Wikiopiskelu Historia/Meksikon vallankumous

Meksikon vallankumous oli vuosina 1910-1920 tapahtunut vallankumous ja sisällissota, joka päättyi vallankumouspuolueen perustamiseen. Vallankumousken syynä oli se, että iäkäs presidentti Porfirio Diaz valitutti itseään jatkuvasti presidentiksi. Tämä nosti vastustusta. Vallankumoussotaa kiihdytti myös Diazin rakennuttama suurtilajärjestelmä, joka teki pienviljelijöistä käytännössä orjia. Tämä synnytti Emiliano Zapatan ja Pancho Villan tyyppisiä maaseudun kapinallisia. Diazin vallan kumoamisen jälkeen sota jatkui eri vallankumousjohtajien välisenä yhteenottona. Myös naisia ja lapsia osallistui sotaan. Muun muassa Yhdysvallat sekaantui Meksikon sisällissotaan. Levottomuudet jatkuivat vuoden 1920 jälkeenkin. Suurin väkivalta päättyi vasta vuonna 1929, jolloin perustettiin maata hallitseva vallankumouspuolue.

Pancho Villa kannattajineen. Pancho Villa oli kuuluisa pohjoisen sissipäällikkö, joka taisteli alussa vanhollisia, sitten perustuslaillisia kumouksellisia vastaan.

Vallankumoussodissa kuoli 1,5 - 2,7 miljoonaa ihmistä. Kuolleista siviilejä saattoi olla noin miljoona. Tämä on huomattava osa Meksikon silloisesta väestöstä.

Tausta

Meksikon historia 1800-luvulla oli levoton: ulkomaiden väliintulot ja kapinat sävyttivät sitä. Vuonna 1876 nousi valtaan kansallissankarina pidetty kenraali Porfirio Diaz. Diazin hallintotapa oli konservatiivinen, talous liberaalimpi. Diaz pyrki kehittämään maata avaamalla sitä ulkomaiselle pääomalle. Talous kasvoikin nopeasti. Meksikoon rakennettiin rautateitä, tehtaita, siltoja jne. Mutta toisaalta Diaz lähetti maaseudulle rurales-poliisin takavarikoimaan pienviljelijöiden maita suurtiloihin, haciendoihin. Haciendat tuottivat monesti vientikasveja elintarvikeviljojen sijaan. Pientalonpojat joutuivat maattomiksi: joko haciendojen halvaksi työvoimaksi tai heidän piti muuttaa kaupunkiin. Tämä maaorjuus synnytti tyytymättömyyttä maaseudun väestössä. Ay-liike nosti päätään teollistuvassa Meksikossakin.

Diaz muuttui aikaa myöten yhä itsevaltaisemmaksi: murhautti vastustajiaan, väärensi vaaleja. Näin vaikka Diaz oli alussa luvannut, ettei häntä valittaisi uudelleen. Diazin poliittinen vaisto katosi hänen vanhetessaan. Itsevaltiaan vastustus kasvoi ajan myötä.

Oppositio

Vuonna 1908 jo hyvin vanha Diaz yllättäen ilmoitti lehden haastettelussa luopuvansa presidentin virasta ja sallivansa vapaat vaalit. Tämä oli ehkä vain halua tyynnytellä vastustajia. Rikas suurtilallinen Francisco Madero perusti vuonna 1909 Diazin uudelleenvalintaa vastustavan puolueen. Madero kannatti harvainvaltaa, mutta vastusti Diazia. Madero osallistui vaaleihin. Diaz vangitutti Maderon. Lisäksi 6000 hänen kannataajaansa vangittiin. Yksin vaaleihin jäänyt Diaz voitti vaalit.

Taistelut pohjoisessa ja etelässä

Kapinallisten joukkoja Cuidad Juarezin ulkopuolella vuonna 1911.

Madero karkasi vankeudesta. Hän meni Yhdysvaltoihin. Hän kehotti kansaa aseisiin. Rikollistaustaa omaavat Pascual Oroczo ja Pancho Villa

tarttuivat tilaisuuteen. Pancho Villa liittyi kumoukseen, kun paikallinen Maderon tukija kehotti liittymään siihen. Pancho Villa oli 16-vuotiaana tappanut erään haciendan isännän, joka oli raiskannut hänen sisarensa. Villa oli sen jälkeen liittyt vuoriston rosvoihin ja kerran jäänyt kiinnikin.

Oroxzo ja Villa aloittivat sissisodan Meksikon liittoarmeijaa vastaan. Madero palasi Meksikoon.

Etelän Morelosissa Emiliano Zapata aloitti taistelunsa.

Meksikon armeija oli pieni, kuriton ja tehoton. Upseerit eivät kyenneet johtamaan joukkojaan. Monet miehistöstä olivat intiaaneja tai muita, jotka asettuivat meiluummin kumouksellisten puolelle.

Maderon johtamat kapinalliset saartoivat Ciudad Juarezin. He katkaisivat sinne vievän veden. Kapinallisia oli 2500, armeijan joukkoja 700. Armeijan joukot päättivät silti taistella. Kapinallisilla oli ulkomaisia sota-asiantuntijoita. Kaupunki oli hyvin linnoitettu juoksuhaudoin, kadun barrikadein ja konekivääriasemin. Mutta kapinalliset eivät hyökänneet katuja pitkin. He räjäyttivät rakennukset dynamiitilla ja näin kiersivät barrikadit. Lisäksi kapinalliset kierrättivät sotilaitaan suoja-asemien ja etulinjan välillä niin, että etulinjassa oli aina levännyt joukko. Vähälukuisemmilla puolustajila ei juuri unta ollut. Kapina-armeija alkoi vallata kaupunkia talo talolta. Pian kaupungista loppui vesi.

Miehistön kapina uhkasi puolustajia. Komentaja antautui. Etelässä Zapata valtasi Cuatlan kaupungin 4000 miehen joukolla 400 eliittisotilasta vastaan.

Diazin kaataminen

Jo alussa Diazin hallitus halusi rauhaa. Se tarjosi monen ministerin eroa. Hallitus vaati että Diaz saisi istua ainoastaan nykyisen kautensa loppuun. Tilanne muuttui, kun kapinallisten toukokussa 1911 tekemät hyökkäykset onnistuivat. Suurmaanomistajat ja suurliikemiehet pelkäsivät juuri Zapatan marssivan pääkaupunkiin ja ottavan vallan. Zapata olisi saattanut takavarikoida rikkaiden maat ja rahat. Näin he päättivät tukea rauhaa maltillisemman Maderon kanssa. Muutamat kenraalit olisivat halunneet jatkaa sotaa ja murskata kapinat.

Diaz kallistui rauhanteon puolelle. Diaz sopi antautumisesta ja karkotettiin maasta. Madero voitti presidentinvaalit.

Madero

Perustuslailliset nousivat valtaan. Madero oli poliittisesti kokematon. Hän suosi virkanimityksissä sukulaisia.

Mutta Zapata ja Villa eivät olleet tyytyväisiä Maderon heidän mielestään olemattomiin uudistuksiin.

Työläisten jne olot eivät kohentuneet.Toisaalta konservatiivit vastustivat koko vallankumousta.

Näin Maderon valta sai parin vuoden kuluessa yhä enemmän vihollisia, ja kapinat levisivät maahan.

Huerta

Porfirio Diazin sukuinen kenraali Felix Diaz ja kenraali Bernardo Reyes päättivät kaapata vallan. Heidän joukkonsa hyökkäsivät helmikuussa 1913 Mexico Cityyn. Alkoi kymmenen päivän taistel, "kymmenen kohtalokasta päivää". Kenraali Huerta vaihtoi kapinallisten puolelle. Yhdysvallat tuki Huertaa Madero päätti antautua, ajatellen pääsevänsä maanpakoon. Huerta vangitutti Maderon. Madero ammuttiin ilmeisesti lavastetussa pakoyrityksessä. Huerta julistautui presidentiksi ja pyrki palauttamaan Diazin ajan. Huerta loi sotilasvallan ja vangitsi parlamentin, koska se oli alkanut tutkia oppositiopoliitikon murhaa.

Victoriano Huerta kappasi vallan, ja hallitsi Meksikoa jonkun aikaa diktaattorina pyrkien pysäyttämään vallankumouksen.

Perustuslailliset eivät hyväksyneet vallankaappausta ja aloittivat kapinan. Yhdysvallat asettui kapinallisten puolelle. Kapinalliset olivat monesti kovia taistelemaan.

Huertan armeijaan otettiin pakolla intiaaneja, rikollisia jne. Varsinkin intiaanit olivat kapina-alttiita. Melko taistelukyvytön armeija keskitettiin pääosin kaupunkeihin. Alredo Obregronin ja Pancho Villan johtama kapinallisarmeija löi liittovaltion joukot. Yhteenotto Meksikosta huipentui Zacatecasin taiisteluun. Kapinallisten ylivoima oli noin 2:1. Kapinalliset valtasivat Huertan joukkojen asemat kahdella kaupungin lähikukkulalla. He pysäyttivät osan kaupunkiin saapuneista vahvistusjoukoista.Tie kaupunkiin oli nyt auki. Kapinalliset tulittivat kaupunkia tykein. Lähestyvä tappio luhisti puolustajien taisteluhalun. Paniikki valtasi puolustajat. Monet riisuivat sotilasunivoimunsa ja pyrkivät taistelusta pakoon. Komentaja määräsi vetäytymään. Mutta 7000 kapinallisten sotilasta alkoi ampua kiväärein jyrkänteeltä 1500 pakenevaa sotilasta kohti. Osa selvinneistä yritti yhä pakoon, osa palasi puolustamaan kaupunkia. Kun kapinalliset räjäyttivät kaupungin ammusvaraston, satoja puolustajia kuoli. Kapinalliset teloittivat satoja liittoarmeijan upseereita.

Kapinalliset etenivät. Huerta joutui 14. heinäkuuta 1914 luopumaan vallasta. Liittovaltion armeija lakkasi olemasta.

Sisällissota

Emiliano Zapata, joka taisteli etelässä köyhien maatyöläisten puolesta.

Kapinalliset yrittivät lokakuussa 1914 koota yhtenäisen rintaman. Tämä kaatui siihen, että kapinallisjohtajat Venustiano Carranza ja Pancho Villa riitaantuivat keskenään. Vuosina 1914-1915 Carranazan joukot taistelivat pohjoisessa Villaa, etelässä Zapataa ja muita vatustajiaan vastaan.

Carranza lähetti Obregronin taistelemaan Villaa vastaan. Tämä menestyikin hyvin.

Huhtikuussa Celayassa käytiin taistelu, jossa Obregronin armeija voitti Villan joukot muun muassa konekiväärien avulla. Villa teki monia epäonnistuneita ratsuväen hyökkäyksiä Obregronin asemiin. Toisella yrittämällä Villa yritti tukea hyökkäystä tykein. Villa pystyi valtaamaan puolustajan asemista vain piene osan tilapäisesti. Tuhansia Pancho Villan sotilaita kuoli ja haavoittui. Obregron menetti kätensä. Samassa kuussa alkoi Trinidadin taistelu, jonka Villa hävisi. Villan armeija hajosi.

Carranza saattoi keskittyä nyt esimerkiksi Zapatan ja Diazin kapinoiden kukistamiseen.

Carranzan perustuslailliset käytännössä voittivat.

Carranza oli presidenttinä vuosina 1915-1920.

Vuonna 1916 Pancho Villa teki rajan yli hyökkäyksiä Yhdysvaltoihin, koska tämä oli tunnustanut Carranzan hallinnon. Kymmeniä kuoli Pancho Vilan toimien takia.Yhdysvallat teki Meksikoon rankaisuretken.

Vuonna 1917 laadittiin perustuslaki. Se rajoitti merkittävästi kirkon toimintaa, muttei sitä osiota pantu käytännössä toimeen.

Zapatan armeija harveni vuosien myötä pysyen yhä uhkana hallitukselle.

Hallituksen joukot houkuttelivat Zapatan ansaan, ja tappoivat tämän 10. huhtikuuta vuonna 1919.

Obregron jäi eläkkeelle maatilalle.

Carranza lakasi tukemasta Obgrgronia eikä halunnut häntä seuraajakseen presidenttinä.

Kun uudet vaalit tulivat, Obregron nosti kapinan ja murhautti Carranzan vuonna 1920.

Obregron

Obregron voitti presidentinvaalit. Monet katsovat vallankumouksen päättyneen tähän, vaikka väkivalta jatkui yhä kymmenisen vuotta. Joku murhautti Pancho Villan vuonna 1923.

Obregron teki maltillisen maauudistuksen ja koulutusuudistuksen, sekä helpotuksia työläisten oloihin. Obregron kukisti vuosien 1923 - 1924 Adolfo de la Huertan kapinan.

Calles

Vuonna 1924 valtaan nousi Plutarco Elias Calles. Hän näytti alussa lähinnä Obregronin luomukselta. Calles

pani toimeen monia uudistuksia. Alussa Calles oli populistinen poliitikko.

Mutta vuonna 1926 Calles aloitti laajat kirkkoon kohdistuneet vainot: tapatti suurimman osan papeista. Tämä nosti kapinan. Kapinallisia kutsuttiin cristeroiksi. Cristerot hävisivät vuonna 1929. Cristero-sodassa kuoli ehkä 250 000. Kun Obregron valittiin uudestaan presidentiksi 1928, hänet murhattiin.

Emiliano Gil nousi virallisesti presidentiksi, mutta kulissien takaa maata johti yhä Calles. Gilin aikana kirkolle palautettiin oikeus toimia maassa.

PNR

Vunona 1929 vallankumoukselliset perustivat vallankumouspuolue PNR:n. Tämä oli vuonna 1946 perustetun PRI:n ensimmäinen edeltäjä.