ennustukset eivät toteutuneet.

Nokian kirkkoherra Markku Koivisto koki karismaattisen herätyksen vuonna 1991. Hän perusti evankelis-luterilaisen kirkon sisälle herätysliikeen, joka sai nimekseen Nokia Missio. Liike harjoitti monia karismaattisia perinteitä, jopa yritti herättää kuolleita. Liikkeen suosio kasvoi nopeasti 1990- ja 2000-luvulla. Luterilainen kirkko ei katsonut hyvällä katteettomana taikuutena pitämäänsä kokemuspohjaista Nokia Mission uskoa. Nokia Missio ajautui oppiriitoihin luterilaisen kirkon kanssa ja erosi omaksi kirkokseen.

Pirkko Jalovaara järjesti evankelis-luterilaisen kirkon tiloissa rukousiltoja, joissa on kertonut parantavansa rukouksen voimalla sairaita ihmisiä. Jotkut ovat kertoneet parantuneensa. Mutta eräässä tilaisuudessa kipeytyneestä jalasta kärsinyttä naista kehotetiin kävelemään ilman kainalosauvoja. Kun nainen käveli kirkosta ulos sauvoja kantaen, jalkaan alkoi koskea kovasti kun nivelsiteet irtosivat luusta. Espoonlahden kirkkoherra Jouni Turunen kertoi naisen joutuneen hengellisen väkivallan uhriksi. Jalovaara myös käytti yhdistykselleen keräämiään rahoja luvatta omiin tarkoituksiinsa.

Puolesta ja vastaan

Monet ovat kokeneet karismaattisuuden myönteiseksi: Jumalan siunausta, sisäistä paranemista. Mutta joidenkin mielestä karismaattisuus on antanut tyhjiä lupauksia, vienyt mielenterveyden ja hajottanut perheitä. Heidän mukaansa esimerkiksi ihmeparantumiset eivät ole totta: vaikkapa tapahtuneet lääketieteellisen hoidon aikana. Arvostelijoiden mukaan karismaatikoissa ulkoista hurskastelua ja turhaa itsekorostusta. Kaiken kukkuraksi arvostelijoiden mukaan liikkeeseen on sekoittunut pakanallista New Age-oppia , eikä osaa karismaattisuudesta voida kristillisenä uskona silloin pitää.

Uuskarismaattisuus

Uuskarismaattisuus syntyi 1970-luvulla. Uuskarismaatikot ovat niitä karismaattisia seurakuntia, jotka eivät ole helluntailiikettä tai suuria muita seurakuntia.

Kanadassa Torontossa syntyi niin sanottu nauruherätys, jossa ihmiset hurmoksissa mm itkivät, nauroivat ja ääntelivät eläinten tavoin. Tämä liike levitti vaikutustaan Suomenkin karismaatikkojen keskuuteen.

90-luvulla syntyi Suomeen monia pieniä uuskarismaattisia City-seurakuntia. Näille on ollut tyypillistä uskon vahvuus, mutta muuten rento suhtautuminen asioihin.

Usukarismaatikot ovat olleet melko hajanainen ryhmä, jolle yhteistä on voitelun korostaminen.

Osaan uudesta karismaattisuudesta mm Toronton nauruherätys muut karismaattisest suhtautuivat myönteisemmin. Mutta ns menestysteologiaan ja uusapostoliseen liikkeeseen suhtautuminen esim helluntailaisten parissa on ollut kielteistä. Näiden helluntailaiset katsovat etääntynene kristinuskosta pois.